perjantai 23. elokuuta 2019

Knoppitieto: Luonnonantimet

Mikä on maailman kalleinta maustetta? Mistä hajuvesien raaka-aineita saadaan? Maistuisiko juoma, joka on valmistettu suoliston läpikäyneistä kahvinpavuista? Olen törmännyt muutamaan kasvi- ja eläinmaailman erikoisuuteen, jotka päätin koota yhteen merkintään...

Kalleimmat mausteet
Maailman arvokkaimpina mausteina pidetään sahramia ja vaniljaa. Sahramin kilohinta erään uutisen mukaan (MTV 11.11.2015) liikkuu 2 000 ja 14 000 euron välillä. Vaniljan kilohinta liikkuu tuhannen euron paikkeilla. Vuonna 2018 Ylen uutisen mukaan vanilja maksoi 600 euroa. Hintaa on nostattanut kasvatusalueella riehuneet myrskyt, jotka tuhosivat osan sadosta.

Molemmat ovat erittäin työläitä kasvattaa, kasvatus on pitkälti käsityöpainotteista. Kasvit mm. pölytetään käsin ja kerätään käsin.

Hajusteita kaskelotista
Hajuvesituotannossa tuoksut saadaan luonnosta, pääsääntöisesti kasvimaailman puolelta. Mutta myös eläinmaailman tuotoksia hyödynnetään hajuvesien valmistuksessa. Esimerkiksi ambra on kaskelotin suolistossa syntyvä erite, jota hyödynnetään hajusteissa ja niiden valmistuksessa. Ambran syntymekanismia ei tunneta täysin sen harvinaisuuden takia.

Uutisen mukaan vuonna 2006 eräästä 14-kiloisesta ambrasta maksettiin neljännesmiljoona.

Lisää voi lukea vaikkapa Ylen artikkelista.

Saisiko olla kuppi kuumaa?
Maailman kallein kahvi on Kopi Luwak -kahvi. Kilohinta kahvilla on artikkelin (Helsingin uutiset 11.11.2011) mukaan 300 euroa.

Kahvipavut eivät ole käyneet läpi normaalia syntyprosessia. Normaalista poiketen kahvimarjat ovat sivettikissojen syömiä ja paskantamia papuja. Eli pavut ovat kulkeutuneet eläimen suoliston läpi ennen kuin ne päätyvät kahviteollisuuden pariin.


Paska homma, mutta näin se maailma pyörii?

Viikko 34/2019 (19.-25.8.2019)

Mikäköhän pyrähdys tilastoissa jälleen on käynyt? Blogin kävijälaskuri on viime aikoina tasoittunut normaaleihin uomiinsa. Tusina per merkintä? Blogin oman tilaston mukaan viime viikon aikana ilmestyi jonkinlainen tilastopiikki. Perin outoa, aina yllättää...

Muutama sana elokuvista ja kirjallisuudesta. Viikon sisään on televisiossa esitetty Frank Abagnalen omaelämänkerralliseen kirjaan perustuva elokuva Ota kiinni jos saat. Olen lukenut kirjan ja katsonut elokuvan, molemmat erittäin viihdyttäviä ja mielenkiintoisia. Paha vain, etteivät kaikilta osin vastaa toisiaan. Ärsytys! Elokuvan eräät tapahtumat eivät vastaa kirjan tapahtumia lähellekkään. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa lääkärinammatin, miten hän päätyi esittämään lääkäriä. Abagnale toimi jonkin aikaa "lääkärinä". Kirjassa Abagnale tutustui naapurissa asuvaan lääkäriin, jonka kautta Abagnale päätyi lääkäriksi. Elokuvassa Abagnale oli tapaamassa juhlissa loukkaantunutta vierasta, ja hoitajan kautta sai tietää virasta ja sai lääkärinvakanssin. Olikohan muita vastaavia? Onhan niitä, mm. opettajan virka ja muita vastaavaa. Mutta pitänee lukaista vielä kirja jossain vaiheessa muistin virkistykseksi.

Voinee vielä vinkata vielä kirjafilmatisointi, joka ei vastaa ollenkaan alkuteosta: World War Z, joka "perustuu" Max Brooksin teokseen Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat. Kirjan tapahtumat sijoittuvat "sodan" jälkimaininkeihin, elokuvan tapahtumat sijoittuvat itse sota-aikaan... Vaikea selittää, lukekaa ja katsokaa leffa niin ymmärrätte. Ei lähelläkään toisiaan.

Ja muihin asioihin!

Luin juuri Ylen uutista Sodankylän koulurakennuksista. Kunta on laittanut myyntiin pari koulurakennusta. Näyttäisi olevan myynnissä reilu kuukauden. Meneeköhän kaupaksi? Aikasempien vuosina kunnalla on ollut myynnissä (koulu)rakennuksia, jotka eivät ole menneet kaupaksi ensimmäisellä (eikä välttämättä toisellakaan) yrittämällä. Viimeksi möivät Sattasen koulun, joka saatiin myytyä vasta kolmannella kerralla. (Ja hinta oli huomattavasti pienempi kuin ensimmäisen kierroksen korkein tarjous.)

maanantai 19. elokuuta 2019

Sanasta kiinni, kirjallisuutta ja muuta höpinää

Selailin nettiä, lueskelin jotain BoredPanda-sivuston outojen asioiden listausta. Jostain kumman syystä törmäsin termiin "juorupeili". Kyseinen laite kiinnitetään ikkunanpieliin, jolloin katsoja näkee laajemman alueen (nk. kuoleet kulmat). Ruotsiksi juorupeili on "skvallerspegel", tanskassa vastaava on ilmeisesti "gadespejl". Laitetta ei pidä sekottaa niihin virallisiin liikennepeileihin, joita joskus näkee teiden varsilla.

Päivittelin sanaista listaa, eli toisessakin blogissa merkintää painotekniikkaan liityvästä sanastosta. Tai oikeastaan painoteknisestä historiasta. Tiesittekö, että painohistorian alkuaikojen painettuja kirjoja kutsutaan inkunaabeleiksi? Eli ennen 1500-lukua painettu kirja on inkunaabeli, eli kehtokirja.

Törmäsin kehtokirja-termiin viimeksi Kansalliskirjaston Instagram-tilillä. Kansalliskirjaston kokoelmissa on useita eri aikakausien teoksia. Osa teoksista on erittäin vanhoja ja kyseiset teokset vaativat erikoisempaa säilytystä. Eräässä päivityksessä kirjoille oltiin hankkimassa (uusia) säilytyslaatikoita.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Tapahtumia ja poimintoja uutisvirrasta (vko 33/2019, 12.-18.8.2018)

Kisapaikan reksiviittaa
Mihin tämä aika menee näin nopeaa? Vastahan se kesä alkoi...

Selailin somea, kun törmäsin uutiseen Sodankylän Tankavaarasta. Viime viikollahan järjestettiin Tankavaarassa kullanhuuhdonnan MM-kisat. Uutisessa (Yle) kerrotaan kisojen tuloksista, Suomi sai kolme mestaruutta.

Minähän kävin seuraamassa kisoja viime viikon torstaina. Aiemmin en ole kullanhuuhdontakisoja seurannut, vaikka joka vuosi järjestävät suomenmestaruuskisat. Asian korjaamiseksi (ja hetken mielijohteesta) käväsin seuraamassa yhden erän verran. Mielenkiintoinen tapahtuma. Olis voinu seurata pitempäänkin, mutta en hoksannut aiemmin lähtä...
Sodankylässä rakennetaan uutta terveyskeskusta. Avajaisia aikovat pitää tammikuussa 2020 eli valmista pitäis olla nyt puolen vuoden päästä/sisällä. Terveyskeskus? Hyvinvointikeskus-nimellähän rakennusta on kutsuttu tähän asti (vaikkakin sairaalan toimintojahan se pyörittääkin). Sosiaalisessa mediassa julkaistiin tiedote nimikilpailusta, eli rakennukselle haetaan nimeä. Ainoa ehto on se, että nimiehdotus ei saa olla Sodankylän hyvinvointikeskus. Edellisessä nimeämiskisassahan liikuntahallin nimeksi valittiin liikuntahalli...

Kisasta voi voi lukea kunnan sivuilta ja Lapin Kansan uutisesta.
Kilpailun FB-julkaisu
Olikohan muita uutisia?

maanantai 12. elokuuta 2019

Viikko 32/2019 (5.-11.8.19)

Unohtui viime viikolla julkaista merkintä. Julkaistaanpa se sitten nyt. Pahoittelen mahdollisia aikamuotovirheitä tekstissä.

Kaupankäynnin erikoisuuksia
Kaikille lienee tuttua huutokaupan perusteet, eli miten kauppaa käydään huutokaupassa. Myyjä asettaa tuotteen myyntiin (pohja/lähtöhinnalla tai ilman), jonka jälkeen asiakkaat eli huutajat "kilpailevat" tuotteesta ilmoittamalla x euroa (edellistä huutoa korkeamman huudon/hinnan).

Huuto.net-sivustolla on käytössä korotusautomaatti. Mikäli kohteessa on useampi huutaja, kyseinen korotusautomaatti nimensä mukaan korottaa huutajan tarjouksia automaattisesti tiettyyn ennalta asetettuun hintaan asti. Sinänsä kätevää, ei tarvitse itse olla koko aikaa vahtimassa onko joku toinen tehnyt tuotteesta oman huudon ylittävän tarjouksen. Siinä tosin piilee eräs juju. Piirre, jota itse en oikein ymmärrä tai sisäistä täysin.

Olen tehnyt eräässä kohteessa tarjouksen eli olen huutanut tuotetta. Samasta tuotteesta on kilpailemassa toinenkin huutaja, jolla on käytössä korotusautomaatti. Tekemäni huudon jälkeen korotusautomaattia käyttävän huutajan huuto on voittavana huutona. Mutta samalla summalla!? Mistä tämä kuiten johtuu? Tämä logiikka ei oikein aukene minulle. Eikö sen pitäisi tehdä minun huutosummaa suurempi tarjous, että se olisi "voittava" huuto? En ymmärrä...

Lainatakseni Usein kysytyt kysymykset -osion vastausta:
3. Ilmoituksessa näkyy kaksi samansuuruista tarjousta, mistä on kysymys?

[...]käyttäjällä on käytössään korotusautomaatti. Korotusautomaatti toimii nettihuutokauppojen yleisen toimintalogiikan mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisemmin asetettu korotusautomaatti ohittaa myöhemmin samalle summalle tehdyn tarjouksen.
Lisätietoja ohjataan ohjesivuston Osta heti ja huutokauppa -osiosta. Ja näköjään ajallistakin epäilyttävyyttäkin löytyy noissa huutoajoissa (aika jolloin huuto tehty): Kellonaika, jolloin huuto tehty?

Muut asiat
Katselin tässä vähän aikaa sitten erään influensserin (eli vaikuttaja, kuten ilmeisesti suuressa maailmassa somettajia kutsutaan) somepäivityksiä. Pari kohtaa hieman huvitti... Voi raukkaa jos toivoi postin kulkevan 24/7-periaatteella, ei täällä Pohjolassa lehdet tule kuin maanantaista lauantaihin. Ja Helsingin Sanomat kulkee postin mukana. Postihan tulee kolmena päivänä viikossa, eli viikonlopun Hesarit tulee vasta seuraavalla viikolla...

Tankavaarassa on menossa kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailut. Olikohan ne koko tämän viikon? Anyway... Käväsin eilen torstaina katsastamassa tapahtuman. Hetken mielijohteesta päätin käväistä ajelulla ja päädyin Tankavaaraan. Ihmistä ja vilinää mukavasti. Mielenkiintoinen tapahtuma, vaikka seurasinkin vain viimeisen erän... Vois käydä toistekkin.

perjantai 2. elokuuta 2019

Sekalaisia huomioita, vko 31/2019

Olenkohan jo ihmetellyt (nuorison vaate)muotia? Ei varsinaista muotia, mutta en osaa muuhunkaan kategoriaan sitä laittaa... Eli kyseessä kännykät. Mihin nuoriso laittaa kännykkänsä? Taskuun. Mutta mihin taskuun? Perstaskuun, eli takataskuun. Onko järkeä? Istut alas, niin mitä tapahtuu? Riski laitteen rikkoontumiseen erittäin suuri.

Aikoinaan kritisoitiin sitä, kun miehet laittoivat lompakkonsa takataskuunsa. Varsinkin nuoriso tuntui olevan kauhuissaan kuinka kyseinen tapa näytti iljettävältä. (Ainakin minun mielestäni nuoriso oli eniten kritisoimassa.) Ja mitä samat henkilöt nykyään tekee? Samaan taskuun tunkemassa lompakon sijaan kännykkää?

Ja muihin asioihin...

Viime lauantaina (27.7.2019) käväsin Piitsipubilla. En suinkaan viettämässä kaunista päivää, vaan katsomassa standuppia. Kesäpojat 2 -kiertue oli esiintymässä pubilla. Iikka Kivi, Saku Torssonen ja Tommi Ylimäinen vetivät parin tunnin keikan. Onkohan kaikki jostain Oulun seudulta? Joku tais olla Kemistä ja joku oli alkujaan jostain muualta... Mutta keikka oli erinomainen, huvittava. Iikka Kivi oli porukasta kaikkein sujuvasanaisin, muitten huumori ei itelle oikein auennut. Muuten keikka oli kyllä odotuksettäyttävä.

Sain haltuuni erikoiseuron jostain vaihtorahoista. Tällä kertaa kyseessä oli risurahana tunnettu kolikko vuodelta 2004. Eräiden lähteiden mukaan (IS 9.11.2016) kolikon arvo olisi 10-kertainen eli 20 euron arvoinen.

Mistä saan erikoiseuroja? Kuinka tunnistaa sellaisen? Itse olen kolikkoni haalinut suoraan kierrosta, yhtään erikoiseuroa en ole suoraan ostanut mistään keräilyliikkeestä. Aina kun saan vaihtorahoissa erikoiseuron, laitan sen sivuun ja talteen. Pikaisella vilkaisulla näkee onko kolikko säilyttämisen arvoinen. Vuosien saatossa silmä on harjaantunut näkemään onko kolikossa jotain "erillaista". Suomalaisissa kolikoissa kuva-aiheina ovat vaakunaleijona, lentävät joutsenet ja hilla(nkukka). Mikäli kolikossa on jokin muu kuva-aihe, syynään kolikon tarkemmin. Jos sattuu olemaan erikoiseuro, niin talteen.

Paljonko erikoiseurot maksavat? Lähtö/myyntihinta on pääsääntöisesti on ollut nimellisarvo tuplaten, eli vajaalla viitosella saa kierrossa olleen kolikon. Parempikuntoiset (yleensä "suoraan pakasta") maksavat vähän enemmän. 5-10 euroa?

Seuraavaksi kulttuuritapahtumien pariin. Elokuu alkoi ja samalla alettiin viettämään Sompion suvi -nimistä tapahtumaa. Aiemmin tunnettu myös Sodankylä-viikko(i)na. Hieman hämmästellen lueskelin ohjelmakattausta. Itse asiassa pieni huolestuminenkin alkoi painamaan. Pari hassua tapahtumaa? Eniten edustettuna vaikuttaisi olevan Tankavaarassa järjestettävät kullanhuuhdontakisat oheistapahtumineen. Kulttuuria sekin, mutta olisin toivonut enemmän tapahtumia myös keskustan alueella/-lle. Kirkonkylällä asuvana Luosto nuorten klassisenmusiikintapahtumineen tai Tankavaara kultatapahtumineen on ehkä liian kaukana.

Huomenna lauantaina (3.8.19) järjestetään Nilimellassa watercrossit, eli moottorikelkoilla rällätään vesikossa. Pitäskö käydä? Illalla ehkä?

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Opiskellaanko?

Käväsin pitkästä aikaa työkkärin sivuilla (siis nykyään virallisesti TE-palvelut), tarkistamassa onko omissa tiedoissa mitään uutta ja oisko mitään mielenkiintoista tarjolla.

Ei ollut mitään erikoista työpaikkojen suhteen. Perinteiset myyntiassistentti-haut (eli suomeksi puhelinmyyjät) olivat pääosassa. Sivuilta löytyy myös koulutusehdotuksia. En tiedä millä kriteereillä tai algoritmeillä (-rytmeillä?) ehdotukset ovat tehty, mutta aina jaksaa hämmästyttää.

Tarjolla olisi pari koulutusta, jotka... No ovat erittäin osuvia ja mielenkiintoisia, sanotaan näin. Rekkakuskia minusta ei saa kirveelläkään, hitsaamista voisi harkita. (Jos terveys olisi yhtään parempi, iho/psoriasis ei kestä kovin paljon noitten töiden juttuja.) Mutta nuo kotouttamiskoulutukset jaksavat aina hämmästyttää. Ei ole nimittäin eka kerta, kun noita kursseja näkyy noissa koulutusjutuissa.

Vaikutanko minä kuinka paljon ulkomaalaiselta? Vai onko nuo ehdotelmat kaikille samat, siis ehdottaa kaikille taustoista riippumatta? En tiedä...

Huomasin tuossa yhden ilmoituksen kohdalla kielten taitotasot. Onko samat kuin peruskoulussa olleet (olevat) tasojutut? Peruskoulussa on puhuttu A- ja B-kielistä. Ja tarkemmin tarkastellen taitotasoja on kolme tasoa (A/B/C) ja jokaisessa vielä eri lisätasoja. Aalto-yliopiston sivuilta löytyy tarkemmat kuvaukset taitotasoista.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Helsinki 2019, day 3 (ke 17.8.), day 4 (to 18.7.), day 5 (pe 19.7.)

Päivät Helsingissä ovat olleet hektisempiä mitä odotin. En ole päässyt päivittämään blogiakaan, kun tuntuisi että aika ei riitä. Ohjelmaa on ollut aamusta iltaan, ja se on hyvä. Ei käy aika pitkäksi.

Keskiviikkona käväsin päivänmutkin ulkomailla. Erään pitkäaikaisen ystäväni houkuttelemana kohteeksi valikoitui Tallinna ja vanhakaupunki. Kaveri kokeneempi Viron-reissaaja, joten hän sai toimia oppaana. Reissu oli erinomainen ja mielenkiintoinen. Reissussa ei ollut valittamista ollenkaan.

Pari maininnan arvoista juttua ja huomiota (Vanhasta) Tallinnasta:
  • Betonista tehdyt esteet eli betoniporsaat ovat saaneet muunlaisen muodon, esteet ovat muotoiltu linnuiksi.
  • Matkailijoille oli myynnissä useammassakin paikassa matkamuistoja, joiden sisältöä voisi kuvailla sanalla turistikrääsä. Voisi pahoittaa mielensä (ja sen teinkin), kun näin Muumi-figuurit ja joulupukki/tonttu-ukot...
  • Matkamuistona 5snt kolikosta tehty vanhankaupungin kuva
  • Maatuska-nukkeja oli useassa paikassa myynnissä, muutamassa paikassa panostettu ulkoiseen olemukseen paljon. Kuten esimerkiksi presidenttien kuvat nukeissa.

Torstaina (18.7.) oli vuorossa jälleen Helsinki ja museot. Käväsin Luonnontieteellisessä museossa ja Päivälehden museossa.

Pari knoppitietoa museoista?

Luonnontieteellinen museo (LuoMus) on sijoitettu 1800-luvulla rakennettuun rakennukseen, jossa on toiminut mm. poikakoulu, sotasairaala ja kadettikoulu. Luomus on erään erikoisen eläimen elinympäristö. Rakennus on rustohämähäkin ainoa tunnettu esiintymisalue Suomessa. Tämä myrkyllinen mutta ei vaarallinen hämähäkki on kulkeutunut kenties 1960- tai 70-luvulla Suomeen jonkun kuljetuslaatikon mukana. Hämähäkistä voi lukea lisää vaikkapa MTV:n tai Ylen uutisista (uutiset vuodelta 2016).

Päivälehti on nykyisen Helsingin Sanomien edeltäjä. Päivälehti ilmestyi vuosina 1880-1904, ja Hesari 1904 lähtien. Vuonna 2001 aloittanut Päivälehden museo sijaitsee rakennuksessa, jossa sijaitsi aikoinaan mm. Hesarin paino.
 
 

Olikohan muita käyntikohteita? Museoiden lisäksi kävin molemmat pääkirkot, lähtöpäivänä käväsin Kiasmasta vielä tuliaiset siskojenlapsille. Lisäksi aikaa kuluttaakseni poikkesin myös Oodissa, eli Helsingin uudessa keskuskirjastossa.
 
 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Helsinki 2019, välipäivitys

Matka on onnellisesti saatu päätökseen, reissulta on kotiuduttu. Yhdeksän tunnin yöunet omassa pehmeässä pedissä tuntuu ruhtinaalliselta viikon reissailun jälkeen.

Blogin päivitys matkan osalta on vielä vaiheessa. Alkujaan oli tarkoitus kirjoittaa merkintä per päivä, kertoa kuluneen päivän tapahtumista. Valitettavasti ajallisesti, eli aikataulullisesti en ehtinytkään kirjoittamaan blogimerkintöjä silloin kun oli tarkoitus. Pahoitteluni siis siitä. Täydennän loppupuolen matkakuvauksen seuraavaan merkintään, kunhan pääsen tietokoneelle...

Mutta asia korjataan, kunhan olen kotiutunut kunnolla ja kunhan olen saanut purettua kaikki matkatavarat paikoilleen. Koneellisen matkalla syntynyttä likapyykkiä olen(kin) jo ehtinyt pyykkäämään.

Tässä vaiheessa voinee jo hyvissä mielin todeta reissun onnistuneen hyvin. Yli odotusten peräti. Kaikissa kohteissa tuli käytyä, missä suunnittelinkin. Nähtävyyksiä nähty, ystäviä tavattu, matkustettu pitemmälle kuin ikinä ennen. Onnistunut reissu siis.

Mutta tosiaan, blogimerkintää tulee tässä jossain vaiheessa. Joten pysykäähän kuulolla!

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Helsinki 2019, day 2 (ti 16.7.)

Aluksi vielä eilisestä juttua. Pari juttua jäi kirjailematta illasta, koska ehdin julkaista tekstin jo aiemmin päivällä.

Käväsin illalla vielä lyhyellä kävelyllä. Lyhyt ja lyhyt, vähintään puoli tuntia ja kilsa tai pari. Piti kellottaa matka, eli kuinka kauan menee kävellessä paikkaan X. Sovin ystävän kanssa tapaamisen keskiviikolle, piti tietää matkaan kuluva aika, ettei myöhästy. Mutta siitä sitten myöhemmin. Kellottamisen jälkeen päätin käväistä vielä lyhyellä kävelyllä. Päädyin kuvailemaan lähiseudun kirkkoja ja nähtävyyksiä. Kuviin tarttui mm. Uspenskin katedraali ja Helsingin tuomiokirkko sekä kunniavartiosto pressanlinnan vieressä.

En tiedä onko vartiostolla vartija 24/7 ympäri vuoden, mutta oli mies vartiossa oven eessä kun ohi kävelin ysin jälkeen. Näytti kyllä niin vahamaiselta, etten tiedä oliko nukke vai oikea solttu.

Kävelyretken aikana puhelimeen ilmestyi "hälytys". Säikähin jo että hälyttääkö mun saaneen jonku laakin. Ei onneksi! Onnittelun tapainen kymppitonnin rikkoutumisesta. Päivän aikana kertynyt yli 10 000 askelta. En tiedä miten luuri mittailee askeleita, saattaa olla enemmänkin.
Askelmittarin lukemat
Tänään tiistaina museoista vuorossa Ateneum ja Kiasma. Olisin käynyt jo eilen Ateneumissa, mutta olikin kii maanantaisin. Taidepainotteinen päivä siis. Vaikka Ateneum onkin keskittynyt vanhempaan aineistoon, on siellä myös välillä uudempaakin tuotantoa. "Uudempaa" tuotantoa, esimerkkiteos taisi olla 1960-luvulta (tekijä muistaakseni Kain Tapper). Teos oli reilun metrinen parkattu ja lovettu koivupölli. Mietin hetken, jos toisenkin. Mietiskelin missäs olenkaan nähnyt vastaavaa. No metsähommissa tietysti! Jos puut eivät ole menneet sellu-tai vaneritehtaalle, niin vastaavista pöllinpätkistä ollaan tehty rakovalkeat. Jatkomietinnän paikka ja ehdotus metsureille tai kaikille, joilla saha pysyy kädessä. Ammatinvaihto tiedossa? Alkakaa taiteilijoiksi. Työnkuva ja alkupään työt ei välttämättä muutu, mutta lopoutuotoksen voi myydä paperitehtaan sijaan taidemesenaatille.
Kuvia Ateneumista
Kiasma on keskittynyt uudempaan taiteeseen. Moderni taide oikea termi nykyajan taiteelle? Kuvien lisäksi liikkuvaa kuvaa, ääntä, sekatekniikkaa, installaatioita... Eräs mediassakin noteerattu taiteilija on Iiu Susiraja, jonka teoksia Kiasmassa näin. Kohuaherättäviä teoksia, se on totta.
Niin, juu... Poikkesin myös Postitalossa, jossa oli myö esillä urban explorer -ilmiöön perustuvia valokuva. Eli ihmiset kuvanneet autioituneita asioita. Mielenkiintoinen setti. Postitalossa asoidessa postitin pari korttia kotipuoleen. Lisäksi lähetin kortin myösitellekin. Oli nimittäin erikoisleiman paikka...

Mutta nyt nukkumaan! Kello paljon, ja huomenna aikanen herätys.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Helsinki 2019, day 1+1 (su 14.7. ja ma 15.7.)

Ensimmäinen päivä Helsingissä. Matkaan lähdin tosin jo eilen, joten siitä ekasta matkapäivästä otsikon +1 merkintä.

Rovaniemen asemaravintola, Assa
Läksin matkaan sunnuntaina iltapäivästä. Kolmen jälkeen olin liikenteessä, bussi lähti vähän ennen neljää. Rovaniemellä olin kuuden maissa, kun astuin asemaravintolaan odottamaan klo 21:15 lähtevää yöjunaa. Olipas aseman ravintola muuttunut! Käsittääkseni pari syksyä sitten tehty pinta(?)remonttia: kalustusta uusittu kassalinja oli vaihtanut hieman paikkaa, ja entisen levydivarin paikalle oli tullut kabinetti.

Ysiltä illalla lähti juna, perillä oli ysiltä. Eli 12h matkaten... Ja oon vielä huonouninen mitä tulee paljon porukkaa oleviin paikkoihin. (Jee, antisosiaalisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko kunniaan!)
Matkan varrelta eli Tampere
Latailin matkalla suositeltun Helsingin joukkoliikenneyhtiön applikaation, jolla saa esim. ratikkalippuja vaikkapa koko päiväksi -periaatteella (päivälippu-nimisiä?). Helppo homma, kun astuu vaan ratikkaan eikä tarvi huolehtia lipuista. Ainoastaan jäi mietityttämään olisiko pitänyt kuitata ostettu lippu jossain? Vai riittääkö, että näyttää vasta sitten kun lappuliisa aikoo kirjoittaa tarkastusmaksua eli "sakkoja"? En mä tiiä...

Tosiaan, helpottanut vähän ratikat. Ei tarvi kävellä joka paikkaan ja ei tarvi pelätä niin paljon mahdollista kramppia eli suonenvetoja jaloissa.

En suunnitellut alkujaan tälle päivälle mitään ohjelmaa. Ainoastaan kaupassa ja syömässä käynti. Siis hostelliin sisäänkirjauksen lisäksi. Ekstemporee eli hetken mielijohteesta hoksasin, että tässä on luppoaikaa. Käydääs museossa! Ateneum ja Kiasma ovat maanantaisin kiinni, kuten myös Luonnontieteellinenkin. No Kansallismuseoon sitten! Pari tuntia sain siellä vierähtämään. Tarkoitus oli käydä myös uudessa kirjastossa (nimi tais olla Oodi), kun käytännössä tien toisella puolen. Mutta iski laiskuus. Ja halusin levätä ennen saunaa.

Tosiaan, huoneen hintaan kuuluu sauna. Jos ymmärsin oikein, kahdesti päivässä saunavuoro. Iso plussa siitä! Mitäs muuta plussaa? Sataman vieressä, lyhyt matka esim. Tallinnan risteilylle. Ilmanen wlan/wifi. Huoneessa tv ja sängyssä liinavaatteet. Ainoastaan miinusta yhteiskäytössä olevat vessat ja suihkut.

No toisaalta, onhan tämä hostelli.
Huone merinäköalalla?