Päivityksiä ja päivittelyä

Syksy saapuu, ilmat viilenee, lehtipuiden vihreys vaihtuu kohti ruskan värejä. Ei taida tänä syksynä lämpötilat pahemmin nousta yli 15 tai 20 asteen.

Mistä muusta huomaa syksyn saapuneen? Kansalaisopiston kursseille ilmoittautuminen on alkanut (ma 21.8.23). Opetan itse Revontuli-opistossa tietotekniikka, tarkemmin sanottuna digiopastusta (opastan ja neuvon esim. kännyköiden, tablettien ja läppäreiden käytössä). Mun kurssin opetus alkaa viikolla 37 eli 11.9. alkavalla viikolla. Tai siis aikoja voi varata tuosta päivämäärästä etiäpäin. Mehän sovimme asiakkaan eli oppilaan kanssa milloin opetus/ohjaus tapahtuu...

Olen päivitellyt lähipäivinä sivujani, niin blogejani kuin kotisivuanikin. Kotisivuilla päivitin lähinnä Opetus-osion päivämääriä (taitaa olla samat tiedot kuin tässä merkinnässäkin). Olenkohan muuta kotisivuilla päivitellyt? Lähinnä linkkejä silloin tällöin... Alkaa olemaan sillä mallilla, ettei tarvi mitään kummempaa lisättävää.

Tarkistin samalla kotisivun tilastot. Kukapa ei haluaisi tietää kuinka monta kertaa sivuilla on käyty... Kas yllätys, edellisen kuukauden aikana oli tilaston mukaan yksi käynti. Pitäisikö alkaa mainostamaan hieman enemmän sivuja? Niinhän sitä sanotaan, että mitä enemmän linkityksiä sivuille, sitä enemmän liikennettä. (Sivujen löytäminen ja saapuminen on vain osa totuutta, sen lisäksi pitäisi käsittääkseni sitouttaa, jäämään sivuille pitemmäksi aikaa. Ja lisäksi palaamaan useamminkin.) Mutta odotettavaa, sivut vielä "nuoret". Odotellaan ja katsotaan...

Päivitin pikaisesti myös Keräilijän kertomaa -blogiani. Pikainen tynkä-merkintä eräästä sosiaalisessa mediassa törmäämästäni postimerkkejä koskevasta merkinnästä. Minähän kerään postimerkkejä, ja seuraan paria aiheeseen liittyvää sivustoa. Huomasin eräässä Facebookin ryhmässä merkinnän kuinka posti on merkinnyt lähetyksen/kirjekuoren uudelleenlähetyksen tarrat. Käykääs katsomassa blogista...


Taisi olla tässä kaikki tällä kertaa, joten seuraavaan kertaan!

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 3

Jeee, kolmas osa! Vasta elokuun puoliväli ja reissukertomuksessa edetty jo (lähes) puoleenväliin! Onhan tuosta heinäkuun reissusta kulunut vasta... Öööö, melkein puoltitoista kuukautta? No, eipä anneta pikku juttujen haitata menoa.

Keskiviikkona käyntikohteena oli Suomenlinna, tarkemmin sanoen Suomenlinnassa sijaitsevat Lelumuseo ja Sotamuseo. En ole käynyt Suomenlinnassa aiemmin, vaikka reissu suunnitelmissa (tai haaveissa?) onkin ollut jo pitempään. Aina Helsingissä käydessä pohtinut pitäiskö käydä... Lelumuseo on myös uusi tuttavuus, en tainnut edes tietää kyseisen museon olemassaoloa ennen tätä kesää. Sotamuseossa olenkin käynyt aiemmin, muistaakseni vuonna 2011 (oli jokin psoriin liittyvä kurssi). Sotamuseo sijaitsi aiemmin mantereen puolella, Liisankatu taisi olla osoite ja alue Kruununhaka.

Hieman taustaa kohteen valinnasta... Eli mistä sain idean käydä Lelumuseossa? Olin joskus keväällä nähnyt jonkinlaisen enneunen, jossa olin reissussa Helsingissä. Unessa eksyin johonkin ulkoapäin kivijalkakaupalta näyttävään "kauppaan", joka paljastuikin lelumuseoksi. Tai no, ei ollut pelkkää lelua, kun laajemmin Helsingin historiaa, lasten näkökulmasta toki. Unen nähtyäni piti oikein googlettaa onko Helsingissä kyseistä paikkaa. Kyllä! Ei vaan ollut "kivijalkakauppa" mantereen puolella vaan oikea lelumuseo saaressa. Tosin jotain totuudensiementä, kun oikea museo sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa eli nk. kivijalassa. Kysäisin vielä pääkaupunkiseudulla asuvalta ystävältäni onko Helsingissä Lelumuseota, ja vahvistusta sain sieltäkin.

En ollut tehnyt mitään aikataulua milloin käyn missäkin. Koska ystävälläni (ja hänen perheellään) oli sopivasti aikaa keskiviikkona käväistä Helsingissä, niin sovittiin tärskyt aamupäiväksi kauppatorille. Kauppatorin laiturista lähtee pari kertaa tunnissa lautta Suomenlinnaan. Aluksi hieman mietitytti miten matkalippujen kanssa käy. Lautta on osa HSL:n palveluita, johon käy mm. käyttämäni mobiililippu (viikon voimassa oleva lippu), enkä oikein ollut varmaa pääseekö porteista läpi miten kännykkälipulla. Mutta portit olivatkin pelkät laskuriportit (eli laskee matkustajat). Eli ei tarvinnut lippuja näyttää portilla. HSL:n sivuilla taidetaankin mainita, että mobiililippu näytetään tarvittaessa eli kun "smurffit" (lipuntarkastajat) sitä kysyvät.

Kuinkakohan kauan matka kesti? Vartin? Ei kovin kauaa, mukavasti sai katsella merellisiä maisemia ja arvailla mikä paikka on mikäkin ja missäpäin on mikäkin saari jne. Muutaman kerran olen matkustanut merellä, isommalla paatilla tosin, ja ensimmäisen kerran huomasi kuinka paljon merenkäynti eli aallokko vaikuttaa laivan tasapainoon. Aallokko hieman keinutti lauttaa, ja ekaa kertaa huomasin tuossa pienemmässä lautassa. VikingLinen isompien laivojen massaan tarvitsee tieten isommat aallokot keinuttamaan...

Päästyämme maihin päätimme kävellä ensimmäiseen kohteeseen rantareittiä pitkin. Toinen vaihtoehto olisi ollut keskemmältä saarta kulkeva reitti, mutta olisi ollut ylämäkeä (kipeä jalkani ja muut vaivat ei tykkää kovin paljoa nousuista). Katseltiin maisemia ja arvailtiin vanhojen rakennuksien tarkoituksia ja historiaa. Ja kuvailtiin lintuja. Joka mutkassa vastaan tuli kanadanhanhia... Niistä muutama kuva piti saada, kun olivat sen verto kesyjä.

Pian oltiinkin perillä Lelumuseolla. Viimeisessä mutkassa meinasin kaartaa väärään suuntaan, muistin katsoneeni ja tulkinneen karttaa väärinpäin. No onneksi paremmin kartalla olleet saivat käännettyä sisäisen karttani oikein päin.

Jossain kohtaa on kartta, johon merkitsin reitin museoille. Kartta röyhkeästi kopioitu jostain Suomenlinnan tai Sotamuseon sivuilta. Vihreä (oma lisäys) on alkumatka ja loppumatka takaisin noudattelikin sinisellä merkittyä reittiä (valmiina kartassa).

Pieni ja sympaattinen paikka! Asuinrakennuksen kellarikerrokseen 1980-luvulla perustettu museo, josta löytyy jos jonkinlaista lelua. Suosittelen käymään. Leluja 1800-luvun lopulta (mm. nuket ja tinasotilaat) aina 1900-luvulle loppupuolelle asti. En muista oliko tietokoneet/pelikonsolit vielä edustettuna, mutta robotit ja muut vastaavat taisivat edustaa teknisesti uusimpia innovaatioita. Ja kaikkien rakastamia Muumeja oli useammaltakin vuosikymmeneltä. Olisiko 1950-luvulta ekat figuurit (kts/vrt. Wikimedia)?

Mukavasti oli väkeä liikenteessä. En tiedä johtuiko paikan pienuudesta, mutta joutui peräti jonottamaan joka paikkaan. Museokierroksen jälkeen nautimme pullakahvit lelumuseon kahviossa. Pöytiintarjoilu (vaikka tilasinkin vain limsan ja pullan), kesti hieman asiakasmääristä johtuen... Mutta muuten ihan ok paikka.

Lelumuseon jälkeen suuntasimmekin Sotamuseoon. (Vai onko se museolle? Tää suomenkieli on niin vaikeeta jopa syntyperäselle!) Museot sijaitsevat fyysisesti ihan vierekkäin, mutta museolle piti siirtyä mutkan kautta. Koska Suomenlinna on nimensä mukaan linna eli linnoitus, on joka paikassa esteitä ja linnarakennelmia ja muureja, niin Lelumuseon ja Sotamuseon väliin jäi ainakin parin metrin paksuinen ja muutama sata metriä pitkä muurinpätkä.

Olen tainnutkin kertoa aiemmista vierailuista, joten siinä mielessä tuttu paikka. Aiemmin museo oli yhdessä rakennuksessa, nyt Suomenlinnassa museo on sijoitettu kahteen eri rakennukseen (entisiä maneeseja, termi tuttu ehkä paremmin hevospiireissä). Museon näyttelyt jaoteltu karkeasti kahteen eri "aikakauteen", sodan ja rauhan aikaan. Eli toisessa maneesissa käydään läpi Suomen sotahistoriaa (toiseen maailmansotaan asti) ja toisessa käydään Puolustusvoimia nykyään (tai miten on muotoutunut nykyisenlaiseksi) 1940- ja 1950-luvuilta lähtien aina nykyajan asepalvelukseen. Kenties eniten suosiota ja innostusta sai aikaan inttivarusteiden kokeileminen ja miltä inttirepun kantaminen tuntuu...

Sotamuseon jälkeen suunnistimme kohti satamaa/laituria, tarkoituksena matkustaa takaisin mantereelle. Sattumalta eräs käyntikohde sattui matkanvarrelle, johon pysähdyimme pikaisesti. Eli käväsimme Suomenlinnan kirkossa. Kirkko on rakennettu Venäjänvallan aikana, joten kirkko oli alkujaan ortodoksinen kirkko (ja vieläpä kasarmi/sotilaskirkko, koska Suomenlinna on ollut kasarmialuetta). Itsenäistymisen jälkeen kirkko saneerattiin luterilaiseksi kirkoksi 1900-luvun alussa. Näkyvin muutos kenties nk. sipulikattojen muuttaminen (vai voiko puhua poistaminen). Pihalla kirkkoa ympäröi hieman erikoisempi aita: vanhoista tykeistä/kanuunoista ja ankkuri(?)kettingistä tehty aita. Aikoinaan 1600- ja 1700-luvuilla käytössä olleista kanuunoista ja kettingeistä tehtiin aita kirkon ympärille 1870-luvulla.

Pohdimme jossain vaiheessa kuinka korkea kirkon tapulitorni on. Riippuen lähteestä, lähes 42 metriä (maanpinnasta) tai 54 metriä (merenpinnasta). Oli mittaustapa mikä tahansa, on tapulilla korkeutta. Kirkontorni toimiikin korkeutensa johdosta myös majakkana. Käsittääkseni majakan lähettämä valokuvio (mikä on oikea termi?) muodostaa H-kirjaimen tarkoittaen Helsinkiä. [Lähteet: Wikipedia ja Lokistories]

Hei muuten, mielenkiintoinen artikkeli: Kun Suomi itsenäistyi, Suomen­linnan kirkko pistettiin uuteen uskoon – HS pääsi näkemään, mitä entisestä on jäljellä (HS / Tuomo Väliaho, 25.6.2023; saattaa olla maksumuurin takana)

Kirkko sijaitsee puiston ympäröimänä ja tosiaan vähän korkeammalla kuin muu ympäristö. Ja siihen vielä portaat. Hieman haastava päästä kipeällä jalalla kirkon ulkorappuja pitkin. Ja rattaiden kanssa (kaverin parivuotiaalla tosiaan oli oma VIP-kuljetus...) Siellä hetken tutkailimme kirkkoa, jonka jälkeen suunnistimme laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa. Puolisen tuntia saimme odotella seuraavaa lauttaa...

Ja jos joku Suomenlinnan talkkareista (eli hoitohenkilökunnasta) tai HSL:n huoltotiimistä lukee tätä tekstiä: Hankkikaa lisää penkkejä! Laiturialueella kaksi tai kolme penkkiä, ja asiakkaita odottamassa seuraavaa lauttaa useampi kymmenen (etteikö määrä menisi jopa yli 100).

Mitäs vielä? Lautalla takas mantereelle, hetkinen ratikkakartan ja -vuorojen tutkailua ja suunnistus lähimmälle ratikkapysäkille. Suunnistimme ja matkasimme kohti rautatieasemaa ja sen lähettyvillä olevaa (sushi)ravintolaa. Käytännössä juna-aseman ja Oodi-kirjaston välissä sijaitsee aasialainen ravintola, jossa kävimme syömässä. Kaveri perheineen tais keskittyä sushiin, kun itse keskityin buffetin muihin ruokalajeihin (en ole mikään suuri kalan ystävä).

Piti tarkistaa Googlen karttapalvelusta mikä ravintolan nimi oli. Ravintola tais olla Jufu, huono nimimuisti...

Ruokailun jälkeen matkakumppanit suuntasivat kohti kotiaan, ja minä suuntasin kaupan kautta kohti majapaikkaani.

Edit (1.9.23): Lisätty kuvia ja hieman lisäinfoa.

Magnetismia ja vanhoja autoja

Lappia halkoo valtatie, joka on saanut numerokseen 4. Tuo tie tunnetaan myös Jäämerentien nimellä (yhteen tai erikseen kirjoitettuna, molempi parempi). Johtihan se aikoinaan aina Jäämeren rannalle asti ennen kuin edellinen maailmansota ja silloinen Venäjä katkaisi ja vei Suomelta toisen käden. Vilkkaimmillaan tiellä liikkui satoja kuorma-autoja vieden tai tuoden tavaraa Liinahammarin satamaan, joka oli ainoita ympäri vuoden avoinna pysyviä satamia.

Nelostien varrella, jossain Sodankylän ja Ivalon välillä sijaitsee Magneettimäki-niminen paikka. Saariselän tietämillä sijaitsevalla paikalla on eräs hurjamaineisimmista pätkistä silloista 4-tietä (tietä on vuosien varrella siirretty ja paranneltu joiltain osin). Saariselän alue on tunnettua tunturialuetta, joten alueella on useita nousuja ja laskuja. Magneettimäen kohdalla on nousu, johon osa autoista hyytyi. Ei päässyt mäen päälle täydessä kuormassa jne. Ajateltiin, että mäessä on sen verto vahvasti magneettiset malmit, että ne imevät autojen voimat ja hidastivat vauhtia. Magneetteja ei alueella ole, vaan syy autojen hyytymiseen on tien nousussa (nousukulmassa) ja autojen silloisessa tehoissa. Autoissa ei ollut tarpeeksi hevosia eli tehoja jyrkkää mäkeä ylös. Varsinkaan liukkaalla kelillä ja täydessä lastissa.

Veteraani/museoautoja harrastavat järjestävät silloin tällöin erillaisia tempauksia. Esimerkiksi kuorma-autojen matkat tiettyyn kohteeseen ja tietyn aiheen ympärillä. Esimerkiksi Veteraanikuorma-autojen seura on järjestänyt reissuja vanhan Jäämerenreitin kunnioittaen ja reitillä kuormien kuskanneita muistaen jne. 1990-luvun alussa heräsi ajatus Magneettikentän tien museoinnista. Niin tapahtuikin vuonna 1993.

Tänä vuonna (2023) veteraanikuorma-autoilijat järjestivät museotien 30v. kunniaksi Rovaniemi-Magneettimäki-Rovaniemi -reissun, johon osallistui useampi vanhaa kuorma-autoa. Mennessä ja tullessa seurue pysähtyi Sodankylässä. Autot parkkeerattiin torille. Käväsinpä itsekin ihailemassa kyseisiä kuormureita. Oli vanhempaa ja oli nuorempaa kalustoa... Mielenkiintoisin kohde kenties oli eräs opetuskäytössä ollut kuorma-auto. Autojen joukossa nimittäin oli paikallisen autokoulun käytössä ollut kuorma-auto. Autokoulun loppuessa kuorma-auto siirtyi jonnekkin etelämmäs (ilmeisesti jonkun kierrätysyhtiön omistukseen).

Edit (12.8.2023):
Kannattaa lukaista Lapin Kansan artikkeli Magneettimäki ottaa yhä autoista mittaa Saariselällä – Jäämerentien huoltoliikenne oli logistiikan mestarisuoritus, ja nyt pohjoisten reittien merkitys korostuu taas (Kari Pitkänen, 12.8.2023), mielenkiintoinen juttu niin veteraaniautojen reissusta kuin Jäämerentien historiastakin. Tosin artikkeli on maksumuurin takana.

Linkit
Magneettimäen museotie 30 vuotta (Vetku ry, 23.7.2023)
Magneettimäki legendaarinen osuus vanhaa Jäämerentietä Uruspäällä, Kaunispään tunturin pohjoispuolella on nimetty Tiehallituksen toimesta tiemuseokohteeksi vuonna 1992. Miksiköhän? (Ammattilehti.fi, 12.7.2013)
Magneettimäki ja museotie (Saariselkä.com)
Teillä ja turuilla -blogi: Magneettimäki (25.12.2013)

Helsinki 2.-9.7.2023, osa 2

Hitaasti, mutta varmasti... Ripotellen tulee nämä minun matkailumerkinnät. Ennemminkin muistelu- kuin matkailumerkintä, kenties? Ehkä. Mutta jotta ei jäisi täysin toteutumatta, niin asiaan!

Jos merkintä kuvaton, niin ootteleppa jonkin aikaa. Kuvat toisella laitteella, ja lisään kuvia kuhan oon saanu siirrettyä tietokoneelle ja editoitua niitä blogisystävällisempään muotoon.

Saavuin Helsinkiin tosiaan maanantaina (3.9.2023). Matkatavarat vietyäni matkapaikkaan, kävin Luonnontieteellisessä museossa sekä tietysti syömässä. Mitään erikoisempaa en tehnytkään sinä päivänä. Taisi edellisestä merkinnästä jäädä pois maininta mursusta. Eli viime vuonna (kesä 2022) Suomeen eksyi normaalisti arktisilla vesillä (Norjan pohjoispuolella) elävä mursu, joka valitettavasti menehtyi. Kyseinen eläin päätyi kuolinsyyntutkinnan jälkeen museolle. Mursusta otettiin näytteitä jatkotutkimuksia varten, ja loppuotus päätettiin täyttää ja asettaa esille museon kokoelmiin. Mietin ennen museossakäyntiä onko konservointi jo valmis eli onko eläin jo esillä. Valitettavasti ei ollut... Ilmeisesti hommat saadaan valmiiksi vasta nyt syksyllä, joten siinä mielessä olin etuajassa.

Linkit
Vieläkö muistat Haminan mursun? Eläin sijoitetaan Luonnontieteellisen museon paraatipaikalle – tältä se näyttää nyt (MTV3, 2.6.2023)
Video: Roni Andersson ikuistaa mursun kaikkien nähtäväksi – nahan jälkeen käsittelyä odottavat pakastetut luut, hampaat ja kynnet (Yle, 28.7.2022)
Luonnontieteellinen museo saa syksyllä näytille eläimen, josta voi tulla kaikkien aikojen hitti: "En tiedä kestävätkö seinät" (Yle, 19.7.2023)

Seuraava päivä eli tiistaina (4.7.23) olikin hieman leppoisampi päivä. Alustavasti suunnittelin käyväni parissa museossa, mutta päädyinkin käymään vain yhdessä paikassa. Ensimmäisenä käyntikohteena oli tarkoitus käydä Kiasmassa, mutta se käyntikohde siirtyikin perjantaille. Nimittäin Kiasmassa on kuukauden eka perjantai ilmainen sisäänpääsy, ja se sattui olemaan tällä kertaa sopivasti perjantaina. 

Listalle jäi pelkästään Amos Rex, joka sopivasti sijaitseekin Kiasman lähellä olevassa Lasipalatsissa. Amos Rex esitteli modernia, nuoremman polven taidetta. Kolmatta kertaa järjestettävässä Generation-triennaalissa on esillä kotisivujen mukaan 50 taiteilijan ja työparin teoksia. Erikoisia teoksia, sen voin sanoa. Tosin yksikään teos ei herättänyt mitään suurta ahaa-elämystä, vaikka suurin osa teoksista olikin toteutettu erikoisella tekniikalla.

 

Taidemuseo muuten sijaitsi "kellarissa" eli piti laskeutua katutasosta yksi kerros alaspäin. Yleensä pitänyt suunnata toiseen suuntaan eli ylöspäin, mutta tällä kertaa alaspäin.

Taidemuseon jälkeen tutkailin hetken aikaa museokaupan tarjontaa. Mukaan tarttui perinteinen pinssi (vihreä naama/hahmo aiemmista näyttelyistä). Tutkailin sen jälkeen vähän Lasipalatsia, ja huomasin viereisen kahvilan. Sopivasti oli lounasaika, joten päätin kävässä syömässä kyseisessä kahvilassa. Cafe Lasipalatsi, mukavan oloinen paikka ja lounas sopivan hintainen.

Kävinköhän minä tiistaina vielä jossain? Taisin käydä vielä viereisen Postitalon kaupasta iltapalaa ennen kuin palasin majapaikkaani. Postitalossa sijaitsee myös Rajala Pro Shop, kameroihin keskittynyt liike. Siellä bongasin pienehkön valokuvanäyttelyn, johon tutustuin ohimennen kauppaan mennessäni... Hitsi kun en hoksinut ottaa yhtään kunnon kuvaa näyttelystä. Ainoa hyvä kuva taitaa olla kuva "puusta", johon ripustettu kameran linsseihin tai niiden kehyksiin (kameran putkessa olevia juttuja?) tehtyjä kuvia ja miniatyyreja.

Tiistain päivä taisi ollakin tässä, joten seuraavaksi olisi keskiviikon reissupäivä. Keskiviikon matkakohteena oli Suomenlinna. Aiemmilla reissuillani Helsinkiin olen pohtinut käyväni Suomenlinnassa, ja tällä kertaa se reissu toteutuikin. Saarella kävin hyvän ystäväni ja hänen perheensä kanssa. Lie kuinka kauan tuntenut, ja Helsingissä käydessäni näköjään saa varata joka kerta yhden päivän tapaamiselle ja käyntikohteiseen tutustumiseen.

Erinomainen ja onnistunut reissu. Mutta jatketaan matkakertomusta joskus tulevaisuudessa... Loppuun vielä muutama kuva taiteesta.