Sosiaalisen median kanavat Sodankylässä

Päivitelläänpä ensin tänne nuo uudet FB:n turinaryhmät, ja jossain vaiheessa sitten päivitetään kotisivujen linkit... Eli Facebookissa ollut Sodankylän kansalaiskanava on näillä näkymin lopettanut toimintansa (tai ainakin määrittelemättömän pituisella "jäähyllä"). Sen johdosta ryhmän keskusteluja jatkamaan on perustettu uusi ryhmä.

Lokakuussa 2023 paikallislehdessä uutisoitiin kuntapäättäjiin kohdistuneista, sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta epäasiallisesta käytöksestä. Osa henkilöistä on jättäytynyt (osittain) pois somesta kyseisen toiminnan johdosta (uutinen). Kyseessä siis on Sodankylän kansalaiskanavalla esiintynyt some-kirjoittelu, joka ei ole ollut paikoin hyvien tapojen mukaista sisällöltään.

Koska keskustelu ja arvostelu sai uudet mittakaavat, päätyi ryhmän ylläpitäjä sulkea kanavan.

Tämän johdosta uudeksi "kansalaiskanavaksi" on perustettu uusi kanava, Sodankylän puskaradio. Tätä ei pidä sitten sekoittaa Puskaradio Sodankylä -kanavaan, joka on perustettu jo pari vuotta sitten (samantyylisistä syistä muistaakseni).

Jotta sekoittaisin pakkaa vielä hieman Sodankylä-aiheisilla some-kanavilla, niin Sodankylän virallisempi keskustelu- ja ilmoituskanava on Osallistuva Sodankylä -ryhmä. Ryhmä on enemmän tai vähemmän sidoksissa Sodankylän kuntaan, vaikka virallinen kunnan tiedotuskanava se ei taida ollakkaan.

EDIT 5.1.2024:
Facebookissa toimiva Sodankylän kansalaiskanava on avoinna jälleen. Kanava oli jonkin aikaa suljettuna, mutta erinnäisten vaiheiden jälkeen kanava avautui kaiken kansan käytettäväksi ja kommentoitavaksi (toivottavasti). Loppuvuodesta myös muissa ryhmissä tapahtui pieniä muutoksia. Puskaradio Sodankylä -ryhmä vaihtoi nimeänsä, uusi nimi on Sodankylä Areena. Aiemmin perustettu Sodankylän puskaradio on pysynyt samannimisenä.

Kinkkukiusausta, nakkikastiketta sekä muita höpötyksiä

Postaus ja merkintä, jonka kirjoittamisen aloitin jo syyskuussa. En valitettavasti päässyt otsikkoa ja ekaa lausetta pidemmäs. Ja nekin meni hieman uusiksi, kun tänään (su 29.10.23) aloin jatkamaan merkinnän kirjoittamista. Mutta perusidean, sen ahaa-elämyksen, tulen kertomaan merkinnässä, minkä johdosta läksin tätä merkintää kirjoittamaan alunperin.

Tein tässä eräs päivä kinkkukiusausta. Eli kinkkusuikaleista sekä suikalevihanneksista ja -kasviksista ja sipuli-perunapakasteesta kerrostin uunivuokaan sekoituksen, jonka maustoin (mauste)suolalla ja pippurilla. Sekaan heitin pari purkillista ruokakermaa. Toinen kermapurkki tais olla jonkin mausteruokakerma (pippuri?)... Käytän yleensä pelkästään suikalevihanneksia/kasviksi, mutta tällä kertaa lisäsin myös pakasteesta löytyneet Pirkan wok-vihannesten loputkin. Uunissa saa olla puolesta tunnista tuntiin, riippuu kuis nopeasti ovat kypsyneet (eli kuinka kauan jäisten pakasteiden kypsyminen kestää).

Kerrottuani kaverilleni kinkkukiusauksesta, huomasin reseptin olevan lähes identtinen erään toisen ruuan kanssa. Tai siis raaka-aineiden osalta lähes identtinen. Nimittäin kanakeiton kanssa! Kinkun sijaan kana(suikale) ja kerman sijaan vesi. Ja keitto toki keitetään levyllä. Ellei sitten hauduta uunissa (onko se silloin enää keittoa). Kas kummaa...

Tänään, juuri ennen kuin aloin merkintää kirjoittamaan, tekaisin nakkikastikkeen. Perus ruskeakastike, johon nakit ja mausteet (paprikajauhe, tomaattipyree). Löysin kaapista parasta ennen -päiväystä lähestyvän vihannes/wok-sekoituksen ja vajaan kinkkusuikalepussin, jotka heitin vielä kastikkeen mukaan.

Mitä turhaan jättää kaappiin "happanemaan" vajaita tuotteita, kun niitä voi käyttää esim. kastikkeiden tekemisessä, lisukkeena? Rohkeasti kokeilemaan, miten tylsähköstä peruskastikkeesta saa kasviksilla yms. hieman erillaisempaa!

Mitä vielä? Autoa käytin loppuviikosta korjaamolla. Syksyllä useammin tullut eräs vikakoodi, jonka syyn halusin selvittää ja korjauttaa. Ja koska auto menossa korjaamolle, niin samalla tuli tilattua nk. määräaikaishuolto (tai millä nimellä sitä kutsutaankaan). Viimeksi vuosi sitten käytetty huollossa, joten ainakin öljyt aika tarkistaa ja vaihtaa. Sehän taitaa noissa nesteissä olla just vuoden välein tarkistus?

Valitettavasti ongelma oli kadonnut, eli ei löytynyt vikakoodia tai sen aiheuttamaa ongelmaa. Mutta öljyt ja filtterit (öljy+polttoaine+ilma) vaihdettiin ja jarrut tarkistettiin (käsijarru kiristettiin). Olikohan muuta määräaikaishuoltoon muuta?

Mutta hieman itseironisesti naurahdin kun pääsin kotiin. Nimittän olihan siinä autossa, jota itse en ollut huomannut. Eli renkaan laakerit olivat sen verto huonossa kunnossa, että olivat ne vaihtaneet. Ongelma vaihtui toiseen, yksi ongelma katosi ja toinen tilalle... Laakerit vaihdettiin, öljyt ja suodattimet vaihdettu, pesunesteitä lisätty. Ikkunanpesunestettä nimittäin lisätty. Ja olivat jotain moottorinpesunestettä lisänneet, ehkäisemään mahdollisesti vikakoodin aiheuttamaa karstottumista tjsp.

Mutta minäpä tästä lähden nyt syömään!

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 5

Milloinkahan päivittelin viimeksi Helsingin reissusta? Ja milloinkahan saan viimeisen osan kirjoitettua? Tämä taitaa olla viides osa ja toiseksi vika postaus Helsingin reissusta. Matkan tein heinäkuun ekalla viikolla eli kolmisen kuukautta sitten. Onko siitä jo kolme kuukautta? Nopeaa menee aika...

Viime merkinnässä kerroin torstain (6.7.23) tapahtumista. Torstainahan minä kävin tutkailemassa taidetta eli Edefeltin näyttelyssä Ateneumissa. Tällä kertaa vuorossa on perjantain tapahtumat, taidetta on tälläkin kertaa luvassa.

Perjantaina 7.7.2023 alkoi tavanomaiseen tapaan aamiaisella. Aamiaisen jälkeen odottelin vielä jonkin aikaa ennen kuin lähdin kiertelemään nähtävyyksiä. Kummasti jää luppoaikaa ennen kuin paikat aukeaa. Museot ym. aukeaa pääsääntöisesti klo 11 aikoihin ja aamupalan syön jo ennen ysiä... No nokosillahan siitä selviää.

Torkahdin aamiaisen jälkeen, jonka jälkeen läksin keskustaan ratikalla. Kätevä kulkea ratikalla, kun lähin kulkee käytännössä vierestä. Ja kun ei tarvi erikseen lipuista välittää, kun on sovellus ja viikon voimassa oleva lippu...

Perjantain museo- ja taidekohteeksi valikoitui nykytaiteen museo Kiasma. Tarkoitus oli käydä Kiasmassa jo alkuviikosta, mutta käynti siirtyikin perjantaille. En tiedä mikä "johdatus" oli, mutta tarkistaessani museon aukioloaikoja alkuviikosta, huomasin museolla olevan ilmainen sisäänpääsy kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Ja kas onnenkantamoista, kyseinen perjantai sattui olemaan nyt samaan aikaan Helsingin-reissuni kanssa.

Pari otosta Kiasman näyttelystä.

Kiasmassa oli meneillään (ja taitaa olla lokakuun 2023 loppuun) Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin näyttely. Tunnettu suomalainen piirtäjä ja taiteilija, luonut uraa ja tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ulkomailla. Aloitteli uraansa Suomessa maailmansodan jälkeen, ja alkoi saada tunnettavuutta 1950-luvulta lähtien. Mielenkiintoinen ja yllättävän laaja näyttely. Piirrosten lisäksi niin haastatteluja, muistiinpanoja ja luonnoksia, työvälineitä ja muuta reksiviittaa... Kannattaa käydä!

Tom of Finland -näyttelystä Kiasman sivuilla.

Kiasmassa oli myös esillä muitakin töitä. Kiasmassa on meneillään marraskuun loppuun asti Dreamy-näyttely, jonka teoksiin (ainakin osaan) tutustuin Kiasmassa käydessäni. En tiedä minkälainen karma minua seuraa tai minkälaisia onnenkantamoisia reissullani saankaan... Törmäsin näyttelyssä nimittäin erään lappilaisen taiteilijan töihin. Kalervo Palsan töitä oli myös näyttelyssä mukana. Viime kesänähän törmäsin sattumalta Reidar Särestöniemen teokseen Nordean (pankki) kokoelmia esittelevässä näyttelyssä.

Kalervo Palsan teoksia Kiasmassa.

Mitäs vielä? Museossa käynnin jälkeen päätin kävässä hakemassa junaliput kotimatkaa varten. Sijaitseehan rautatieasema lähes naapurissa. Käväsin siis ostamassa liput Rovaniemen junaan. Hieman tulostusongelmia kuitin kanssa, mutta sain lipun silti ilman suurempia ongelmia. (Ongelmat lipun kanssa alkoivat vasta seuraavana päivänä lähdön koittaessa, mutta siitä seuraavassa Helsinki-merkinnässä.)

Rautatieasemalla sijaitsevassa VR:n lippumyymälässä on muuten esillä hieman rautateiden historiaa (VR:n ja Suomen historiaa). Parin vitriinin verran kuvia, lippuja, konnareiden eli konduktorien työvälineitä... Söpöimmät ehkä olivat lastenliput, eli lapsille kirjoitetut omat junaliput. Aawww, söpöjä, miksei munkin lippu voi olla noin värikäs -tilanne!

Viikonlopun eli paluumatkan tapahtumista ja sattumuksista sitten seuraavassa Helsinki-merkinnässä. Joskus tulevaisuudessa, vaikea sanoa vielä ajankohtaa. Ilmestyy kun ilmestyy 😁

Kirjallista pohdintaa ja sekalaista höpinää sekä hieman kritiikkiäkin

Mistä aloittaisi? Vanhemmasta vai uudemmasta? Aikajärjestys oikein vai väärin? Kenties voisin aloittaa tuoreimmasta tapahtumasta, eli järjestys olisi uudemmasta vanhempaan. Mikäli ei iske väliin jonkinlainen ajatuksenvirtaa-tyyppinen välijuonne...

Josko kertailisi aluksi "shoppailusta" eli mitä on tarttunut mukaan eri kauppapaikoista...

Kansalaisopiston opetus on pyörinyt nyt kohta pari viikkoa, syyslukukausi taisi alkaa tosiaan syyskuun 11. päivä eli reilu 10 päivää. Itselläkin alkoi viime viikolla digiopastus, jonka johdosta piipahdin kirjastossa. Kirjastossa taitaa olla ympäri vuoden poistettujen kirjojen myyntihylly kirjaston aulassa. Tapani mukaan käyn myytävät kirjat pikaisesti läpi ennen oppituntien alkua. Yleensä en löydä mitään mielenkiintoista luettavaa, mutta tällä kertaa löysin muutaman kirjan. Ja kas, toinen kirjoista sattui olemaan keräämäni kirjailijan tuotoksiin.

Olen vuosia lukenut ja kerännyt Arto Paasilinnan teoksia. Onkohan Paasilinnalta ilmestynyt yli 30 kirjaa? Itselläni on karkeasti 2/3 Paasilinnan teoksista, suurin osa romaaneja (ilmestynyt fiktion lisäksi myös faktaa). Kirjastosta löytämäni kirja oli kokoelmateos, jossa oli kolme eri Paasilinnan teosta yksissä kansissa. Pitihän se saada kokoelmiini.

Tällä viikolla pyörähdin pitkästä aikaa kirppiksellä. Mukaan tarttui PMMP:n eräs levy sekä Anna-Liisa Haakanan eräs teos, jonka olen lukenu viimeksi... Öööö, yli 20 vuotta sitten? Kyseessä on paikallisen kirjailijan teos nimeltään Ykä yksinäinen. Haakanan pariskuntahan on sodankyläläinen kirjailijapariskunta, Veikko Haakana tosin on aikaa sitten jo edesmennyt. Tais molemmat olla aikoinaan opettajina jossain Sodankylän kouluista.

Pitänee lukassa kirja jossain vaiheessa. Muistin virkistämisestä voinee puhua. Jos en väärin muista, on kirja kuulunut äidinkielen kirjallisuuslistoihin (siis nämä äikän kirjalistat, jotka pitänyt lukea/tehdä esitelmä/keskustella yms jne tjsp). Ainakin täällä meilläpäin.

Mutta mistäs muusta minun pitikään vielä höpöttää? Ja esittää kritiikkiä? Tosiaan, kirjastosta! Tarkemmin sanoen koulu- eli oppilaskirjasto! Sodankylään on rakennettu uusi oppilaitos, peruskoulu, joka otettiin käyttöön vuosi sitten (eli syksyllä 2022). Ennakkotietojen, "mainospuheiden" perusteella koululta löytyy tilat peruskoulun lisäksi eri järjestöille, nuorisopalveluille/-työlle, koulutukseen liittyville jutuille, oppilaskirjastolle... Eli esim. nuorisotilat (seikkaillut vuosien varrella lie monessako paikassa), Revontuli-opiston kursseille tiloja, sekä kirjastolle.

Montako kertaa pitää mainita kirjasto? Monesti! Ilmeisesti minun ja suunnittelijoiden käsitykset kirjastosta eivät ole lähelläkään toisiaan. Pettymys!

Kävin töiden puolesta uudella koululla, opiston opettajien kokous. Samalla tutkailin koulun sisustaa, kun en aiemmin siellä ollut vielä käynyt. Silmiini sattui eteisaulassa pari hyllyä. Kirjaimellisesti, pari hyllyä! Voiko olla? Voiko tämä olla kirjastoksi kutsuttu alue?! Sieluni itkee verta! Sillä hylly- ja kirjamäärällä ei voi puhua muusta kuin... Jätänpä sanomatta, en halua sortua kiroiluun.

Koulu, jossa on yli 600 oppilasta. Kirjasto, jossa silmämääräisesti teoksia on kirja per oppilas. Mielestäni sais olla tuplaten, vähintään. Jossain on epäsuhdanne! Vaikka sanotaan, että tieto löytyy kaikki verkosta, ei se silti tarkoita sitä, että kaikki tieto olisi tavoitettavissa verkosta. Sähkökatko? Kaivuri kaivanut datakaapelin poikki ja netti alhaalla?

Aloinkin miettimään mihin ne aiemman koulun kirjat ovat kadonneet. Edellisessä koulussa oli vanha, käytöstä poistunut liikuntasali muutettu kirjastoksi. Pikaisen laskutoimituksen perusteella kirjoja ainakin nelinkertainen määrä... No toivottavasti tilanne paranee ajan myötä.

Koulun kirjasto

Hei muuten! Ajatus! Suunnattu lähinnä kustantajille ja koulukirjastoja hoitaville/hallinnoiville tahoille... Kustantajilla on varmaan varastoissaan "ylimääräisiä" kirjoja, joilla ei ole käyttöä. Kustantajat voisivat koota jonkinlaisen paketin (tarvi edes olla iso) ylimääräsistä kirjoistaan ja lähettää koulukirjastoihin. Pari kirjaa per kustantaja per aihe... Saisi kirjastot täydennystä, kustantajat mainosta jne.

Linkit, esitetekstistä saa kuvan minkälaista mielikuvaa markkinoitu uudesta koulusta
Tähtikunnan koulu Sodankylässä, Projektiuutiset 16.11.2022
Sodankylän monitoimikeskus / Tähtikunnann koulu, Sika Comfortfloor, referenssit 2022
Sodankylän monitoimikeskus, HSL Group

Musiikkia ja muita höpinöitä

Onkohan otsikko kuinka hämäävä? En ole varma mitä kaikkea musiikki-kategoria pitää sisällään. Tai siis mitä kaikkea voi sisällyttää musiikkiin jne. Mutta katsotaan...

Kävin tänään perjantaina kaupassa, ja hetken mielijohteesta ostin erään tarjoustuotteen. Jo pitempään, vuosien ajan olen pohtinut pitäisikö ostaa kyseinen laite. Jos vain löytyisi halvalla pieni/kompakti laite... No nyt tällä viikolla Tokmannilla sattui olemaan laite tarjouksessa. Niinpä käydessäni kaupassa, päätin vihdoin ja viimein ostaa levysoittimen! Siis LP- eli vinyylilevyjä soittavan levysoittimen. Minullahan on jo CD-levyjä soittava laite, joten sitä en enää tarvitse.

Merkinnän laidassa ostamani Lenco-soitin, kuva härskisti kopioitu netistä.

Aikoinaan meillä kotona on ollut levysoitin, mutta valitettavasti loppuvaiheessa se ei soittanut (pyörittänyt) enää LP-levyjä. Moottori rikki tai löystynyt hihna? En osaa sanoa. Ja enkä oikeastaan tiedä mihin kyseinen soitin on joutunut. Oli siinä kyllä kasettisoitin ja radiokin taisi olla, joten niitä olisi voinut vielä kuunnella.

Aina ajoittain vuosien varrella olen pohtinut saisiko mistään levysoitinta tai olisipa soitin jolla voisi kuunnella LP-levyjä. Silloin tällöin nimittäin törmää esimerkiksi kirpparilla mielenkiintoiseen levyyn, jonka haluaisi kuunnella. Mutta aina on tyssännyt siihen, ettei ole soitinta. Vihdoin ja viimein törmäsin sopuhintaiseen soittimeen, joten sellainen piti sitten ostaa. Nyt pitää vaan jostain niitä levyjä hankkia...

Olikohan minulla muuta? Mistä voisi vielä kirjailla kuin soittimista? Ehkäpä itse musiikista tai levyistä?

Vaikka ysärin loppupuolella ja vuosituhannen vaihteessa vaikutti LP-levyjen olevan historiaa, niin levyille on silti kysyntää. Levyt eivät ole manauksista ja ennusteista huolimatta kadonneet mihinkään. Jopa uusia levyjä julkaistaan! Olisiko ollut jokin Maustetyttöjen levy, jonka olisin ostanut sen ilmestyessä, mutta ei ollut vielä levysoitinta... LP ei siis ole kuolemassa.

Enempää ei tällä kertaa ole mielessä mistä kirjoittaa, joten loppukaneetit eli Seuraavaan merkintään!

PS! Löytyi muutama älppäri ja pääsin kokeilemaan soitinta. Jeeee, toimii! 

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 4

Hiljaa mutta varmasti, eli merkintä kerrallaan kohti Helsingin reissun viimeisiä päiviä... Onkohan "reissumerkinnät" saavuttaneet nyt puolenvälin? Keskiviikko käsiteltiin viime merkinnässä (osa 3), tässä merkinnässä käsitellään sitten torstain asiat. Sen jälkeen olisi pari päivää käsittelemättä, eli perjantain ja paluun (lauantai+sunnuntai) merkinnät. Laskinko oikein? 4 + 2 = 6? Puoliväli on siis merkintöjen suhteen saavutettu. Mutta nyt itse asiaan, eli Helsingin torsain 6.7.23 tapahtumiin!

En taida osata käydä muissa paikoissa kuin museoissa. Tälläkin kertaa eksyin museoon, taidemuseoon jälleen kerran. Aiemmin kävin Amos Rexin taidennäyttelyssä, nyt suuntasin Ateneumin näyttelyyn. Museossa oli tällä kertaa esillä Albert Edefeltin teoksia. Näyttäviä ja erinomaisia teoksia! Kävin katsomassa lähinnä Edelfeltin näyttelyn, en kiertänyt jokaista näyttelyhuonetta. Olisi vienyt kai koko päivän kiertää jokainen näyttelyhuone ja kerros.

Piti Wikipediasta muutama termi tarkistaa, mutta asiaan! Edefelt (1854–1905) edusti Suomen taiteen kultakautta (1880-1910) viime vuosisadan vaihteessa. Luonto- ja maisemamaalauksia, potretteja, historiamaalauksia...

Pari teosta kiinnitti erityisesti mielenkiintoni. Lapsen ruumissaatto vuodelta 1879 sekä pari vuotta myöhemmin maalattu Ristiäissaatto (1880) herättivät... Tunteet on ehkä väärä sana, kenties ajatuksia olisi sopiva sana kuvaamaan tuntemuksia. Varsinkin vierekkäin ripustettuna pistää pohtimaan niin taidetta kuin itse aihettakin eri kanteilta.

Eräs toinenkin maalaus herätti jonkinlaisen ahaa- tai oho-fiiliksen. Ateneumissa oli esillä eräs väritykseltään erikoinen maalaus, ainakin minun mielestäni. En muista otinko kuvaa teoksesta, ja nimeä en tietenkään enää muista. Mutta teosta lähestyessä en kiinnittänyt huomiota teoksen aiheeseen vaan lähinnä sen värimaailmaan. Pohdin ensin olenko kadottanut värinäön, onko valaistuksessa vikaa, onko teoksen sijaan ripustettu valokuva... Teos nimittäin oli mustavalkoinen maalaus. Harvemmin näkee yhtä "väritöntä" teosta.

Näemmä olin sittenkin napannut kuvan teoksesta, tosin nimikyltistä en kokonaan saanut kuvaa. Mutta teos kuvaa tapahtumaa kauppatorilta, ja päivätty vuodelle 1885.

Lopuksi vielä pari otosta, jotka nappasin näyttelystä. Osa on Edefeltin maalaamia... Ja olihan siellä Ateneumissa muitakin maalauksia ja teoksia kuin Edefeltin. Ateneumin kokoelmat kattaa kait jonnekin 1950-luvulle asti, modernin taiteen aikaan asti. Karkea jako Ateneumin ja Kiasman välillä onkin käsite nykytaide, eli uudempi taide Kiasmassa ja vanhempi Ateneumissa.

Linkit
Edelfeltistä maksettiin ennätyshinta, Yle 4.12.2017
Albert Edelfeltin harvoin nähty maalaus uudelle omistajalle yli 300 000 eurolla – ostajana tunnettu ahvenanmaalainen miljonääri, TS 30.3.2023
Albert Edelfelt -näyttely Ateneumissa, Lily 4.7.2023

Seuraava Helsinki-merkintä tulee sitten kun tulee, en osaa tarkemmin päivämääriä sanoa tähän hetkeen. Mutta perinteiset loppukaneetit tähän väliin eli lisään kuvia, kunhan olen saanut valittua ja editoitua sopivat kuvat.

Päivityksiä ja päivittelyä

Syksy saapuu, ilmat viilenee, lehtipuiden vihreys vaihtuu kohti ruskan värejä. Ei taida tänä syksynä lämpötilat pahemmin nousta yli 15 tai 20 asteen.

Mistä muusta huomaa syksyn saapuneen? Kansalaisopiston kursseille ilmoittautuminen on alkanut (ma 21.8.23). Opetan itse Revontuli-opistossa tietotekniikka, tarkemmin sanottuna digiopastusta (opastan ja neuvon esim. kännyköiden, tablettien ja läppäreiden käytössä). Mun kurssin opetus alkaa viikolla 37 eli 11.9. alkavalla viikolla. Tai siis aikoja voi varata tuosta päivämäärästä etiäpäin. Mehän sovimme asiakkaan eli oppilaan kanssa milloin opetus/ohjaus tapahtuu...

Olen päivitellyt lähipäivinä sivujani, niin blogejani kuin kotisivuanikin. Kotisivuilla päivitin lähinnä Opetus-osion päivämääriä (taitaa olla samat tiedot kuin tässä merkinnässäkin). Olenkohan muuta kotisivuilla päivitellyt? Lähinnä linkkejä silloin tällöin... Alkaa olemaan sillä mallilla, ettei tarvi mitään kummempaa lisättävää.

Tarkistin samalla kotisivun tilastot. Kukapa ei haluaisi tietää kuinka monta kertaa sivuilla on käyty... Kas yllätys, edellisen kuukauden aikana oli tilaston mukaan yksi käynti. Pitäisikö alkaa mainostamaan hieman enemmän sivuja? Niinhän sitä sanotaan, että mitä enemmän linkityksiä sivuille, sitä enemmän liikennettä. (Sivujen löytäminen ja saapuminen on vain osa totuutta, sen lisäksi pitäisi käsittääkseni sitouttaa, jäämään sivuille pitemmäksi aikaa. Ja lisäksi palaamaan useamminkin.) Mutta odotettavaa, sivut vielä "nuoret". Odotellaan ja katsotaan...

Päivitin pikaisesti myös Keräilijän kertomaa -blogiani. Pikainen tynkä-merkintä eräästä sosiaalisessa mediassa törmäämästäni postimerkkejä koskevasta merkinnästä. Minähän kerään postimerkkejä, ja seuraan paria aiheeseen liittyvää sivustoa. Huomasin eräässä Facebookin ryhmässä merkinnän kuinka posti on merkinnyt lähetyksen/kirjekuoren uudelleenlähetyksen tarrat. Käykääs katsomassa blogista...


Taisi olla tässä kaikki tällä kertaa, joten seuraavaan kertaan!

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 3

Jeee, kolmas osa! Vasta elokuun puoliväli ja reissukertomuksessa edetty jo (lähes) puoleenväliin! Onhan tuosta heinäkuun reissusta kulunut vasta... Öööö, melkein puoltitoista kuukautta? No, eipä anneta pikku juttujen haitata menoa.

Keskiviikkona käyntikohteena oli Suomenlinna, tarkemmin sanoen Suomenlinnassa sijaitsevat Lelumuseo ja Sotamuseo. En ole käynyt Suomenlinnassa aiemmin, vaikka reissu suunnitelmissa (tai haaveissa?) onkin ollut jo pitempään. Aina Helsingissä käydessä pohtinut pitäiskö käydä... Lelumuseo on myös uusi tuttavuus, en tainnut edes tietää kyseisen museon olemassaoloa ennen tätä kesää. Sotamuseossa olenkin käynyt aiemmin, muistaakseni vuonna 2011 (oli jokin psoriin liittyvä kurssi). Sotamuseo sijaitsi aiemmin mantereen puolella, Liisankatu taisi olla osoite ja alue Kruununhaka.

Hieman taustaa kohteen valinnasta... Eli mistä sain idean käydä Lelumuseossa? Olin joskus keväällä nähnyt jonkinlaisen enneunen, jossa olin reissussa Helsingissä. Unessa eksyin johonkin ulkoapäin kivijalkakaupalta näyttävään "kauppaan", joka paljastuikin lelumuseoksi. Tai no, ei ollut pelkkää lelua, kun laajemmin Helsingin historiaa, lasten näkökulmasta toki. Unen nähtyäni piti oikein googlettaa onko Helsingissä kyseistä paikkaa. Kyllä! Ei vaan ollut "kivijalkakauppa" mantereen puolella vaan oikea lelumuseo saaressa. Tosin jotain totuudensiementä, kun oikea museo sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa eli nk. kivijalassa. Kysäisin vielä pääkaupunkiseudulla asuvalta ystävältäni onko Helsingissä Lelumuseota, ja vahvistusta sain sieltäkin.

En ollut tehnyt mitään aikataulua milloin käyn missäkin. Koska ystävälläni (ja hänen perheellään) oli sopivasti aikaa keskiviikkona käväistä Helsingissä, niin sovittiin tärskyt aamupäiväksi kauppatorille. Kauppatorin laiturista lähtee pari kertaa tunnissa lautta Suomenlinnaan. Aluksi hieman mietitytti miten matkalippujen kanssa käy. Lautta on osa HSL:n palveluita, johon käy mm. käyttämäni mobiililippu (viikon voimassa oleva lippu), enkä oikein ollut varmaa pääseekö porteista läpi miten kännykkälipulla. Mutta portit olivatkin pelkät laskuriportit (eli laskee matkustajat). Eli ei tarvinnut lippuja näyttää portilla. HSL:n sivuilla taidetaankin mainita, että mobiililippu näytetään tarvittaessa eli kun "smurffit" (lipuntarkastajat) sitä kysyvät.

Kuinkakohan kauan matka kesti? Vartin? Ei kovin kauaa, mukavasti sai katsella merellisiä maisemia ja arvailla mikä paikka on mikäkin ja missäpäin on mikäkin saari jne. Muutaman kerran olen matkustanut merellä, isommalla paatilla tosin, ja ensimmäisen kerran huomasi kuinka paljon merenkäynti eli aallokko vaikuttaa laivan tasapainoon. Aallokko hieman keinutti lauttaa, ja ekaa kertaa huomasin tuossa pienemmässä lautassa. VikingLinen isompien laivojen massaan tarvitsee tieten isommat aallokot keinuttamaan...

Päästyämme maihin päätimme kävellä ensimmäiseen kohteeseen rantareittiä pitkin. Toinen vaihtoehto olisi ollut keskemmältä saarta kulkeva reitti, mutta olisi ollut ylämäkeä (kipeä jalkani ja muut vaivat ei tykkää kovin paljoa nousuista). Katseltiin maisemia ja arvailtiin vanhojen rakennuksien tarkoituksia ja historiaa. Ja kuvailtiin lintuja. Joka mutkassa vastaan tuli kanadanhanhia... Niistä muutama kuva piti saada, kun olivat sen verto kesyjä.

Pian oltiinkin perillä Lelumuseolla. Viimeisessä mutkassa meinasin kaartaa väärään suuntaan, muistin katsoneeni ja tulkinneen karttaa väärinpäin. No onneksi paremmin kartalla olleet saivat käännettyä sisäisen karttani oikein päin.

Jossain kohtaa on kartta, johon merkitsin reitin museoille. Kartta röyhkeästi kopioitu jostain Suomenlinnan tai Sotamuseon sivuilta. Vihreä (oma lisäys) on alkumatka ja loppumatka takaisin noudattelikin sinisellä merkittyä reittiä (valmiina kartassa).

Pieni ja sympaattinen paikka! Asuinrakennuksen kellarikerrokseen 1980-luvulla perustettu museo, josta löytyy jos jonkinlaista lelua. Suosittelen käymään. Leluja 1800-luvun lopulta (mm. nuket ja tinasotilaat) aina 1900-luvulle loppupuolelle asti. En muista oliko tietokoneet/pelikonsolit vielä edustettuna, mutta robotit ja muut vastaavat taisivat edustaa teknisesti uusimpia innovaatioita. Ja kaikkien rakastamia Muumeja oli useammaltakin vuosikymmeneltä. Olisiko 1950-luvulta ekat figuurit (kts/vrt. Wikimedia)?

Mukavasti oli väkeä liikenteessä. En tiedä johtuiko paikan pienuudesta, mutta joutui peräti jonottamaan joka paikkaan. Museokierroksen jälkeen nautimme pullakahvit lelumuseon kahviossa. Pöytiintarjoilu (vaikka tilasinkin vain limsan ja pullan), kesti hieman asiakasmääristä johtuen... Mutta muuten ihan ok paikka.

Lelumuseon jälkeen suuntasimmekin Sotamuseoon. (Vai onko se museolle? Tää suomenkieli on niin vaikeeta jopa syntyperäselle!) Museot sijaitsevat fyysisesti ihan vierekkäin, mutta museolle piti siirtyä mutkan kautta. Koska Suomenlinna on nimensä mukaan linna eli linnoitus, on joka paikassa esteitä ja linnarakennelmia ja muureja, niin Lelumuseon ja Sotamuseon väliin jäi ainakin parin metrin paksuinen ja muutama sata metriä pitkä muurinpätkä.

Olen tainnutkin kertoa aiemmista vierailuista, joten siinä mielessä tuttu paikka. Aiemmin museo oli yhdessä rakennuksessa, nyt Suomenlinnassa museo on sijoitettu kahteen eri rakennukseen (entisiä maneeseja, termi tuttu ehkä paremmin hevospiireissä). Museon näyttelyt jaoteltu karkeasti kahteen eri "aikakauteen", sodan ja rauhan aikaan. Eli toisessa maneesissa käydään läpi Suomen sotahistoriaa (toiseen maailmansotaan asti) ja toisessa käydään Puolustusvoimia nykyään (tai miten on muotoutunut nykyisenlaiseksi) 1940- ja 1950-luvuilta lähtien aina nykyajan asepalvelukseen. Kenties eniten suosiota ja innostusta sai aikaan inttivarusteiden kokeileminen ja miltä inttirepun kantaminen tuntuu...

Sotamuseon jälkeen suunnistimme kohti satamaa/laituria, tarkoituksena matkustaa takaisin mantereelle. Sattumalta eräs käyntikohde sattui matkanvarrelle, johon pysähdyimme pikaisesti. Eli käväsimme Suomenlinnan kirkossa. Kirkko on rakennettu Venäjänvallan aikana, joten kirkko oli alkujaan ortodoksinen kirkko (ja vieläpä kasarmi/sotilaskirkko, koska Suomenlinna on ollut kasarmialuetta). Itsenäistymisen jälkeen kirkko saneerattiin luterilaiseksi kirkoksi 1900-luvun alussa. Näkyvin muutos kenties nk. sipulikattojen muuttaminen (vai voiko puhua poistaminen). Pihalla kirkkoa ympäröi hieman erikoisempi aita: vanhoista tykeistä/kanuunoista ja ankkuri(?)kettingistä tehty aita. Aikoinaan 1600- ja 1700-luvuilla käytössä olleista kanuunoista ja kettingeistä tehtiin aita kirkon ympärille 1870-luvulla.

Pohdimme jossain vaiheessa kuinka korkea kirkon tapulitorni on. Riippuen lähteestä, lähes 42 metriä (maanpinnasta) tai 54 metriä (merenpinnasta). Oli mittaustapa mikä tahansa, on tapulilla korkeutta. Kirkontorni toimiikin korkeutensa johdosta myös majakkana. Käsittääkseni majakan lähettämä valokuvio (mikä on oikea termi?) muodostaa H-kirjaimen tarkoittaen Helsinkiä. [Lähteet: Wikipedia ja Lokistories]

Hei muuten, mielenkiintoinen artikkeli: Kun Suomi itsenäistyi, Suomen­linnan kirkko pistettiin uuteen uskoon – HS pääsi näkemään, mitä entisestä on jäljellä (HS / Tuomo Väliaho, 25.6.2023; saattaa olla maksumuurin takana)

Kirkko sijaitsee puiston ympäröimänä ja tosiaan vähän korkeammalla kuin muu ympäristö. Ja siihen vielä portaat. Hieman haastava päästä kipeällä jalalla kirkon ulkorappuja pitkin. Ja rattaiden kanssa (kaverin parivuotiaalla tosiaan oli oma VIP-kuljetus...) Siellä hetken tutkailimme kirkkoa, jonka jälkeen suunnistimme laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa. Puolisen tuntia saimme odotella seuraavaa lauttaa...

Ja jos joku Suomenlinnan talkkareista (eli hoitohenkilökunnasta) tai HSL:n huoltotiimistä lukee tätä tekstiä: Hankkikaa lisää penkkejä! Laiturialueella kaksi tai kolme penkkiä, ja asiakkaita odottamassa seuraavaa lauttaa useampi kymmenen (etteikö määrä menisi jopa yli 100).

Mitäs vielä? Lautalla takas mantereelle, hetkinen ratikkakartan ja -vuorojen tutkailua ja suunnistus lähimmälle ratikkapysäkille. Suunnistimme ja matkasimme kohti rautatieasemaa ja sen lähettyvillä olevaa (sushi)ravintolaa. Käytännössä juna-aseman ja Oodi-kirjaston välissä sijaitsee aasialainen ravintola, jossa kävimme syömässä. Kaveri perheineen tais keskittyä sushiin, kun itse keskityin buffetin muihin ruokalajeihin (en ole mikään suuri kalan ystävä).

Piti tarkistaa Googlen karttapalvelusta mikä ravintolan nimi oli. Ravintola tais olla Jufu, huono nimimuisti...

Ruokailun jälkeen matkakumppanit suuntasivat kohti kotiaan, ja minä suuntasin kaupan kautta kohti majapaikkaani.

Edit (1.9.23): Lisätty kuvia ja hieman lisäinfoa.

Magnetismia ja vanhoja autoja

Lappia halkoo valtatie, joka on saanut numerokseen 4. Tuo tie tunnetaan myös Jäämerentien nimellä (yhteen tai erikseen kirjoitettuna, molempi parempi). Johtihan se aikoinaan aina Jäämeren rannalle asti ennen kuin edellinen maailmansota ja silloinen Venäjä katkaisi ja vei Suomelta toisen käden. Vilkkaimmillaan tiellä liikkui satoja kuorma-autoja vieden tai tuoden tavaraa Liinahammarin satamaan, joka oli ainoita ympäri vuoden avoinna pysyviä satamia.

Nelostien varrella, jossain Sodankylän ja Ivalon välillä sijaitsee Magneettimäki-niminen paikka. Saariselän tietämillä sijaitsevalla paikalla on eräs hurjamaineisimmista pätkistä silloista 4-tietä (tietä on vuosien varrella siirretty ja paranneltu joiltain osin). Saariselän alue on tunnettua tunturialuetta, joten alueella on useita nousuja ja laskuja. Magneettimäen kohdalla on nousu, johon osa autoista hyytyi. Ei päässyt mäen päälle täydessä kuormassa jne. Ajateltiin, että mäessä on sen verto vahvasti magneettiset malmit, että ne imevät autojen voimat ja hidastivat vauhtia. Magneetteja ei alueella ole, vaan syy autojen hyytymiseen on tien nousussa (nousukulmassa) ja autojen silloisessa tehoissa. Autoissa ei ollut tarpeeksi hevosia eli tehoja jyrkkää mäkeä ylös. Varsinkaan liukkaalla kelillä ja täydessä lastissa.

Veteraani/museoautoja harrastavat järjestävät silloin tällöin erillaisia tempauksia. Esimerkiksi kuorma-autojen matkat tiettyyn kohteeseen ja tietyn aiheen ympärillä. Esimerkiksi Veteraanikuorma-autojen seura on järjestänyt reissuja vanhan Jäämerenreitin kunnioittaen ja reitillä kuormien kuskanneita muistaen jne. 1990-luvun alussa heräsi ajatus Magneettikentän tien museoinnista. Niin tapahtuikin vuonna 1993.

Tänä vuonna (2023) veteraanikuorma-autoilijat järjestivät museotien 30v. kunniaksi Rovaniemi-Magneettimäki-Rovaniemi -reissun, johon osallistui useampi vanhaa kuorma-autoa. Mennessä ja tullessa seurue pysähtyi Sodankylässä. Autot parkkeerattiin torille. Käväsinpä itsekin ihailemassa kyseisiä kuormureita. Oli vanhempaa ja oli nuorempaa kalustoa... Mielenkiintoisin kohde kenties oli eräs opetuskäytössä ollut kuorma-auto. Autojen joukossa nimittäin oli paikallisen autokoulun käytössä ollut kuorma-auto. Autokoulun loppuessa kuorma-auto siirtyi jonnekkin etelämmäs (ilmeisesti jonkun kierrätysyhtiön omistukseen).

Edit (12.8.2023):
Kannattaa lukaista Lapin Kansan artikkeli Magneettimäki ottaa yhä autoista mittaa Saariselällä – Jäämerentien huoltoliikenne oli logistiikan mestarisuoritus, ja nyt pohjoisten reittien merkitys korostuu taas (Kari Pitkänen, 12.8.2023), mielenkiintoinen juttu niin veteraaniautojen reissusta kuin Jäämerentien historiastakin. Tosin artikkeli on maksumuurin takana.

Linkit
Magneettimäen museotie 30 vuotta (Vetku ry, 23.7.2023)
Magneettimäki legendaarinen osuus vanhaa Jäämerentietä Uruspäällä, Kaunispään tunturin pohjoispuolella on nimetty Tiehallituksen toimesta tiemuseokohteeksi vuonna 1992. Miksiköhän? (Ammattilehti.fi, 12.7.2013)
Magneettimäki ja museotie (Saariselkä.com)
Teillä ja turuilla -blogi: Magneettimäki (25.12.2013)

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 2

Hitaasti, mutta varmasti... Ripotellen tulee nämä minun matkailumerkinnät. Ennemminkin muistelu- kuin matkailumerkintä, kenties? Ehkä. Mutta jotta ei jäisi täysin toteutumatta, niin asiaan!

Jos merkintä kuvaton, niin ootteleppa jonkin aikaa. Kuvat toisella laitteella, ja lisään kuvia kuhan oon saanu siirrettyä tietokoneelle ja editoitua niitä blogisystävällisempään muotoon.

Saavuin Helsinkiin tosiaan maanantaina (3.9.2023). Matkatavarat vietyäni matkapaikkaan, kävin Luonnontieteellisessä museossa sekä tietysti syömässä. Mitään erikoisempaa en tehnytkään sinä päivänä. Taisi edellisestä merkinnästä jäädä pois maininta mursusta. Eli viime vuonna (kesä 2022) Suomeen eksyi normaalisti arktisilla vesillä (Norjan pohjoispuolella) elävä mursu, joka valitettavasti menehtyi. Kyseinen eläin päätyi kuolinsyyntutkinnan jälkeen museolle. Mursusta otettiin näytteitä jatkotutkimuksia varten, ja loppuotus päätettiin täyttää ja asettaa esille museon kokoelmiin. Mietin ennen museossakäyntiä onko konservointi jo valmis eli onko eläin jo esillä. Valitettavasti ei ollut... Ilmeisesti hommat saadaan valmiiksi vasta nyt syksyllä, joten siinä mielessä olin etuajassa.

Linkit
Vieläkö muistat Haminan mursun? Eläin sijoitetaan Luonnontieteellisen museon paraatipaikalle – tältä se näyttää nyt (MTV3, 2.6.2023)
Video: Roni Andersson ikuistaa mursun kaikkien nähtäväksi – nahan jälkeen käsittelyä odottavat pakastetut luut, hampaat ja kynnet (Yle, 28.7.2022)
Luonnontieteellinen museo saa syksyllä näytille eläimen, josta voi tulla kaikkien aikojen hitti: "En tiedä kestävätkö seinät" (Yle, 19.7.2023)

Seuraava päivä eli tiistaina (4.7.23) olikin hieman leppoisampi päivä. Alustavasti suunnittelin käyväni parissa museossa, mutta päädyinkin käymään vain yhdessä paikassa. Ensimmäisenä käyntikohteena oli tarkoitus käydä Kiasmassa, mutta se käyntikohde siirtyikin perjantaille. Nimittäin Kiasmassa on kuukauden eka perjantai ilmainen sisäänpääsy, ja se sattui olemaan tällä kertaa sopivasti perjantaina. 

Listalle jäi pelkästään Amos Rex, joka sopivasti sijaitseekin Kiasman lähellä olevassa Lasipalatsissa. Amos Rex esitteli modernia, nuoremman polven taidetta. Kolmatta kertaa järjestettävässä Generation-triennaalissa on esillä kotisivujen mukaan 50 taiteilijan ja työparin teoksia. Erikoisia teoksia, sen voin sanoa. Tosin yksikään teos ei herättänyt mitään suurta ahaa-elämystä, vaikka suurin osa teoksista olikin toteutettu erikoisella tekniikalla.

 

Taidemuseo muuten sijaitsi "kellarissa" eli piti laskeutua katutasosta yksi kerros alaspäin. Yleensä pitänyt suunnata toiseen suuntaan eli ylöspäin, mutta tällä kertaa alaspäin.

Taidemuseon jälkeen tutkailin hetken aikaa museokaupan tarjontaa. Mukaan tarttui perinteinen pinssi (vihreä naama/hahmo aiemmista näyttelyistä). Tutkailin sen jälkeen vähän Lasipalatsia, ja huomasin viereisen kahvilan. Sopivasti oli lounasaika, joten päätin kävässä syömässä kyseisessä kahvilassa. Cafe Lasipalatsi, mukavan oloinen paikka ja lounas sopivan hintainen.

Kävinköhän minä tiistaina vielä jossain? Taisin käydä vielä viereisen Postitalon kaupasta iltapalaa ennen kuin palasin majapaikkaani. Postitalossa sijaitsee myös Rajala Pro Shop, kameroihin keskittynyt liike. Siellä bongasin pienehkön valokuvanäyttelyn, johon tutustuin ohimennen kauppaan mennessäni... Hitsi kun en hoksinut ottaa yhtään kunnon kuvaa näyttelystä. Ainoa hyvä kuva taitaa olla kuva "puusta", johon ripustettu kameran linsseihin tai niiden kehyksiin (kameran putkessa olevia juttuja?) tehtyjä kuvia ja miniatyyreja.

Tiistain päivä taisi ollakin tässä, joten seuraavaksi olisi keskiviikon reissupäivä. Keskiviikon matkakohteena oli Suomenlinna. Aiemmilla reissuillani Helsinkiin olen pohtinut käyväni Suomenlinnassa, ja tällä kertaa se reissu toteutuikin. Saarella kävin hyvän ystäväni ja hänen perheensä kanssa. Lie kuinka kauan tuntenut, ja Helsingissä käydessäni näköjään saa varata joka kerta yhden päivän tapaamiselle ja käyntikohteiseen tutustumiseen.

Erinomainen ja onnistunut reissu. Mutta jatketaan matkakertomusta joskus tulevaisuudessa... Loppuun vielä muutama kuva taiteesta.

Knoppitietoa: Kirjan ja kirjallisuuden päiviä

Selasin tänään (27.7.2023) sähköpostiini saapuneita mainoksia ja uutiskirjeitä, kun huomasin erään mielenkiintoisen teemapäivän. Heinä-elokuun vaihteessa vietetään pokkaripäivää, englanniksi Paperback book day. Mielenkiintoiselta vaikuttava teemapäivä...

Pokkari eli taskukirja on pehmeäkantinen kirja, jonka selkämys on yleensä liimattu (eikä nidottu tai sidottu niin kuin "kovakantiset"). Englannin termi (paperback) ehkä selkeämpi tässä suhteessa, kertoo heti kirjan fyysisen olemuksen. Pokkarit saivat tuulta alleen, levisivät laajemmalle, kun ilmeisesti 1939´0-luvulla eräs kustantaja (Penguin Books) alkoi julkaista halvempia kirjoja.

Pokkaripäivä on hieman tuntemattomampi teemapäivä, hieman vaikea löytää infoa kyseisestä päivästä. Ainakaan suomeksi. Mutta mitäs muita kirjoihin tai kirjallisuuteen liittyviä (teema)päiviä on olemassa?

Kirjan ja ruusun päivää (World Book Day) vietetään keväällä, huhtikuun loppupuolella.

Jos kirjailijoista puhutaan, niin mm. Runebergilla on liputuspäivä (5.2.) kuten myös Minna Canthilla (19.3.), Mikael Agricolalla ja Elias Lönnrotilla (9.4.) sekä Eino Leinolla (6.7.). Aleksis Kiven päivää vietetään lokakuussa, jolloin vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kalevalan päivää vietetään helmikuussa. Tiedot poimittu intermin.fi-sivustolta.

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 1

Vihdoin ja viimein! Eihän tästä ole kuin reilu kaksi viikkoa kun pääsin kotiin. Mutta nyt! Itseä niskasta kii ja hieman tarinointia lomareissulta... Luvassa muutaman lauseen tylsää kerrontaa sekä kuva tai pari per päivä.

Matkalle läksin tosiaan heinäkuun alussa, sunnuntai 2.7. oli eka matkapäivä. Olin matkaliput junaan varannut ja maksanut jo aiemmin, yöjunan makuuvaunuun, joten ei muuta kuin ajoissa asemalle ja junaa odottamaan. Viime vuotisen junahäslingin vuoksi mietin aluksi mitä tänä vuonna sattuu junan kanssa. Viime kesänähän (kesäkuun lopussa 2022) juna jämähti Tampereen asemalle ratatyömaan viivästyksien takia. Mutta ainoa huono/negatiivinen juttu tänä kesänä oli se, että makuuvaunu oli letkan eka vaunu. Eli tiesi luvattoman pitkän matkan tuntuiselta vaellukselta (tiedättehän laukkujen raahaamista lähes 10 vaunun pituisen matkan). Varsinkin polvivammaisena matka oli todellakin hiostava. Mutta hyttiin ja vaunuun pääsin hengissä. Jeee!

Matka sujui ihan hyvin, sain unenpäästä kii ihan soppelisti. Aamusta joskus seiskan aikana päätin kävästä aamiaisella. Iski hintakriisi! Olisin syönyt nk. puuroaamiaisen, mutta puuroa ei tällä kertaa ollut tarjolla. Sen sijaan tee, leipä ja tuoremehu... Mutta se hinta! Lähes kymppi! Alle vitosen olisin itse kyseisestä velottanut, mutta minkäs voi. Maksoi mitä maksoi, maha kurni täytettä.

Helsinkiin päästiin ihan aikataulun mukaan, vartin yli ysin oltiin päärautatieasemalle. Hieman ratikoiden aikatauluja ja reittejä piti tutkailla ennen asuinpaikkaan matkaamista. Olin varannut Katajanokalla sijaitsevasta Eurohostellista majapaikan, ja sinne piti päästä. Olin jo ladannut HSL:n mobiilisovellutuksen ja siihen viikon verran matka-aikaa, joten piti vain löytää oikea ratikka ja pysäkki, jolla pääsis majapaikkaan. Muutaman ratikanvaihdon ja parin ratikkapysäkin jälkeen pääsin majapaikkaan. En vielä päässyt itse huoneeseen, koska oli vasta 10. Huoneet luovutetaan pois klo 12 (mennessä) ja uudet asukkaat saa huoneen klo 14 jälkeen. Joten jätin matkalaukut hetkeksi hostellin hoteisiin ja läksin katselemaan nähtävyyksiä.

Hostellin vierestä kulkee pari ratikkalinjaa (4 ja 5), joten hyppäsin nelosen ratikkaan ja suuntasin kaupungille. Mitään erityistä paikkaa ei ollut mielessä, kunhan jossain saisin kulutettua aikaani ennen huoneen luovutusta. Hyppäsin eräällä pysäkillä pois, tarkoituksena palata jo takaisinpäin. Mutta pysäkki sattuikin olemaan Luonnontieteellisen museon pysäkki. Päätinpä poiketa sisällä, jos ei muuta niin kahvilla. No kahvin jälkeen päätinkin käväistä itse museon puolella. Kumman paljon väkeä oli liikenteessä, paljon lapsiperheitä liikenteessä. Koska liikenteessä oli paljon ihmisiä, niin en sen kummemmin jäänyt mitään yksittäistä kohdetta ihmettelemään. Introvertti kun olen...

Museokäynnin jälkeen suuntasin ruokailemaan, josta sitten suunnistinkin majapaikkaani. Tässä kohtaa voisinkin katkaista kertomuksen ja säästellä loppuja juttuja seuraaviin merkintöihin. Ei kaikkea kerralla, makeaa mahan täydeltä niin kuin sanotaan...

Kesäisiä terveisiä!

Pikainen katsaus menneeseen ja tulevaan... Tiedossa on pitempi kirjoitelma, kunhan tästä matkaväsymyksestä tai -uupumuksesta ensin selviää. Matkustelin nimittäin viime viikon, joten vie päivä tai pari palautua reissun rasituksista. Ja pyykit pitää pestä 😁

Viime viikon eli heinäkuun (2023) ekan täyden viikon olin Helsingissä. Tulossa tavaksi? Viime vuonnakin olin myös kesä-heinäkuun vaihteessa Helsingissä. Museoita ja nähtävyyksiä tuli kierreltyä ja katseltua. Käyntikohteissa oli vanhat tutut eli Ateneum ja Kiasma sekä uusista kohteista Amos Rex ja pari museota Suomenlinnassa.

Suomenlinnan reissun tein keskiviikkona ystäväperheen kanssa. Käväsimme tutustumassa Suomenlinnan lelumuseon sisältöön sekä Sotamuseon näyttelyihin. Lelumuseo oli mukavan pieni ja intensiivinen (oikea sana kuvaamaan museota?), suosittelen lelujen historiaan kiinnostuneille. Leluja tais olla 1800/1900-luvun taitteesta "modernimpaan" avaruusaikaan (1950- ja 60-lukujen avaruusalukset yms). Olikohan siellä uudempaa tavaraa? Törmäsin ainakin nk. kurkkumopoon, joka sillointällöin pomppaa pinnalle sosiaalisen median meemi-osastolla.

Mutta reissusta sitten enemmän seuraavassa merkinnässä.

Kesä ja kärpäset! (vko 23/2023)

Kesän 2023 eka blogiteksti? Taitaa muuten olla! Ei ihan ehtinyt kesäkuun ekalla viikolla kuulumisia, mutta haitanneeko tuo.

Mistä aloittais? Pitäiskö aloittaa tämän päivän hommista vaiko aiemmista? Vaikea valinta...

Vois aloittaa päivityksillä. Päivittelin nimittäin tuossa äskettäin kotisivujani. Tai oikeastaa linkkejä päivittelin ja muokkailin. Ja lisäsin CV-osioon tulostettavan ansioluettelon (pdf-tiedostona). Jos joku haluaa perinteisen paperisen CV:n, niin saapi sitten sieltä tulostella.

Kotisivujen linkit piti tarkistaa, käydä läpi. Tämä piti tehdä, kun jostain syystä linkitys ei aina toimi. Tai siis lisätyt linkit ei aina "kiinnity" eli linkki ei vie minnekkään, vaikka olisikin lisännyt linkit. Jonkinlainen kehittämisen paikka, ettei tarvitsisi kahdesti (tai useammin) korjata linkkejä, jotka eivät johda minnekkään.

Iski kielioppiongelma!! Identiteettikriisi! Tai jokin sellainen... Nimittäin esim. kirjoitetaanko minnekkään yhdellä vai kahdella K-kirjaimella? Ja pitääkö lauseen jokainen sana ja osa olla samassa muodossa, siis monikossa tai yksikössä? Vai onko lause edes monikossa? Lausahdus "linkkejä, jotka eivät johda minnekään" herätti äidinkielellisen dilemman. "Jotka ei johda mihinkään" vai "jotka eivät johdata minnekkään"? Dilemma!

No josko siirtyis asiassa toiseen.

Vihdoin ja viimein sain varattua hostellihuoneen. Olen jo muutaman viikon ajan pohtinut matkustamista Helsinkiin. Eilettäin sain varattua huoneen Eurohostellista. Päätin lomailla viikon verran ja perinteiseen tapaan suuntaan heinäkuun alussa Helsinkiin. Kierrellä ja katsella nähtävyyksi jne. Mitään kummempia suunnitelmia ei ole, taaskaan. Muutama kohde on mielessä (mm. Luonnontieteen museo sekä Ateneum ja Kiasma), mutta en ole sen kummemin päättänyt milloin käyn missäkin. Ateneumissa näyttäis olevan menossa Albert Edefeltin näyttely ja Kiasmassa Tom of Finland.

Olikohan muita käyntikohteita? Ei nyt äkkiseltään tule mieleen... Paitsi ehkä Suomenlinna. Siellä vois käväistä... Siellä on mm. Lelumuseo ja Sotamuseo. Lelumuseossa en ole tainnut koskaan käydä (unta olen kyllä nähnyt), Sotamuseossa olen kerran käynyt. Onkohan siitä nyt reilu 10 vuotta, kun kävin viimeksi kyseisessä museossa? Sijaitsi silloin vielä mantereen puolella...

Mitäköhän muuta? Jokin aika sitten Sodankylä sai oman panimon. Tai siis panimo aukesi virallisesti... Käväsin avajaisissa ja ostin pari putelia olutta. Pitäis vielä maistella (ja arvostella RePost-blogin puolelle). Paikallisista aineksista tehtyä olutta, pulloja taitaa koristaa paikallisen taiteilijan kuvat.

Tais olla kaikki tässä tällä kertaa... Parin päivän päästä alkaa elokuvafestarit, ehkä käväsen siellä, ja ehkä seuraava merkintä tulee festareiden jälkeen...

Sekalaisia merkintöjä toukokuulta 2023

Onkohan otsikko liian hämäävä? Kuukausi nimittäin ei ole vielä edes puolessavälin, joten voiko olla koko kuukauden merkinnät... No olkoot, en keksi parempaa(kaan) otsaketta. Onhan nyt sentään toukokuu '23 ja postauksessa sekalaisia huomioita ja pohdintoja eli merkintöjä.

Mistä aloittaisi? Ehkäpä rakentamisesta? Sodankylässä... No mistään buumista ei voi puhua, parin edellisen vuoden aikana pari isompaa rakennusprojektia. Uusi koulu ja Jeesiöjoen uusi silta taitaa olla nyt uusimmat kohteet Sodankylässä. Koulu saatiin valmiiksi, viime talvi eka opetusvuosi. Uusi koulu, nimeltään tähtikunnan koulu, otettiin käyttöön elokuussa 2022. Lisää koulusta voi lukea vaikkapa kunnan sivuilta tai Projektiuutiset-sivuilta. Jeesiön siltaa par'aikaa viimeistellään, valmista pitäisi olla muistaakseni/käsittääkseni loppuvuodesta (ennen lumientuloa). Sillasta voi lukea lisää vaikkapa Väyläviraston sivuilta. Hotelli Sodankylä laajentaa ja parantaa hotellia. Lisärakennuksen alta purettiin Veikkolana tunnettu nuoriso- ja urheilutalo. Lapin Veikot taisi aikoinaan rakentaa sen mm. painiharjoittelua varten.

Suurempia, julkisten tilojen rakennusprojekteja on siis ollut muutama keskustan alueella nyt parin vuoden aikana. Mutta entä yksityiset? En muista äkkiseltään yhtään yksityistä omakoti-tason rakennustyömaata edellisen... Sanotaanko vaikka viiden (5) vuoden sisään ei ole tainnut nousta kovin montaa omakotitaloa keskustan alueelle. "Toispuolen jokke" on yksi paritalo rakennettu, mutta siitä on jo useampi vuosi. Samoin vanhan raviradan alueelle keskustaan on noussut pari omakotitaloa, mutta niistäkin on jo useampi vuosi.

Ihmetyksekseni huomasin tässä vähän aika sitten erään tontin raivauksen. Aluksi oletin omistajan tekevän pelkästään puustollista hoitoa, mutta nyt tontilla olivat kaivurit kaivamassa erittäin paljon rakennuksen perustuksien tapaista kaivantoa... Eli ei tämä kylä ihan "kuollut" ole, kun kerta rakennetaan asuintaloja.

Siirrytäänpä rakentamisesta luontoon ja kasveihin. Nyt kun on kevät, niin asiaan kuuluu tutkailla talven horroksesta heräilevää luontoa. Lisääntyvä valo ja lämpö aktivoi talven ajan "nukkuneet" luontokappaleet. Vois ottaa esimerkiksi takapihalla sijaitsevan tuomen (pajut on jo klisee, mun mielipide). Tuomi on yksi ensimmäisiä, joka on pukkaamassa hiirenkorvaa eli näitä lehtienalkuja ym. Tänä keväänä tuomi alkoi selkeimmin pukkaamaan uutta alkua vasta tällä viikolla. Aikaisempina vuosina ensimmäiset nuput tulleet viikkoa aiemmin. (Onneksi on olemassa nämä some/fb-ominaisuudet, jotka muistuttavat "Tapahtui tänä päivänä" -jutuista.) Kastelin äskettäin sisäkukkia, ja aloin miettimään parin kasvin kohdalla onko kyseessä kevään aiheuttama herääminen ja kasvuspurtti vai johtuuko jostain muusta. Minulla nimittäin on vierekkäin kaksi kaktusta, nk. kausikaktuksia (taisin mainita jossain postauksessa). Toinen on ollut meillä ainakin 30 vuotta, toisen hankin nyt tänä keväänä. Nyt huomasin vanhemman kasvin tanakoituneen, ryhdistäytyneen. Tuntui tukevammalta ja aivan kuin uutta lehteä... Aloin miettimään, onkohan ottanut uudesta kasvista nokkiinsa. "Kyllä minussa vielä virtaa on, ei minua vielä eläkkeelle lähetetä!"

Hei muuten! Keväästä mieleen... Vein tässä äskettäin biojätettä kompostoriin, kun muistinkin erään uutisen. Ilmeisesti jo pari kolme vuotta sitten astui voimaan uusi jätelaki. Siinä kiristettiin mm. kierrätettävien roskien lajittelua. Paperit, lasit ja metallit lie tutuin kierrätyskohde, mutta uutuutena lienee nk. tekstiilijäte. Ja uuden lain myötä biojäte pitää kerätä/kierrättää tarkemmin, maatuva jäte pitää siis käytännössä kompostoida. Eli joko omalle tontille kompostori tai erillinen roska- eli keräysastia biojätteelle roska-autoa varten. Olikohan vähintään 4 huoneiston asunto-osakeyhtiö voi (siis pitää) liittyä biojätteen keräilyrinkiin (jos ei ole kompostoria), aikaraja muistaakseni oli kesä 2024. Lisää voi lukea vaikkapa LSJH:n sivuilta.

Hyvää vappua 2023!

Kuukausi vaihtui, ja nyt eletään toukokuuta. Eli näin 1.5. voinee toivottaa hyvää Walburgin päivää eli vappua!

Päivittelin äskettäin Keräilijän kertomaa -blogia. Harvemmin tulee päiviteltyä sitä(kään) blogia, joten aika herätellä hieman sitäkin blogia. Blogissa kertoilin hieman uusimmista postimerkki-ostoksista ja mitä kaikkea teen tai aion tehdä. Käykääs kurkkaamassa ajankuluksenne.

Tulikin mieleen, päivittelin myös kotisivuja. Linkkeihin uusi osio jne. Ei mitään kummempaa.

Mutta mitäpä tänne? Ei kait mitään kummempaa. Kuukausi vaihtui, huhtikuu vaihtui toukokuuksi. Kuun vaihtuessa siirryin kesälomalle. Oikeastaan (osa-aika)töistä työttömäksi. Nimittäin opetus ja opastus on tältä talvelta virallisesti ohi. Seuraavan kerran tiedossa syksyllä elo-syyskuun vaihteessa, kun kansalaisopiston opetus aloittaa jälleen rullaamaan.

Termi osa-aikainen... Työkkärin (tai Kelan) termistöä hyödyntäen ja mukaillen, on työ osa-aikaista jos ei ole kokopäivätyötä ja täysiä tunteja (mitä lie onkaan). Eli jos ei ole tyyliin 8h/päivä ja viitenä päivänä töissä, niin se on jotain muuta. Tai näin olen ymmärtänyt...

Olikohan muuta? Pari aihetta oli kyllä mielessä, mutta kummasti katosi mielestä. En edes muista aihetta. Se on se kun juolahtaa mieleen jokin ahaa-elämys ja heti katoaa kun ei ajattele sitä ollenkaan. Ärsytys!

Mutta se siitä. Tais olla tässä kaikki keskeisimmät asiat, joten seuraavaan kertaan siis!

Huhtikuu 2023: Kevään kuulumisia

Merkinnän kirjoittaminen venähti parilla päivällä, viivästyi suunnitelmista hieman. Päivittelin nimittäin kotisivujen linkkilistaa alkuviikosta, samassa rytäkässä oli tarkoitus kirjoittaa tännekin merkintä. Mutta kas, blogin päivittely siirtyikin nyt loppuviikkoon.

Tosiaan, päivitin hieman kotisivujani, linkki- ja opetus-osioita tarkemmin sanottuna. Nyt kevään edetessä opetus kansalaisopistossa alkaa olemaan finaalissa, jonka johdosta päivittelin hieman aikatauluja opetus-osioon. Viimeiset digiopastukset ovat nyt huhtikuussa, jonka jälkeen alkaa "lomailu" (vaikka työttömänähän minä etsin työtä). Ja digiopastus jatkuu sitten kesän jälkeen seuraavan kerran syksyllä, elo-syyskuun vaihteessa kun opiston syyslukukauden toiminta alkaa jälleen.

Linkki-osiossa ei nyt mitään suurta dramaattista muutosta tullut. Lisäsin uuden osion (historia/tietokanta-linkkejä) sekä korjailin ja säädin hieman ulkoasua.

Jääkööt tämä merkintä hieman lyhyeksi tynkämerkinnäksi, väliaikapäivitykseksi. Tärkeimmät asiat lienee kerrottu... Pitänee tästä lähtä varaamaan verikoeaikaa ja soittelemaan apteekkiin. Psoriasis-lääke pitää tilata. Ikuisuusjuttuja. Puolen vuoden välein verikokeet (seurataan onko muutoksia). 12 viikon välein pistettävä lääke, joka pitää tilata erikseen.

Keväisen talvisia vai talvisen keväisiä mietteitä?

Kevät vai talvi? Täällä meillä on lumen (ja ulkolämpötilankin) perusteella vielä talvi. Etelämpänä on tieten hieman keväisemmät ja lämpimämmät kelit. Lumen syvyys Ilmatieteen laitoksen mukaan on lähes metri, ja lämpötila on pyörinyt siinä 5 ja 10 pakkasasteen välillä. Viikonvaihteessa taitaa lämpötila nousta plussan puolelle. Etelässä taitaa olla jo lumeton sää ja helteen puolella... 😀

Olen nyt aamusta laavannut ja kahlannut läpi eräänlaisia opintomateriaaleja. Tai no, opinto ja opinto, ennemminkin ehkä oppaita kuin oppikirjoja. Eli tiedottamiseen ja artikkeleiden kirjoittamiseen liittyviä oppaita. Sosiaalisessa mediassa törmäsin pitkästä aikaan STT:n koostamiin oppaisiin, jossa neuvotaan esimerkiksi tiedottamiseen ja tiedotukseen liittyviä asioita. Miten markkinoida yritystään tai omaa asiaansa eri kanavia hyödyntäen. Materiaali löytyy STT Viestintäpalvelut -sivuston Tietopankki-osiosta tai Oppaat-osastolta.

Taisin ensi kertaa törmätä STT:n materiaaliin nelisen vuotta sitten, kun aloitin kansalaisopistossa ATK-opetuksen. Työttömänä kun pitempään ollut ja piti hieman tutkailla mitä alaa vois opiskella tai mille alalle suuntautua. Viestinnän alalle en päässyt, mutta onhan noista artikkeleiden kirjoittamisoppaista hyötyä muuallakin.

Asiasta kukkalaatikkoon ja lillukanvarsiin! Tai ainakin kasveihin... Pitkästä aikaa kodin kasvistoa uusittu. Vanhat kasvit alkaa olemaan jo vanhoja (ei enää kuki niin usein) ja osa on kait huonoa hoitoa nuupahtanut pois. Joten päätin ostaa uuden kaktuksen, kun lähikaupassa oli myynnissä parilla eurolla uutta kasvia kevätkaktuksen nimellä. Koskaan en ole oikein erottanut noita nk. kausikaktuksia toisistaan. Talvi tai kesä, kuka tietää... Oma vanha kaktus kun ei ole koskaan kukkinut tyypilliseen aikaan jouluna tai pääsiäisenä tms. Ja lehtien muodotkin ovat sen verto yhtenevät, etten ole niiden(kään) perusteella osannut omalle kaktukselle lajia määritellä.

Uusi kaktus kukassa etualalla,
vanha "piilossa" taustalla.

Maaliskuun 2023 sekalaisia merkintöjä

Saisinkohan minä tänään tämän kirjoitelman julkaisukuntoon? Kohta pari viikkoa pyöritellyt ja pantannut merkinnän muokkausta ja sitä rataa. Aloitin kuun vaihteessa kirjoittamisen ja 10 päivää myöhemmin teksti vielä(kin) kesken, kun en yhdessä illassa saanut valmiiksi...

Äkkiäpä tuo aika tuntuu kulkevan. Vastahan se oli joulu ja vuodenvaihde ja kaikkea. Ja nyt eletään jo kolmatta kuuta. Näköjään edellinen merkintä kirjoitettu/julkaistu tammikuussa, joten aikaa on kulunut mukavasti. Pitänee siis hieman päivitellä blogia ja kuulumisia!

Mistä aloittaisi? Kenties viimeisimmästä uutisesta, jonka luin? Tai no, ei viimeisin mutta isompi aihe, josta lueskelin viimeksi.

Lueskelin ja selailin sosiaalisen median uutisvirtaa. Huomasin erään artikkelin koskien Roope Ankka -sarjakuvaa. Ilmeisesti tulevaisuudessa paria Don Rosan piirtämää, Roope Ankan elämä ja teot -sarjaan kuuluvaa sarjista ei enää julkaista niiden sisällön vuoksi. No höh... Itse en tunnista sarjoissa mitään outoa, ainakaan mitään "maailmaakaatavaa". Samansisältöisiä uutisia muistakin teoksista on kuulunut pitkin kevättä. Milloin ollaan poistamassa adjektiivia musta, koska se saattaa suututtaa tietyt ryhmät tai ryhmittymät. Tai muuten häivyttämässä tai vaihdettu lievempiä ilmaisuja korvaamaan alkuperäistä tekstiä.

Linkit ja lisätiedot
- Kirjallisia teoksia sensuroidaan taas urakalla – tutkijan mielestä rasismikohuilla ja moraalisella sensuurilla pyritään tekemään myös bisnestä, Yle 1.3.2023
- Disney hyllyttää kaksi Roope Ankka -tarinaa, jotka ovat sen arvojen vastaisia, Yle 24.2.2023

Tällä viikolla on lomailtu eli hiihdelty pitkin ja poikin. Tosin itse en ole nimestä huolimatta hiihdellyt. Olen loman ottanut ihan lomailun kannalta. Missään en ole käynyt, vaan "homehtunut" kotona... Mitenkäs nuo lomat muuten menikään? Tais olla Suomessa koululaisilla syys- ja hiihtolomat porrastettu, täällä meillä lomaillaan viimeisenä (vko 10) ja etelässä edellisen parin viikon aikana.

Vaikka itse lomalla en tehnyt mitään erikoista, tosin loman aloitin opiskelulla. Parin päivän varoitusajalla tuli mahdollisuus opiskella stiimausta. Viikonlopun aikana opiskeltiin striimaukseen eli live(video)lähetyksen tekemistä. Enemmän tai vähemmän tekniikan opiskelua. Teknistä opiskelua? Termi hukassa... Ei taida ihan olla sama asia. Teknisesti painotettua, tekniikan painotettua? Käytiin läpi kameran asetteluja ja asetuksia, striimauksessa tarvittavia laitteita ja ohjelmistoja. Eli siis periaatteessa studion perustoiminnot? Monikameratyöskentelyä, äänen ja kuvan valintaa ja ulosajoa (eli lähetys).

Mielenkiintoinen kurssi. Itsellä on hieman taustaa videoiden parissa työskentelystä. Lähinnä kuvaus ja editointi (pari kastevideota kuvannut), striimaus ja live-lähetyksien teko tuntui(kin) luontevalta ja mielenkiintoiselta jatkolta. Ja sitähän se tosiaan olikin. Josko innostuis tekemään, tai ainakin tutustumaan enemmänkin alaan.

Ohjelmistot ja laitteistot tuntuivat ihan helpoilta ja yksinkertaisilta omaksua. Käytössä oli mm. OBS Studio -ohjelmisto itse lähetyksen lähettämiseen (saatavilla suomeksikin, ehkä helpompi omaksua kotimaisella kielellä). Ja välineistöpuolella oli käytössä Blackmagic Design -firman rautaa (olikohan ainakin yksi kamera ja mikseri/kamera-ajopöytä). Mielenkiintoisia laitteita... Jos ois rikas -puhe tähän väliin, eli jos ois rahaa niin vois harkita hankkivansa laitteistoa 😀

Linkit ja lisäjutut
Wikipedia: OBS Studio (fi) ja Blackmagic Design (en)
AnyMP4: OBS-ohje

Hei! Näemmä Bloggerissa on ominaisuuksia, jota en olekkaan käyttänyt ennen. Muistaakseni. Näemmä hymiöt ja (tausta)värit ovat mahdollisia blogin tehostekeinoina. Aiemmin en ole käyttänyt hymiöitä eli emojia, kun perinteiset tekstipohjaiset hymiöt eivät ole olleet visuaalisesti mitenkään hyviä. Eli :) vs ☺

Tähän onkin hyvä lopetella, eli seuraavaan kertaan!

Mainostauko! Kahvia ja pullaa! Linkkivinkejä!

Tällä kertaa tarjolla ei kuitenkaan ole pullaa tai kahvia, vaikka otsake sellaista lupailikin. Kliseinen hokema, jolla kiinnitin huomion. Kahvipullan sijaan tarjolla on muutama linkki, eli tarjolla perinteinen linkkivinkki.

Olettehan tietoisia muistakin kirjoittamistani blogeista? Eivät ole yhtä aktiivisia kuin tämä päätili, mutta pyrin päivittämään aina silloin tällöin muitakin blogeja. Viimeksi taisin päivittää RePost-blogia, johon lisäsin muutaman sarjakuvan. Muita en olekkaan tän vuoden puolella päivitellytkään, uusin merkintä taitaa olla marraskuulta 2022 Keräilijän kertomaa -blogissa. Taisin kertoilla uusimmista/saamistani erikoiseuroista.

Olikohan muuta?

Kotisivut muuttivat vuodenvaihteessa uuteen osoitteeseen. Elisa ei sisällyttänyt enää kotisivutilaa eräisiin tuotteisiinsa/palveluihinsa, joten kotisivut siirtyi uuteen osoitteeseen ja samalla hieman uudistui. Samat asiat löytyy uudestakin sivustosta, mutta teknisistä toteutuksista ym johtuen hieman eri paikalta jne.

Tulikin mieleen! Olen opettanut kansalaisopistossa ATK:ta eli tietotekniikkaa eli opastanut oppilaita tietokoneitten kanssa. Olen kerännyt opetusmateriaalin yhteen paikkaan (Microsoftin pilvipalvelu), joka löytyy kotisivujen Opetus-osion kautta.

Linkki-osio loppuu tähän tällä kertaa.

Vuoden 2023 eka merkintä

Jeee! Eka viikko takana! Tai siis... Eka viikko töissä tänä vuonna, ja toinen työviikkokin on jo puolessavälin. Tammikuuhan on jo pitkällä yli puolenvälin. Opetus kansalaisopistossa alkoi maanantaina 16.1.2023, ja ekalla viikolla oli pari-kolme opiskelijaa digineuvonnassa.

Sompio-lehden juttu
opiston opetuksesta

Niin, olen ollut Revontuli-opistossa (kansalaisopisto) opettamassa tietotekniikkaa neljättä talvea. Olen vetänyt pari älylaitteisiin ja tietokoneisiin liittyvää kurssia (ryhmäopetus) ja yksilöopastusta koko ajan. Eli olen neuvonut ja opastanut ihmisiä laitteiden käytössä. Oli kyse sitten kännykän kameran käytössä tahi tabletin (tai tietokoneen) netin käytössä, niin olen neuvonut asiakkaita parhaani mukaan.

Parina viime vuonna on ollut hiljaisempaa, viikossa pari asiakasta. Mutta viime syksy oli ensimmäistä kertaa peräti ruuhkaa ajanvarauksen kanssa. Taisi syksyllä parhaimpaan aikaan olla joka päivä asiakas tai pari. Mukava kehitystä. Onneksi nyt vuodenvaihteen jälkeen aloitus ollut sopivan leppoisaa. Kolmena päivänä opastettavia tähän mennessä...

Mitä vielä? Vuoden alussahan on perinteisesti paneuduttu terveyteen. Parempaa ja terveellistä elämää uudenvuodenlupauksissa jne. Josko minäkin muutaman sanan?

Itellä on psoriasis, johon on lääkkeitä jos jonkinlaista. Perusvoiteita menee päivittäin jos jonkinlaista. Onkohan mulla kolme vai neljä eri perusvoidetta? Hieman eri tilanteissa eri rasvoja... Mutta lääkkeenä mulla on eräs pistettävä biologinen lääke. Kolmen kuukauden välein pitää pistää. Nyt tämän vuoden eka pistos sattui olemaan nyt tammikuun loppupuolella. Hieman kirpasee tuo hinta! Piti oikein tarkistaa, etten höpötä... Yliopiston apteekin sivujen mukaan 2980 euroa. No onneksi Suomi ja lääkekorvausjärjestelmä. Alkuomavastuujutut ja muut alennukset, hinta ekalle piikille n. 600 euroa, jonka jälkeen kaikki reseptilääkkeet pari euroa per satsi. (Kts. Kelan / Vuosiomavastuu eli lääkekatto)

Hieman oli vaikeuksia saada tuota mun lääkettä. Toimitusvaikeuksia kynämallin lääkkeessä, piti sitten kirjotuttaa resepti myös piikki-versiollekin (mikäli olisi jatkossa toimitusvaikeuksia jommalla kummalla). Onneksi sain kuiten kynämallin lääkkeen, helpompi pistää.

Nyt alkuvuodesta oli lääkärinsoittoaika. Veriarvoja seurattu noitten psorilääkkeiden johdosta. Nyt otettiin myös vitamiinien osalta verikokeet. Tai oikeastaan D-vitamiinia tutkittiin. Oli liian alhaiset arvot, joten määrättiin kolmen kuukauden D-vitamiinin kuuri. Tais olla 50 mikrogramman annostus... Normaalisti taitaa olla alle 10 mikrogrammaa suositusarvot, mutta nyt mennään tällä annostuksella että saadaan arvot kohilleen. Kun arvot saatu normaalille tasolle, niin annostusta vähennetään... Katsotaan sitten keväällä mikä on tilanne.

Mutta minä lähden tästä nyt syömään...