Sosiaalisen median kanavat Sodankylässä

Päivitelläänpä ensin tänne nuo uudet FB:n turinaryhmät, ja jossain vaiheessa sitten päivitetään kotisivujen linkit... Eli Facebookissa ollut Sodankylän kansalaiskanava on näillä näkymin lopettanut toimintansa (tai ainakin määrittelemättömän pituisella "jäähyllä"). Sen johdosta ryhmän keskusteluja jatkamaan on perustettu uusi ryhmä.

Lokakuussa 2023 paikallislehdessä uutisoitiin kuntapäättäjiin kohdistuneista, sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta epäasiallisesta käytöksestä. Osa henkilöistä on jättäytynyt (osittain) pois somesta kyseisen toiminnan johdosta (uutinen). Kyseessä siis on Sodankylän kansalaiskanavalla esiintynyt some-kirjoittelu, joka ei ole ollut paikoin hyvien tapojen mukaista sisällöltään.

Koska keskustelu ja arvostelu sai uudet mittakaavat, päätyi ryhmän ylläpitäjä sulkea kanavan.

Tämän johdosta uudeksi "kansalaiskanavaksi" on perustettu uusi kanava, Sodankylän puskaradio. Tätä ei pidä sitten sekoittaa Puskaradio Sodankylä -kanavaan, joka on perustettu jo pari vuotta sitten (samantyylisistä syistä muistaakseni).

Jotta sekoittaisin pakkaa vielä hieman Sodankylä-aiheisilla some-kanavilla, niin Sodankylän virallisempi keskustelu- ja ilmoituskanava on Osallistuva Sodankylä -ryhmä. Ryhmä on enemmän tai vähemmän sidoksissa Sodankylän kuntaan, vaikka virallinen kunnan tiedotuskanava se ei taida ollakkaan.

Kinkkukiusausta, nakkikastiketta sekä muita höpötyksiä

Postaus ja merkintä, jonka kirjoittamisen aloitin jo syyskuussa. En valitettavasti päässyt otsikkoa ja ekaa lausetta pidemmäs. Ja nekin meni hieman uusiksi, kun tänään (su 29.10.23) aloin jatkamaan merkinnän kirjoittamista. Mutta perusidean, sen ahaa-elämyksen, tulen kertomaan merkinnässä, minkä johdosta läksin tätä merkintää kirjoittamaan alunperin.

Tein tässä eräs päivä kinkkukiusausta. Eli kinkkusuikaleista sekä suikalevihanneksista ja -kasviksista ja sipuli-perunapakasteesta kerrostin uunivuokaan sekoituksen, jonka maustoin (mauste)suolalla ja pippurilla. Sekaan heitin pari purkillista ruokakermaa. Toinen kermapurkki tais olla jonkin mausteruokakerma (pippuri?)... Käytän yleensä pelkästään suikalevihanneksia/kasviksi, mutta tällä kertaa lisäsin myös pakasteesta löytyneet Pirkan wok-vihannesten loputkin. Uunissa saa olla puolesta tunnista tuntiin, riippuu kuis nopeasti ovat kypsyneet (eli kuinka kauan jäisten pakasteiden kypsyminen kestää).

Kerrottuani kaverilleni kinkkukiusauksesta, huomasin reseptin olevan lähes identtinen erään toisen ruuan kanssa. Tai siis raaka-aineiden osalta lähes identtinen. Nimittäin kanakeiton kanssa! Kinkun sijaan kana(suikale) ja kerman sijaan vesi. Ja keitto toki keitetään levyllä. Ellei sitten hauduta uunissa (onko se silloin enää keittoa). Kas kummaa...

Tänään, juuri ennen kuin aloin merkintää kirjoittamaan, tekaisin nakkikastikkeen. Perus ruskeakastike, johon nakit ja mausteet (paprikajauhe, tomaattipyree). Löysin kaapista parasta ennen -päiväystä lähestyvän vihannes/wok-sekoituksen ja vajaan kinkkusuikalepussin, jotka heitin vielä kastikkeen mukaan.

Mitä turhaan jättää kaappiin "happanemaan" vajaita tuotteita, kun niitä voi käyttää esim. kastikkeiden tekemisessä, lisukkeena? Rohkeasti kokeilemaan, miten tylsähköstä peruskastikkeesta saa kasviksilla yms. hieman erillaisempaa!

Mitä vielä? Autoa käytin loppuviikosta korjaamolla. Syksyllä useammin tullut eräs vikakoodi, jonka syyn halusin selvittää ja korjauttaa. Ja koska auto menossa korjaamolle, niin samalla tuli tilattua nk. määräaikaishuolto (tai millä nimellä sitä kutsutaankaan). Viimeksi vuosi sitten käytetty huollossa, joten ainakin öljyt aika tarkistaa ja vaihtaa. Sehän taitaa noissa nesteissä olla just vuoden välein tarkistus?

Valitettavasti ongelma oli kadonnut, eli ei löytynyt vikakoodia tai sen aiheuttamaa ongelmaa. Mutta öljyt ja filtterit (öljy+polttoaine+ilma) vaihdettiin ja jarrut tarkistettiin (käsijarru kiristettiin). Olikohan muuta määräaikaishuoltoon muuta?

Mutta hieman itseironisesti naurahdin kun pääsin kotiin. Nimittän olihan siinä autossa, jota itse en ollut huomannut. Eli renkaan laakerit olivat sen verto huonossa kunnossa, että olivat ne vaihtaneet. Ongelma vaihtui toiseen, yksi ongelma katosi ja toinen tilalle... Laakerit vaihdettiin, öljyt ja suodattimet vaihdettu, pesunesteitä lisätty. Ikkunanpesunestettä nimittäin lisätty. Ja olivat jotain moottorinpesunestettä lisänneet, ehkäisemään mahdollisesti vikakoodin aiheuttamaa karstottumista tjsp.

Mutta minäpä tästä lähden nyt syömään!

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 5

Milloinkahan päivittelin viimeksi Helsingin reissusta? Ja milloinkahan saan viimeisen osan kirjoitettua? Tämä taitaa olla viides osa ja toiseksi vika postaus Helsingin reissusta. Matkan tein heinäkuun ekalla viikolla eli kolmisen kuukautta sitten. Onko siitä jo kolme kuukautta? Nopeaa menee aika...

Viime merkinnässä kerroin torstain (6.7.23) tapahtumista. Torstainahan minä kävin tutkailemassa taidetta eli Edefeltin näyttelyssä Ateneumissa. Tällä kertaa vuorossa on perjantain tapahtumat, taidetta on tälläkin kertaa luvassa.

Perjantaina 7.7.2023 alkoi tavanomaiseen tapaan aamiaisella. Aamiaisen jälkeen odottelin vielä jonkin aikaa ennen kuin lähdin kiertelemään nähtävyyksiä. Kummasti jää luppoaikaa ennen kuin paikat aukeaa. Museot ym. aukeaa pääsääntöisesti klo 11 aikoihin ja aamupalan syön jo ennen ysiä... No nokosillahan siitä selviää.

Torkahdin aamiaisen jälkeen, jonka jälkeen läksin keskustaan ratikalla. Kätevä kulkea ratikalla, kun lähin kulkee käytännössä vierestä. Ja kun ei tarvi erikseen lipuista välittää, kun on sovellus ja viikon voimassa oleva lippu...

Perjantain museo- ja taidekohteeksi valikoitui nykytaiteen museo Kiasma. Tarkoitus oli käydä Kiasmassa jo alkuviikosta, mutta käynti siirtyikin perjantaille. En tiedä mikä "johdatus" oli, mutta tarkistaessani museon aukioloaikoja alkuviikosta, huomasin museolla olevan ilmainen sisäänpääsy kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Ja kas onnenkantamoista, kyseinen perjantai sattui olemaan nyt samaan aikaan Helsingin-reissuni kanssa.

Pari otosta Kiasman näyttelystä.

Kiasmassa oli meneillään (ja taitaa olla lokakuun 2023 loppuun) Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin näyttely. Tunnettu suomalainen piirtäjä ja taiteilija, luonut uraa ja tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ulkomailla. Aloitteli uraansa Suomessa maailmansodan jälkeen, ja alkoi saada tunnettavuutta 1950-luvulta lähtien. Mielenkiintoinen ja yllättävän laaja näyttely. Piirrosten lisäksi niin haastatteluja, muistiinpanoja ja luonnoksia, työvälineitä ja muuta reksiviittaa... Kannattaa käydä!

Tom of Finland -näyttelystä Kiasman sivuilla.

Kiasmassa oli myös esillä muitakin töitä. Kiasmassa on meneillään marraskuun loppuun asti Dreamy-näyttely, jonka teoksiin (ainakin osaan) tutustuin Kiasmassa käydessäni. En tiedä minkälainen karma minua seuraa tai minkälaisia onnenkantamoisia reissullani saankaan... Törmäsin näyttelyssä nimittäin erään lappilaisen taiteilijan töihin. Kalervo Palsan töitä oli myös näyttelyssä mukana. Viime kesänähän törmäsin sattumalta Reidar Särestöniemen teokseen Nordean (pankki) kokoelmia esittelevässä näyttelyssä.

Kalervo Palsan teoksia Kiasmassa.

Mitäs vielä? Museossa käynnin jälkeen päätin kävässä hakemassa junaliput kotimatkaa varten. Sijaitseehan rautatieasema lähes naapurissa. Käväsin siis ostamassa liput Rovaniemen junaan. Hieman tulostusongelmia kuitin kanssa, mutta sain lipun silti ilman suurempia ongelmia. (Ongelmat lipun kanssa alkoivat vasta seuraavana päivänä lähdön koittaessa, mutta siitä seuraavassa Helsinki-merkinnässä.)

Rautatieasemalla sijaitsevassa VR:n lippumyymälässä on muuten esillä hieman rautateiden historiaa (VR:n ja Suomen historiaa). Parin vitriinin verran kuvia, lippuja, konnareiden eli konduktorien työvälineitä... Söpöimmät ehkä olivat lastenliput, eli lapsille kirjoitetut omat junaliput. Aawww, söpöjä, miksei munkin lippu voi olla noin värikäs -tilanne!

Viikonlopun eli paluumatkan tapahtumista ja sattumuksista sitten seuraavassa Helsinki-merkinnässä. Joskus tulevaisuudessa, vaikea sanoa vielä ajankohtaa. Ilmestyy kun ilmestyy 😁

Kirjallista pohdintaa ja sekalaista höpinää sekä hieman kritiikkiäkin

Mistä aloittaisi? Vanhemmasta vai uudemmasta? Aikajärjestys oikein vai väärin? Kenties voisin aloittaa tuoreimmasta tapahtumasta, eli järjestys olisi uudemmasta vanhempaan. Mikäli ei iske väliin jonkinlainen ajatuksenvirtaa-tyyppinen välijuonne...

Josko kertailisi aluksi "shoppailusta" eli mitä on tarttunut mukaan eri kauppapaikoista...

Kansalaisopiston opetus on pyörinyt nyt kohta pari viikkoa, syyslukukausi taisi alkaa tosiaan syyskuun 11. päivä eli reilu 10 päivää. Itselläkin alkoi viime viikolla digiopastus, jonka johdosta piipahdin kirjastossa. Kirjastossa taitaa olla ympäri vuoden poistettujen kirjojen myyntihylly kirjaston aulassa. Tapani mukaan käyn myytävät kirjat pikaisesti läpi ennen oppituntien alkua. Yleensä en löydä mitään mielenkiintoista luettavaa, mutta tällä kertaa löysin muutaman kirjan. Ja kas, toinen kirjoista sattui olemaan keräämäni kirjailijan tuotoksiin.

Olen vuosia lukenut ja kerännyt Arto Paasilinnan teoksia. Onkohan Paasilinnalta ilmestynyt yli 30 kirjaa? Itselläni on karkeasti 2/3 Paasilinnan teoksista, suurin osa romaaneja (ilmestynyt fiktion lisäksi myös faktaa). Kirjastosta löytämäni kirja oli kokoelmateos, jossa oli kolme eri Paasilinnan teosta yksissä kansissa. Pitihän se saada kokoelmiini.

Tällä viikolla pyörähdin pitkästä aikaa kirppiksellä. Mukaan tarttui PMMP:n eräs levy sekä Anna-Liisa Haakanan eräs teos, jonka olen lukenu viimeksi... Öööö, yli 20 vuotta sitten? Kyseessä on paikallisen kirjailijan teos nimeltään Ykä yksinäinen. Haakanan pariskuntahan on sodankyläläinen kirjailijapariskunta, Veikko Haakana tosin on aikaa sitten jo edesmennyt. Tais molemmat olla aikoinaan opettajina jossain Sodankylän kouluista.

Pitänee lukassa kirja jossain vaiheessa. Muistin virkistämisestä voinee puhua. Jos en väärin muista, on kirja kuulunut äidinkielen kirjallisuuslistoihin (siis nämä äikän kirjalistat, jotka pitänyt lukea/tehdä esitelmä/keskustella yms jne tjsp). Ainakin täällä meilläpäin.

Mutta mistäs muusta minun pitikään vielä höpöttää? Ja esittää kritiikkiä? Tosiaan, kirjastosta! Tarkemmin sanoen koulu- eli oppilaskirjasto! Sodankylään on rakennettu uusi oppilaitos, peruskoulu, joka otettiin käyttöön vuosi sitten (eli syksyllä 2022). Ennakkotietojen, "mainospuheiden" perusteella koululta löytyy tilat peruskoulun lisäksi eri järjestöille, nuorisopalveluille/-työlle, koulutukseen liittyville jutuille, oppilaskirjastolle... Eli esim. nuorisotilat (seikkaillut vuosien varrella lie monessako paikassa), Revontuli-opiston kursseille tiloja, sekä kirjastolle.

Montako kertaa pitää mainita kirjasto? Monesti! Ilmeisesti minun ja suunnittelijoiden käsitykset kirjastosta eivät ole lähelläkään toisiaan. Pettymys!

Kävin töiden puolesta uudella koululla, opiston opettajien kokous. Samalla tutkailin koulun sisustaa, kun en aiemmin siellä ollut vielä käynyt. Silmiini sattui eteisaulassa pari hyllyä. Kirjaimellisesti, pari hyllyä! Voiko olla? Voiko tämä olla kirjastoksi kutsuttu alue?! Sieluni itkee verta! Sillä hylly- ja kirjamäärällä ei voi puhua muusta kuin... Jätänpä sanomatta, en halua sortua kiroiluun.

Koulu, jossa on yli 600 oppilasta. Kirjasto, jossa silmämääräisesti teoksia on kirja per oppilas. Mielestäni sais olla tuplaten, vähintään. Jossain on epäsuhdanne! Vaikka sanotaan, että tieto löytyy kaikki verkosta, ei se silti tarkoita sitä, että kaikki tieto olisi tavoitettavissa verkosta. Sähkökatko? Kaivuri kaivanut datakaapelin poikki ja netti alhaalla?

Aloinkin miettimään mihin ne aiemman koulun kirjat ovat kadonneet. Edellisessä koulussa oli vanha, käytöstä poistunut liikuntasali muutettu kirjastoksi. Pikaisen laskutoimituksen perusteella kirjoja ainakin nelinkertainen määrä... No toivottavasti tilanne paranee ajan myötä.

Koulun kirjasto

Hei muuten! Ajatus! Suunnattu lähinnä kustantajille ja koulukirjastoja hoitaville/hallinnoiville tahoille... Kustantajilla on varmaan varastoissaan "ylimääräisiä" kirjoja, joilla ei ole käyttöä. Kustantajat voisivat koota jonkinlaisen paketin (tarvi edes olla iso) ylimääräsistä kirjoistaan ja lähettää koulukirjastoihin. Pari kirjaa per kustantaja per aihe... Saisi kirjastot täydennystä, kustantajat mainosta jne.

Linkit, esitetekstistä saa kuvan minkälaista mielikuvaa markkinoitu uudesta koulusta
Tähtikunnan koulu Sodankylässä, Projektiuutiset 16.11.2022
Sodankylän monitoimikeskus / Tähtikunnann koulu, Sika Comfortfloor, referenssit 2022
Sodankylän monitoimikeskus, HSL Group

Musiikkia ja muita höpinöitä

Onkohan otsikko kuinka hämäävä? En ole varma mitä kaikkea musiikki-kategoria pitää sisällään. Tai siis mitä kaikkea voi sisällyttää musiikkiin jne. Mutta katsotaan...

Kävin tänään perjantaina kaupassa, ja hetken mielijohteesta ostin erään tarjoustuotteen. Jo pitempään, vuosien ajan olen pohtinut pitäisikö ostaa kyseinen laite. Jos vain löytyisi halvalla pieni/kompakti laite... No nyt tällä viikolla Tokmannilla sattui olemaan laite tarjouksessa. Niinpä käydessäni kaupassa, päätin vihdoin ja viimein ostaa levysoittimen! Siis LP- eli vinyylilevyjä soittavan levysoittimen. Minullahan on jo CD-levyjä soittava laite, joten sitä en enää tarvitse.

Merkinnän laidassa ostamani Lenco-soitin, kuva härskisti kopioitu netistä.

Aikoinaan meillä kotona on ollut levysoitin, mutta valitettavasti loppuvaiheessa se ei soittanut (pyörittänyt) enää LP-levyjä. Moottori rikki tai löystynyt hihna? En osaa sanoa. Ja enkä oikeastaan tiedä mihin kyseinen soitin on joutunut. Oli siinä kyllä kasettisoitin ja radiokin taisi olla, joten niitä olisi voinut vielä kuunnella.

Aina ajoittain vuosien varrella olen pohtinut saisiko mistään levysoitinta tai olisipa soitin jolla voisi kuunnella LP-levyjä. Silloin tällöin nimittäin törmää esimerkiksi kirpparilla mielenkiintoiseen levyyn, jonka haluaisi kuunnella. Mutta aina on tyssännyt siihen, ettei ole soitinta. Vihdoin ja viimein törmäsin sopuhintaiseen soittimeen, joten sellainen piti sitten ostaa. Nyt pitää vaan jostain niitä levyjä hankkia...

Olikohan minulla muuta? Mistä voisi vielä kirjailla kuin soittimista? Ehkäpä itse musiikista tai levyistä?

Vaikka ysärin loppupuolella ja vuosituhannen vaihteessa vaikutti LP-levyjen olevan historiaa, niin levyille on silti kysyntää. Levyt eivät ole manauksista ja ennusteista huolimatta kadonneet mihinkään. Jopa uusia levyjä julkaistaan! Olisiko ollut jokin Maustetyttöjen levy, jonka olisin ostanut sen ilmestyessä, mutta ei ollut vielä levysoitinta... LP ei siis ole kuolemassa.

Enempää ei tällä kertaa ole mielessä mistä kirjoittaa, joten loppukaneetit eli Seuraavaan merkintään!

PS! Löytyi muutama älppäri ja pääsin kokeilemaan soitinta. Jeeee, toimii! 

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 4

Hiljaa mutta varmasti, eli merkintä kerrallaan kohti Helsingin reissun viimeisiä päiviä... Onkohan "reissumerkinnät" saavuttaneet nyt puolenvälin? Keskiviikko käsiteltiin viime merkinnässä (osa 3), tässä merkinnässä käsitellään sitten torstain asiat. Sen jälkeen olisi pari päivää käsittelemättä, eli perjantain ja paluun (lauantai+sunnuntai) merkinnät. Laskinko oikein? 4 + 2 = 6? Puoliväli on siis merkintöjen suhteen saavutettu. Mutta nyt itse asiaan, eli Helsingin torsain 6.7.23 tapahtumiin!

En taida osata käydä muissa paikoissa kuin museoissa. Tälläkin kertaa eksyin museoon, taidemuseoon jälleen kerran. Aiemmin kävin Amos Rexin taidennäyttelyssä, nyt suuntasin Ateneumin näyttelyyn. Museossa oli tällä kertaa esillä Albert Edefeltin teoksia. Näyttäviä ja erinomaisia teoksia! Kävin katsomassa lähinnä Edelfeltin näyttelyn, en kiertänyt jokaista näyttelyhuonetta. Olisi vienyt kai koko päivän kiertää jokainen näyttelyhuone ja kerros.

Piti Wikipediasta muutama termi tarkistaa, mutta asiaan! Edefelt (1854–1905) edusti Suomen taiteen kultakautta (1880-1910) viime vuosisadan vaihteessa. Luonto- ja maisemamaalauksia, potretteja, historiamaalauksia...

Pari teosta kiinnitti erityisesti mielenkiintoni. Lapsen ruumissaatto vuodelta 1879 sekä pari vuotta myöhemmin maalattu Ristiäissaatto (1880) herättivät... Tunteet on ehkä väärä sana, kenties ajatuksia olisi sopiva sana kuvaamaan tuntemuksia. Varsinkin vierekkäin ripustettuna pistää pohtimaan niin taidetta kuin itse aihettakin eri kanteilta.

Eräs toinenkin maalaus herätti jonkinlaisen ahaa- tai oho-fiiliksen. Ateneumissa oli esillä eräs väritykseltään erikoinen maalaus, ainakin minun mielestäni. En muista otinko kuvaa teoksesta, ja nimeä en tietenkään enää muista. Mutta teosta lähestyessä en kiinnittänyt huomiota teoksen aiheeseen vaan lähinnä sen värimaailmaan. Pohdin ensin olenko kadottanut värinäön, onko valaistuksessa vikaa, onko teoksen sijaan ripustettu valokuva... Teos nimittäin oli mustavalkoinen maalaus. Harvemmin näkee yhtä "väritöntä" teosta.

Näemmä olin sittenkin napannut kuvan teoksesta, tosin nimikyltistä en kokonaan saanut kuvaa. Mutta teos kuvaa tapahtumaa kauppatorilta, ja päivätty vuodelle 1885.

Lopuksi vielä pari otosta, jotka nappasin näyttelystä. Osa on Edefeltin maalaamia... Ja olihan siellä Ateneumissa muitakin maalauksia ja teoksia kuin Edefeltin. Ateneumin kokoelmat kattaa kait jonnekin 1950-luvulle asti, modernin taiteen aikaan asti. Karkea jako Ateneumin ja Kiasman välillä onkin käsite nykytaide, eli uudempi taide Kiasmassa ja vanhempi Ateneumissa.

Linkit
Edelfeltistä maksettiin ennätyshinta, Yle 4.12.2017
Albert Edelfeltin harvoin nähty maalaus uudelle omistajalle yli 300 000 eurolla – ostajana tunnettu ahvenanmaalainen miljonääri, TS 30.3.2023
Albert Edelfelt -näyttely Ateneumissa, Lily 4.7.2023

Seuraava Helsinki-merkintä tulee sitten kun tulee, en osaa tarkemmin päivämääriä sanoa tähän hetkeen. Mutta perinteiset loppukaneetit tähän väliin eli lisään kuvia, kunhan olen saanut valittua ja editoitua sopivat kuvat.

Päivityksiä ja päivittelyä

Syksy saapuu, ilmat viilenee, lehtipuiden vihreys vaihtuu kohti ruskan värejä. Ei taida tänä syksynä lämpötilat pahemmin nousta yli 15 tai 20 asteen.

Mistä muusta huomaa syksyn saapuneen? Kansalaisopiston kursseille ilmoittautuminen on alkanut (ma 21.8.23). Opetan itse Revontuli-opistossa tietotekniikka, tarkemmin sanottuna digiopastusta (opastan ja neuvon esim. kännyköiden, tablettien ja läppäreiden käytössä). Mun kurssin opetus alkaa viikolla 37 eli 11.9. alkavalla viikolla. Tai siis aikoja voi varata tuosta päivämäärästä etiäpäin. Mehän sovimme asiakkaan eli oppilaan kanssa milloin opetus/ohjaus tapahtuu...

Olen päivitellyt lähipäivinä sivujani, niin blogejani kuin kotisivuanikin. Kotisivuilla päivitin lähinnä Opetus-osion päivämääriä (taitaa olla samat tiedot kuin tässä merkinnässäkin). Olenkohan muuta kotisivuilla päivitellyt? Lähinnä linkkejä silloin tällöin... Alkaa olemaan sillä mallilla, ettei tarvi mitään kummempaa lisättävää.

Tarkistin samalla kotisivun tilastot. Kukapa ei haluaisi tietää kuinka monta kertaa sivuilla on käyty... Kas yllätys, edellisen kuukauden aikana oli tilaston mukaan yksi käynti. Pitäisikö alkaa mainostamaan hieman enemmän sivuja? Niinhän sitä sanotaan, että mitä enemmän linkityksiä sivuille, sitä enemmän liikennettä. (Sivujen löytäminen ja saapuminen on vain osa totuutta, sen lisäksi pitäisi käsittääkseni sitouttaa, jäämään sivuille pitemmäksi aikaa. Ja lisäksi palaamaan useamminkin.) Mutta odotettavaa, sivut vielä "nuoret". Odotellaan ja katsotaan...

Päivitin pikaisesti myös Keräilijän kertomaa -blogiani. Pikainen tynkä-merkintä eräästä sosiaalisessa mediassa törmäämästäni postimerkkejä koskevasta merkinnästä. Minähän kerään postimerkkejä, ja seuraan paria aiheeseen liittyvää sivustoa. Huomasin eräässä Facebookin ryhmässä merkinnän kuinka posti on merkinnyt lähetyksen/kirjekuoren uudelleenlähetyksen tarrat. Käykääs katsomassa blogista...


Taisi olla tässä kaikki tällä kertaa, joten seuraavaan kertaan!

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 3

Jeee, kolmas osa! Vasta elokuun puoliväli ja reissukertomuksessa edetty jo (lähes) puoleenväliin! Onhan tuosta heinäkuun reissusta kulunut vasta... Öööö, melkein puoltitoista kuukautta? No, eipä anneta pikku juttujen haitata menoa.

Keskiviikkona käyntikohteena oli Suomenlinna, tarkemmin sanoen Suomenlinnassa sijaitsevat Lelumuseo ja Sotamuseo. En ole käynyt Suomenlinnassa aiemmin, vaikka reissu suunnitelmissa (tai haaveissa?) onkin ollut jo pitempään. Aina Helsingissä käydessä pohtinut pitäiskö käydä... Lelumuseo on myös uusi tuttavuus, en tainnut edes tietää kyseisen museon olemassaoloa ennen tätä kesää. Sotamuseossa olenkin käynyt aiemmin, muistaakseni vuonna 2011 (oli jokin psoriin liittyvä kurssi). Sotamuseo sijaitsi aiemmin mantereen puolella, Liisankatu taisi olla osoite ja alue Kruununhaka.

Hieman taustaa kohteen valinnasta... Eli mistä sain idean käydä Lelumuseossa? Olin joskus keväällä nähnyt jonkinlaisen enneunen, jossa olin reissussa Helsingissä. Unessa eksyin johonkin ulkoapäin kivijalkakaupalta näyttävään "kauppaan", joka paljastuikin lelumuseoksi. Tai no, ei ollut pelkkää lelua, kun laajemmin Helsingin historiaa, lasten näkökulmasta toki. Unen nähtyäni piti oikein googlettaa onko Helsingissä kyseistä paikkaa. Kyllä! Ei vaan ollut "kivijalkakauppa" mantereen puolella vaan oikea lelumuseo saaressa. Tosin jotain totuudensiementä, kun oikea museo sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa eli nk. kivijalassa. Kysäisin vielä pääkaupunkiseudulla asuvalta ystävältäni onko Helsingissä Lelumuseota, ja vahvistusta sain sieltäkin.

En ollut tehnyt mitään aikataulua milloin käyn missäkin. Koska ystävälläni (ja hänen perheellään) oli sopivasti aikaa keskiviikkona käväistä Helsingissä, niin sovittiin tärskyt aamupäiväksi kauppatorille. Kauppatorin laiturista lähtee pari kertaa tunnissa lautta Suomenlinnaan. Aluksi hieman mietitytti miten matkalippujen kanssa käy. Lautta on osa HSL:n palveluita, johon käy mm. käyttämäni mobiililippu (viikon voimassa oleva lippu), enkä oikein ollut varmaa pääseekö porteista läpi miten kännykkälipulla. Mutta portit olivatkin pelkät laskuriportit (eli laskee matkustajat). Eli ei tarvinnut lippuja näyttää portilla. HSL:n sivuilla taidetaankin mainita, että mobiililippu näytetään tarvittaessa eli kun "smurffit" (lipuntarkastajat) sitä kysyvät.

Kuinkakohan kauan matka kesti? Vartin? Ei kovin kauaa, mukavasti sai katsella merellisiä maisemia ja arvailla mikä paikka on mikäkin ja missäpäin on mikäkin saari jne. Muutaman kerran olen matkustanut merellä, isommalla paatilla tosin, ja ensimmäisen kerran huomasi kuinka paljon merenkäynti eli aallokko vaikuttaa laivan tasapainoon. Aallokko hieman keinutti lauttaa, ja ekaa kertaa huomasin tuossa pienemmässä lautassa. VikingLinen isompien laivojen massaan tarvitsee tieten isommat aallokot keinuttamaan...

Päästyämme maihin päätimme kävellä ensimmäiseen kohteeseen rantareittiä pitkin. Toinen vaihtoehto olisi ollut keskemmältä saarta kulkeva reitti, mutta olisi ollut ylämäkeä (kipeä jalkani ja muut vaivat ei tykkää kovin paljoa nousuista). Katseltiin maisemia ja arvailtiin vanhojen rakennuksien tarkoituksia ja historiaa. Ja kuvailtiin lintuja. Joka mutkassa vastaan tuli kanadanhanhia... Niistä muutama kuva piti saada, kun olivat sen verto kesyjä.

Pian oltiinkin perillä Lelumuseolla. Viimeisessä mutkassa meinasin kaartaa väärään suuntaan, muistin katsoneeni ja tulkinneen karttaa väärinpäin. No onneksi paremmin kartalla olleet saivat käännettyä sisäisen karttani oikein päin.

Jossain kohtaa on kartta, johon merkitsin reitin museoille. Kartta röyhkeästi kopioitu jostain Suomenlinnan tai Sotamuseon sivuilta. Vihreä (oma lisäys) on alkumatka ja loppumatka takaisin noudattelikin sinisellä merkittyä reittiä (valmiina kartassa).

Pieni ja sympaattinen paikka! Asuinrakennuksen kellarikerrokseen 1980-luvulla perustettu museo, josta löytyy jos jonkinlaista lelua. Suosittelen käymään. Leluja 1800-luvun lopulta (mm. nuket ja tinasotilaat) aina 1900-luvulle loppupuolelle asti. En muista oliko tietokoneet/pelikonsolit vielä edustettuna, mutta robotit ja muut vastaavat taisivat edustaa teknisesti uusimpia innovaatioita. Ja kaikkien rakastamia Muumeja oli useammaltakin vuosikymmeneltä. Olisiko 1950-luvulta ekat figuurit (kts/vrt. Wikimedia)?

Mukavasti oli väkeä liikenteessä. En tiedä johtuiko paikan pienuudesta, mutta joutui peräti jonottamaan joka paikkaan. Museokierroksen jälkeen nautimme pullakahvit lelumuseon kahviossa. Pöytiintarjoilu (vaikka tilasinkin vain limsan ja pullan), kesti hieman asiakasmääristä johtuen... Mutta muuten ihan ok paikka.

Lelumuseon jälkeen suuntasimmekin Sotamuseoon. (Vai onko se museolle? Tää suomenkieli on niin vaikeeta jopa syntyperäselle!) Museot sijaitsevat fyysisesti ihan vierekkäin, mutta museolle piti siirtyä mutkan kautta. Koska Suomenlinna on nimensä mukaan linna eli linnoitus, on joka paikassa esteitä ja linnarakennelmia ja muureja, niin Lelumuseon ja Sotamuseon väliin jäi ainakin parin metrin paksuinen ja muutama sata metriä pitkä muurinpätkä.

Olen tainnutkin kertoa aiemmista vierailuista, joten siinä mielessä tuttu paikka. Aiemmin museo oli yhdessä rakennuksessa, nyt Suomenlinnassa museo on sijoitettu kahteen eri rakennukseen (entisiä maneeseja, termi tuttu ehkä paremmin hevospiireissä). Museon näyttelyt jaoteltu karkeasti kahteen eri "aikakauteen", sodan ja rauhan aikaan. Eli toisessa maneesissa käydään läpi Suomen sotahistoriaa (toiseen maailmansotaan asti) ja toisessa käydään Puolustusvoimia nykyään (tai miten on muotoutunut nykyisenlaiseksi) 1940- ja 1950-luvuilta lähtien aina nykyajan asepalvelukseen. Kenties eniten suosiota ja innostusta sai aikaan inttivarusteiden kokeileminen ja miltä inttirepun kantaminen tuntuu...

Sotamuseon jälkeen suunnistimme kohti satamaa/laituria, tarkoituksena matkustaa takaisin mantereelle. Sattumalta eräs käyntikohde sattui matkanvarrelle, johon pysähdyimme pikaisesti. Eli käväsimme Suomenlinnan kirkossa. Kirkko on rakennettu Venäjänvallan aikana, joten kirkko oli alkujaan ortodoksinen kirkko (ja vieläpä kasarmi/sotilaskirkko, koska Suomenlinna on ollut kasarmialuetta). Itsenäistymisen jälkeen kirkko saneerattiin luterilaiseksi kirkoksi 1900-luvun alussa. Näkyvin muutos kenties nk. sipulikattojen muuttaminen (vai voiko puhua poistaminen). Pihalla kirkkoa ympäröi hieman erikoisempi aita: vanhoista tykeistä/kanuunoista ja ankkuri(?)kettingistä tehty aita. Aikoinaan 1600- ja 1700-luvuilla käytössä olleista kanuunoista ja kettingeistä tehtiin aita kirkon ympärille 1870-luvulla.

Pohdimme jossain vaiheessa kuinka korkea kirkon tapulitorni on. Riippuen lähteestä, lähes 42 metriä (maanpinnasta) tai 54 metriä (merenpinnasta). Oli mittaustapa mikä tahansa, on tapulilla korkeutta. Kirkontorni toimiikin korkeutensa johdosta myös majakkana. Käsittääkseni majakan lähettämä valokuvio (mikä on oikea termi?) muodostaa H-kirjaimen tarkoittaen Helsinkiä. [Lähteet: Wikipedia ja Lokistories]

Hei muuten, mielenkiintoinen artikkeli: Kun Suomi itsenäistyi, Suomen­linnan kirkko pistettiin uuteen uskoon – HS pääsi näkemään, mitä entisestä on jäljellä (HS / Tuomo Väliaho, 25.6.2023; saattaa olla maksumuurin takana)

Kirkko sijaitsee puiston ympäröimänä ja tosiaan vähän korkeammalla kuin muu ympäristö. Ja siihen vielä portaat. Hieman haastava päästä kipeällä jalalla kirkon ulkorappuja pitkin. Ja rattaiden kanssa (kaverin parivuotiaalla tosiaan oli oma VIP-kuljetus...) Siellä hetken tutkailimme kirkkoa, jonka jälkeen suunnistimme laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa. Puolisen tuntia saimme odotella seuraavaa lauttaa...

Ja jos joku Suomenlinnan talkkareista (eli hoitohenkilökunnasta) tai HSL:n huoltotiimistä lukee tätä tekstiä: Hankkikaa lisää penkkejä! Laiturialueella kaksi tai kolme penkkiä, ja asiakkaita odottamassa seuraavaa lauttaa useampi kymmenen (etteikö määrä menisi jopa yli 100).

Mitäs vielä? Lautalla takas mantereelle, hetkinen ratikkakartan ja -vuorojen tutkailua ja suunnistus lähimmälle ratikkapysäkille. Suunnistimme ja matkasimme kohti rautatieasemaa ja sen lähettyvillä olevaa (sushi)ravintolaa. Käytännössä juna-aseman ja Oodi-kirjaston välissä sijaitsee aasialainen ravintola, jossa kävimme syömässä. Kaveri perheineen tais keskittyä sushiin, kun itse keskityin buffetin muihin ruokalajeihin (en ole mikään suuri kalan ystävä).

Piti tarkistaa Googlen karttapalvelusta mikä ravintolan nimi oli. Ravintola tais olla Jufu, huono nimimuisti...

Ruokailun jälkeen matkakumppanit suuntasivat kohti kotiaan, ja minä suuntasin kaupan kautta kohti majapaikkaani.

Edit (1.9.23): Lisätty kuvia ja hieman lisäinfoa.

Magnetismia ja vanhoja autoja

Lappia halkoo valtatie, joka on saanut numerokseen 4. Tuo tie tunnetaan myös Jäämerentien nimellä (yhteen tai erikseen kirjoitettuna, molempi parempi). Johtihan se aikoinaan aina Jäämeren rannalle asti ennen kuin edellinen maailmansota ja silloinen Venäjä katkaisi ja vei Suomelta toisen käden. Vilkkaimmillaan tiellä liikkui satoja kuorma-autoja vieden tai tuoden tavaraa Liinahammarin satamaan, joka oli ainoita ympäri vuoden avoinna pysyviä satamia.

Nelostien varrella, jossain Sodankylän ja Ivalon välillä sijaitsee Magneettimäki-niminen paikka. Saariselän tietämillä sijaitsevalla paikalla on eräs hurjamaineisimmista pätkistä silloista 4-tietä (tietä on vuosien varrella siirretty ja paranneltu joiltain osin). Saariselän alue on tunnettua tunturialuetta, joten alueella on useita nousuja ja laskuja. Magneettimäen kohdalla on nousu, johon osa autoista hyytyi. Ei päässyt mäen päälle täydessä kuormassa jne. Ajateltiin, että mäessä on sen verto vahvasti magneettiset malmit, että ne imevät autojen voimat ja hidastivat vauhtia. Magneetteja ei alueella ole, vaan syy autojen hyytymiseen on tien nousussa (nousukulmassa) ja autojen silloisessa tehoissa. Autoissa ei ollut tarpeeksi hevosia eli tehoja jyrkkää mäkeä ylös. Varsinkaan liukkaalla kelillä ja täydessä lastissa.

Veteraani/museoautoja harrastavat järjestävät silloin tällöin erillaisia tempauksia. Esimerkiksi kuorma-autojen matkat tiettyyn kohteeseen ja tietyn aiheen ympärillä. Esimerkiksi Veteraanikuorma-autojen seura on järjestänyt reissuja vanhan Jäämerenreitin kunnioittaen ja reitillä kuormien kuskanneita muistaen jne. 1990-luvun alussa heräsi ajatus Magneettikentän tien museoinnista. Niin tapahtuikin vuonna 1993.

Tänä vuonna (2023) veteraanikuorma-autoilijat järjestivät museotien 30v. kunniaksi Rovaniemi-Magneettimäki-Rovaniemi -reissun, johon osallistui useampi vanhaa kuorma-autoa. Mennessä ja tullessa seurue pysähtyi Sodankylässä. Autot parkkeerattiin torille. Käväsinpä itsekin ihailemassa kyseisiä kuormureita. Oli vanhempaa ja oli nuorempaa kalustoa... Mielenkiintoisin kohde kenties oli eräs opetuskäytössä ollut kuorma-auto. Autojen joukossa nimittäin oli paikallisen autokoulun käytössä ollut kuorma-auto. Autokoulun loppuessa kuorma-auto siirtyi jonnekkin etelämmäs (ilmeisesti jonkun kierrätysyhtiön omistukseen).

Edit (12.8.2023):
Kannattaa lukaista Lapin Kansan artikkeli Magneettimäki ottaa yhä autoista mittaa Saariselällä – Jäämerentien huoltoliikenne oli logistiikan mestarisuoritus, ja nyt pohjoisten reittien merkitys korostuu taas (Kari Pitkänen, 12.8.2023), mielenkiintoinen juttu niin veteraaniautojen reissusta kuin Jäämerentien historiastakin. Tosin artikkeli on maksumuurin takana.

Linkit
Magneettimäen museotie 30 vuotta (Vetku ry, 23.7.2023)
Magneettimäki legendaarinen osuus vanhaa Jäämerentietä Uruspäällä, Kaunispään tunturin pohjoispuolella on nimetty Tiehallituksen toimesta tiemuseokohteeksi vuonna 1992. Miksiköhän? (Ammattilehti.fi, 12.7.2013)
Magneettimäki ja museotie (Saariselkä.com)
Teillä ja turuilla -blogi: Magneettimäki (25.12.2013)

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 2

Hitaasti, mutta varmasti... Ripotellen tulee nämä minun matkailumerkinnät. Ennemminkin muistelu- kuin matkailumerkintä, kenties? Ehkä. Mutta jotta ei jäisi täysin toteutumatta, niin asiaan!

Jos merkintä kuvaton, niin ootteleppa jonkin aikaa. Kuvat toisella laitteella, ja lisään kuvia kuhan oon saanu siirrettyä tietokoneelle ja editoitua niitä blogisystävällisempään muotoon.

Saavuin Helsinkiin tosiaan maanantaina (3.9.2023). Matkatavarat vietyäni matkapaikkaan, kävin Luonnontieteellisessä museossa sekä tietysti syömässä. Mitään erikoisempaa en tehnytkään sinä päivänä. Taisi edellisestä merkinnästä jäädä pois maininta mursusta. Eli viime vuonna (kesä 2022) Suomeen eksyi normaalisti arktisilla vesillä (Norjan pohjoispuolella) elävä mursu, joka valitettavasti menehtyi. Kyseinen eläin päätyi kuolinsyyntutkinnan jälkeen museolle. Mursusta otettiin näytteitä jatkotutkimuksia varten, ja loppuotus päätettiin täyttää ja asettaa esille museon kokoelmiin. Mietin ennen museossakäyntiä onko konservointi jo valmis eli onko eläin jo esillä. Valitettavasti ei ollut... Ilmeisesti hommat saadaan valmiiksi vasta nyt syksyllä, joten siinä mielessä olin etuajassa.

Linkit
Vieläkö muistat Haminan mursun? Eläin sijoitetaan Luonnontieteellisen museon paraatipaikalle – tältä se näyttää nyt (MTV3, 2.6.2023)
Video: Roni Andersson ikuistaa mursun kaikkien nähtäväksi – nahan jälkeen käsittelyä odottavat pakastetut luut, hampaat ja kynnet (Yle, 28.7.2022)
Luonnontieteellinen museo saa syksyllä näytille eläimen, josta voi tulla kaikkien aikojen hitti: "En tiedä kestävätkö seinät" (Yle, 19.7.2023)

Seuraava päivä eli tiistaina (4.7.23) olikin hieman leppoisampi päivä. Alustavasti suunnittelin käyväni parissa museossa, mutta päädyinkin käymään vain yhdessä paikassa. Ensimmäisenä käyntikohteena oli tarkoitus käydä Kiasmassa, mutta se käyntikohde siirtyikin perjantaille. Nimittäin Kiasmassa on kuukauden eka perjantai ilmainen sisäänpääsy, ja se sattui olemaan tällä kertaa sopivasti perjantaina. 

Listalle jäi pelkästään Amos Rex, joka sopivasti sijaitseekin Kiasman lähellä olevassa Lasipalatsissa. Amos Rex esitteli modernia, nuoremman polven taidetta. Kolmatta kertaa järjestettävässä Generation-triennaalissa on esillä kotisivujen mukaan 50 taiteilijan ja työparin teoksia. Erikoisia teoksia, sen voin sanoa. Tosin yksikään teos ei herättänyt mitään suurta ahaa-elämystä, vaikka suurin osa teoksista olikin toteutettu erikoisella tekniikalla.

 

Taidemuseo muuten sijaitsi "kellarissa" eli piti laskeutua katutasosta yksi kerros alaspäin. Yleensä pitänyt suunnata toiseen suuntaan eli ylöspäin, mutta tällä kertaa alaspäin.

Taidemuseon jälkeen tutkailin hetken aikaa museokaupan tarjontaa. Mukaan tarttui perinteinen pinssi (vihreä naama/hahmo aiemmista näyttelyistä). Tutkailin sen jälkeen vähän Lasipalatsia, ja huomasin viereisen kahvilan. Sopivasti oli lounasaika, joten päätin kävässä syömässä kyseisessä kahvilassa. Cafe Lasipalatsi, mukavan oloinen paikka ja lounas sopivan hintainen.

Kävinköhän minä tiistaina vielä jossain? Taisin käydä vielä viereisen Postitalon kaupasta iltapalaa ennen kuin palasin majapaikkaani. Postitalossa sijaitsee myös Rajala Pro Shop, kameroihin keskittynyt liike. Siellä bongasin pienehkön valokuvanäyttelyn, johon tutustuin ohimennen kauppaan mennessäni... Hitsi kun en hoksinut ottaa yhtään kunnon kuvaa näyttelystä. Ainoa hyvä kuva taitaa olla kuva "puusta", johon ripustettu kameran linsseihin tai niiden kehyksiin (kameran putkessa olevia juttuja?) tehtyjä kuvia ja miniatyyreja.

Tiistain päivä taisi ollakin tässä, joten seuraavaksi olisi keskiviikon reissupäivä. Keskiviikon matkakohteena oli Suomenlinna. Aiemmilla reissuillani Helsinkiin olen pohtinut käyväni Suomenlinnassa, ja tällä kertaa se reissu toteutuikin. Saarella kävin hyvän ystäväni ja hänen perheensä kanssa. Lie kuinka kauan tuntenut, ja Helsingissä käydessäni näköjään saa varata joka kerta yhden päivän tapaamiselle ja käyntikohteiseen tutustumiseen.

Erinomainen ja onnistunut reissu. Mutta jatketaan matkakertomusta joskus tulevaisuudessa... Loppuun vielä muutama kuva taiteesta.