Jeee, kolmas osa! Vasta elokuun puoliväli ja reissukertomuksessa edetty jo (lähes) puoleenväliin! Onhan tuosta heinäkuun reissusta kulunut vasta... Öööö, melkein puoltitoista kuukautta? No, eipä anneta pikku juttujen haitata menoa.
Keskiviikkona käyntikohteena oli Suomenlinna, tarkemmin sanoen Suomenlinnassa sijaitsevat Lelumuseo ja Sotamuseo. En ole käynyt Suomenlinnassa aiemmin, vaikka reissu suunnitelmissa (tai haaveissa?) onkin ollut jo pitempään. Aina Helsingissä käydessä pohtinut pitäiskö käydä... Lelumuseo on myös uusi tuttavuus, en tainnut edes tietää kyseisen museon olemassaoloa ennen tätä kesää. Sotamuseossa olenkin käynyt aiemmin, muistaakseni vuonna 2011 (oli jokin psoriin liittyvä kurssi). Sotamuseo sijaitsi aiemmin mantereen puolella, Liisankatu taisi olla osoite ja alue Kruununhaka.
Hieman taustaa kohteen valinnasta... Eli mistä sain idean käydä Lelumuseossa? Olin joskus keväällä nähnyt jonkinlaisen enneunen, jossa olin reissussa Helsingissä. Unessa eksyin johonkin ulkoapäin kivijalkakaupalta näyttävään "kauppaan", joka paljastuikin lelumuseoksi. Tai no, ei ollut pelkkää lelua, kun laajemmin Helsingin historiaa, lasten näkökulmasta toki. Unen nähtyäni piti oikein googlettaa onko Helsingissä kyseistä paikkaa. Kyllä! Ei vaan ollut "kivijalkakauppa" mantereen puolella vaan oikea lelumuseo saaressa. Tosin jotain totuudensiementä, kun oikea museo sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa eli nk. kivijalassa. Kysäisin vielä pääkaupunkiseudulla asuvalta ystävältäni onko Helsingissä Lelumuseota, ja vahvistusta sain sieltäkin.
En ollut tehnyt mitään aikataulua milloin käyn missäkin. Koska ystävälläni (ja hänen perheellään) oli sopivasti aikaa keskiviikkona käväistä Helsingissä, niin sovittiin tärskyt aamupäiväksi kauppatorille. Kauppatorin laiturista lähtee pari kertaa tunnissa lautta Suomenlinnaan. Aluksi hieman mietitytti miten matkalippujen kanssa käy. Lautta on osa HSL:n palveluita, johon käy mm. käyttämäni mobiililippu (viikon voimassa oleva lippu), enkä oikein ollut varmaa pääseekö porteista läpi miten kännykkälipulla. Mutta portit olivatkin pelkät laskuriportit (eli laskee matkustajat). Eli ei tarvinnut lippuja näyttää portilla. HSL:n sivuilla taidetaankin mainita, että mobiililippu näytetään tarvittaessa eli kun "smurffit" (lipuntarkastajat) sitä kysyvät.
Kuinkakohan kauan matka kesti? Vartin? Ei kovin kauaa, mukavasti sai katsella merellisiä maisemia ja arvailla mikä paikka on mikäkin ja missäpäin on mikäkin saari jne. Muutaman kerran olen matkustanut merellä, isommalla paatilla tosin, ja ensimmäisen kerran huomasi kuinka paljon merenkäynti eli aallokko vaikuttaa laivan tasapainoon. Aallokko hieman keinutti lauttaa, ja ekaa kertaa huomasin tuossa pienemmässä lautassa. VikingLinen isompien laivojen massaan tarvitsee tieten isommat aallokot keinuttamaan...
Pian oltiinkin perillä Lelumuseolla. Viimeisessä mutkassa meinasin kaartaa väärään suuntaan, muistin katsoneeni ja tulkinneen karttaa väärinpäin. No onneksi paremmin kartalla olleet saivat käännettyä sisäisen karttani oikein päin.
Jossain kohtaa on kartta, johon merkitsin reitin museoille. Kartta röyhkeästi kopioitu jostain Suomenlinnan tai Sotamuseon sivuilta. Vihreä (oma lisäys) on alkumatka ja loppumatka takaisin noudattelikin sinisellä merkittyä reittiä (valmiina kartassa).
Pieni ja sympaattinen paikka! Asuinrakennuksen kellarikerrokseen 1980-luvulla perustettu museo, josta löytyy jos jonkinlaista lelua. Suosittelen käymään. Leluja 1800-luvun lopulta (mm. nuket ja tinasotilaat) aina 1900-luvulle loppupuolelle asti. En muista oliko tietokoneet/pelikonsolit vielä edustettuna, mutta robotit ja muut vastaavat taisivat edustaa teknisesti uusimpia innovaatioita. Ja kaikkien rakastamia Muumeja oli useammaltakin vuosikymmeneltä. Olisiko 1950-luvulta ekat figuurit (kts/vrt. Wikimedia)?
Mukavasti oli väkeä liikenteessä. En tiedä johtuiko paikan pienuudesta, mutta joutui peräti jonottamaan joka paikkaan. Museokierroksen jälkeen nautimme pullakahvit lelumuseon kahviossa. Pöytiintarjoilu (vaikka tilasinkin vain limsan ja pullan), kesti hieman asiakasmääristä johtuen... Mutta muuten ihan ok paikka.
Lelumuseon jälkeen suuntasimmekin Sotamuseoon. (Vai onko se museolle? Tää suomenkieli on niin vaikeeta jopa syntyperäselle!) Museot sijaitsevat fyysisesti ihan vierekkäin, mutta museolle piti siirtyä mutkan kautta. Koska Suomenlinna on nimensä mukaan linna eli linnoitus, on joka paikassa esteitä ja linnarakennelmia ja muureja, niin Lelumuseon ja Sotamuseon väliin jäi ainakin parin metrin paksuinen ja muutama sata metriä pitkä muurinpätkä.
Olen tainnutkin kertoa aiemmista vierailuista, joten siinä mielessä tuttu paikka. Aiemmin museo oli yhdessä rakennuksessa, nyt Suomenlinnassa museo on sijoitettu kahteen eri rakennukseen (entisiä maneeseja, termi tuttu ehkä paremmin hevospiireissä). Museon näyttelyt jaoteltu karkeasti kahteen eri "aikakauteen", sodan ja rauhan aikaan. Eli toisessa maneesissa käydään läpi Suomen sotahistoriaa (toiseen maailmansotaan asti) ja toisessa käydään Puolustusvoimia nykyään (tai miten on muotoutunut nykyisenlaiseksi) 1940- ja 1950-luvuilta lähtien aina nykyajan asepalvelukseen. Kenties eniten suosiota ja innostusta sai aikaan inttivarusteiden kokeileminen ja miltä inttirepun kantaminen tuntuu...
Sotamuseon jälkeen suunnistimme kohti satamaa/laituria, tarkoituksena matkustaa takaisin mantereelle. Sattumalta eräs käyntikohde sattui matkanvarrelle, johon pysähdyimme pikaisesti. Eli käväsimme Suomenlinnan kirkossa. Kirkko on rakennettu Venäjänvallan aikana, joten kirkko oli alkujaan ortodoksinen kirkko (ja vieläpä kasarmi/sotilaskirkko, koska Suomenlinna on ollut kasarmialuetta). Itsenäistymisen jälkeen kirkko saneerattiin luterilaiseksi kirkoksi 1900-luvun alussa. Näkyvin muutos kenties nk. sipulikattojen muuttaminen (vai voiko puhua poistaminen). Pihalla kirkkoa ympäröi hieman erikoisempi aita: vanhoista tykeistä/kanuunoista ja ankkuri(?)kettingistä tehty aita. Aikoinaan 1600- ja 1700-luvuilla käytössä olleista kanuunoista ja kettingeistä tehtiin aita kirkon ympärille 1870-luvulla.
Pohdimme jossain vaiheessa kuinka korkea kirkon tapulitorni on. Riippuen lähteestä, lähes 42 metriä (maanpinnasta) tai 54 metriä (merenpinnasta). Oli mittaustapa mikä tahansa, on tapulilla korkeutta. Kirkontorni toimiikin korkeutensa johdosta myös majakkana. Käsittääkseni majakan lähettämä valokuvio (mikä on oikea termi?) muodostaa H-kirjaimen tarkoittaen Helsinkiä. [Lähteet: Wikipedia ja Lokistories]
Hei muuten, mielenkiintoinen artikkeli: Kun Suomi itsenäistyi, Suomenlinnan kirkko pistettiin uuteen uskoon – HS pääsi näkemään, mitä entisestä on jäljellä (HS / Tuomo Väliaho, 25.6.2023; saattaa olla maksumuurin takana)
Kirkko sijaitsee puiston ympäröimänä ja tosiaan vähän korkeammalla kuin muu ympäristö. Ja siihen vielä portaat. Hieman haastava päästä kipeällä jalalla kirkon ulkorappuja pitkin. Ja rattaiden kanssa (kaverin parivuotiaalla tosiaan oli oma VIP-kuljetus...) Siellä hetken tutkailimme kirkkoa, jonka jälkeen suunnistimme laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa. Puolisen tuntia saimme odotella seuraavaa lauttaa...
Ja jos joku Suomenlinnan talkkareista (eli hoitohenkilökunnasta) tai HSL:n huoltotiimistä lukee tätä tekstiä: Hankkikaa lisää penkkejä! Laiturialueella kaksi tai kolme penkkiä, ja asiakkaita odottamassa seuraavaa lauttaa useampi kymmenen (etteikö määrä menisi jopa yli 100).
Mitäs vielä? Lautalla takas mantereelle, hetkinen ratikkakartan ja -vuorojen tutkailua ja suunnistus lähimmälle ratikkapysäkille. Suunnistimme ja matkasimme kohti rautatieasemaa ja sen lähettyvillä olevaa (sushi)ravintolaa. Käytännössä juna-aseman ja Oodi-kirjaston välissä sijaitsee aasialainen ravintola, jossa kävimme syömässä. Kaveri perheineen tais keskittyä sushiin, kun itse keskityin buffetin muihin ruokalajeihin (en ole mikään suuri kalan ystävä).
Piti tarkistaa Googlen karttapalvelusta mikä ravintolan nimi oli. Ravintola tais olla Jufu, huono nimimuisti...
Ruokailun jälkeen matkakumppanit suuntasivat kohti kotiaan, ja minä suuntasin kaupan kautta kohti majapaikkaani.
Edit (1.9.23): Lisätty kuvia ja hieman lisäinfoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti