Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 5

Jatketaas Helsingin matkaa! Tai siis kesken jäänyttä matkakertomusta. Edellisessä tekstissä elettiin torstaita ja käyntikohteena oli Kaisaniemen puisto ja kasvitieteellinen puutarha. Taisin tosin unohtaa mainita kahvilat, joissa poikkesin...

Kävin tosiaan kasvitieteellisessä puutarhassa ihailemassa eri maanosien "viidakoita" eli miltä eri alueilla kasvisto näyttää. Oli Afrikkaa, Aasiaa, Etelä-Amerikkaa... Hyötykasveja ja harvinaisuuksia, oli kaakaopuuta ja bambua, oli lumpeita ja oli kaktuksia. Kierroksen päätteeksi käväsin puiston yhteydessä/vieressä olevassa kahvilassa (Cafe Viola) virvokkeita nauttimassa. Kuuman ja hiostavan päivän johdosta nestetasapainoa täytyy pitää yllä. Erittäin idyllinen paikka kävässä kahvilla. Hitsi, kun en enää löydä lisäinfoa talon/talojen taustoista...

Kahvilla käydessäni selasin karttaa ja huomasin erään lähistöllä olevan kaupan, missä pitikin kävässä ostoksilla. Teleskooppimallin selänraaputtimia kävin ostamassa läheisestä pilailupuodista. Kun välillä iskee kutina paikkoihin, joihin ei käsin yllä, niin pitää olla jotain jolla raapia... Mutta asiaan! Ostoksien jälkeen päätin täydentää juomapulloani (mukanani kuljettamani vissyvesi uhkaavasti vähenemässä). Puiston nurkilla sijaitsee nk. lippakioski (taisi olla Piirakkaleipomo Räty). Mukava pikku kiska, josta nappasin limonadia juotavaksi... Helsingin lippakioskeista voi lukea lisää vaikkapa MyHelsinki-sivustolta.

Mutta itse asiaan eli perjantain ohjelmistoon ja käyntikohteisiin!

Sattumalta olin samaan aikaan Helsingissä, kun erään pankin taidekokoelmia ja pankki-interiööriä (museoitu pankkisali/kalusto/ympäristö) esiteltiin avoimet ovet -periaatteella suuremmalle yleisölle. Normaalisti Nordean pankkimuseo (WP) ja taidesäätiön kokoelmat ovat käsittääkseni esillä vain tilauksesta. Pari kertaa vuodessa(?) järjestävät avoimet ovet, jossa kansalaiset voivat tutustua kokoelmiin.

Helsingissä Aleksanterinkadulla sijaitseva Nordean Pankkimuseo on perustettu 1800-luvun lopulla suunniteltuun ja rakennettuun pankkirakennukseen. Joskus aikoinaan jokin Nordean edeltäjistä piti konttoriaan kyseisessä rakennuksessa. Vuosien vieriessä, ja sitä rataa, pankkitoiminta lakkasi kyseisessä paikassa (asiakaspalvelu siirtyi toiseen osoitteeseen) ja rakennukseen päätettiin pystyttää museo.

Erittäin mielenkiintoinen paikka käydä. Ainakin taidepuoli yllätti positiivisesti. En tiennytkään esimerkiksi Gallen-Kallelan teoksia olevan Nordean kokoelmissa, esimerkiksi Kalevala-aiheinen Purren valitus jostain syystä yllätti. Ehkä olen mieltänyt kyseisen taiteilijan teoksia löytyvän jostain Kansallisgallerian/Ateneumin kokoelmista. Mene ja tiedä sitten...

Taideteokset olivat kahdessa eri salissa, taisi olla karkeasti aikakausien mukaan jaoteltu (toisessa vanhemmat teokset ja toisessa uudemmat, modernit teokset). Astuessani toisen salin ovesta sisään, yllätyin kun tunnistin erään taulun taiteilijan alta aikayksikön. Harvemmin osaan suorilta käsin sanoa taiteilijaa, mutta nyt teoksen tyyli ja aihe oli sen verto tuttu... Tunnistin Reidar Särestöniemen teoksen heti huoneeseen astuessani. Jeee! Taidetta kotiseudultani, Lappilaista taidetta! Kittiläläinen Reidar Särestöniemi (1925-1981) maalaa erittäin tunnistettavia teoksia, aiheina yleensä tavalla tai toisella (lappilainen) luonto. Tai ainakin itse tunnistan luontoaiheista ja värikkäästä värienkäytöstä kyseisen herran teokset. En olis heti ekana osanut sanoa taidekokoelmista löytyvän lappilaista taidetta.

Taidekierroksen jälkeen kävin tutustumassa alakerran pankkimuseoon. Eräänlainen pankki-interiööri eli sisustettu vanhan pankin sisustuksen mukaan. Tai siis pankkia mukaillen, pienehköön kellarin holviin ei täysmittaista pankin palvelutiskiä tuskin saa. Mutta ihan mielenkiintoinen kierros tutustua pankin historiaan...

Pankkimuseon jälkeen käväsin ruokailemassa ja kävin samalla ostamassa junaliput kotimatkaa varten.

Iltapäivästä kävin myös Sinebrychoffin museossa. Siis taidemuseossa, ei olutmuseossa, vaikka saman suvun historiassa löytyykin panimotuotteita...  Sinebrychoffin taidemuseo esittelee vanhempaa taidetta eli käsittääkseni pääasiassa aina 1300-luvulta 1800-luvulle asti sijoittuvalla aikajanalla (kts. Wikipedian artikkeli). Nyt esillä vaihtuvassa näyttelyssä "punaisena lankana" oli puutarha ja luonto, Linné ja pieni pala paratiisia -näyttely on nyt tämän kesän näyttelynä. Esittelee teoksia vuosien varrelta, jossa on luonto jonkinlaisena osana. Esimerkiksi ja muunmuassa nousevan tieteellisen mielenkiinnon pohjalta yksityiskohtaiset kasvistot ja kasvioppaat sekä puutarhan maalaaminen ja teokset kukka- ja hedelmäasetelmineen keskeisessä osassa näyttelyssä.

Toisen kerroksen "kotimuseo" oli erittäin mielenkiintoinen paikka kiertää. Eri huoneet oli sisustettu eri aikakausien ja teemojen mukaan. Mielenkiintoinen tutkailla millainen sisustustyyli oli yli 100- tai 150-vuotta sitten.

Sinebrychoff, 2. kerroksen sisustusta.

Sinebrychoff, otoksia näyttelyn teoksista

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 4

Edellisessä Helsingin reissua käsittelevässä merkinnässä taisin käsitellä keskiviikon tapahtumia. Kävin tapaamassa kaveria ja käyntikohteina oli 1700-luvun Bembölen kahvitupa sekä SPR:n Kontti-kirppis. Seuraavaksi isken kiinni loppuviikon tapahtumiin eli torstain ja perjantain tapahtumiin, luonnollisesti... Perjantain tapahtumat saatan kylläkin jättää toiseen merkintään.

Mitään varsinaista suunnitelmaa lomareissulle ei ollut, mitään "lukkoonlyötyä" agendaa ei ollut. Ennen lomaa mietin mahdollisia käyntikohteita, joissa vois käydä. Torstaille en suunnitellut mitään kummempaa. Katselin illan ja aamun aikana Helsingin karttaa ja päätin, että "Tuonne!" sopivan kohteen bongattuani.

Torstain (30.6.22) käyntikohteeksi valikoitui Kaisaniemen alueella sijaitseva puisto ja siellä sijaitseva Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. Olin jo edellisellä Helsingin-reissullani kävellyt puiston ohi, ja miettinyt käyntiä puistossa. Mutta silloin aikataulullisista syistä en ehtinyt siellä käydä. Mutta tällä reissulla päätinkin käydä tutustumassa puistoon...

Kasvitieteellinen puisto on aidatulla alueella, jonne pääsee pääportin kautta. Hieman piti suunnitella miten ja mitä reittiä pääsisi helpoiten alueelle. Kun polvi on vihoitellut keväästä asti (mikä lie revähdys), joten reitti piti valita mahdollisimman helpoksi. Etsiskelin aluksi sisäänkäyntiä väärästä paikasta, väärältä puolen puistoa. Valitettavasti kartalla portiksi merkitty väylä ei ollutkaan yleisölle avoin reitti/portti. Onneksi ja sattumalta henkilökuntaan kuuluva henkilö oli samaan aikaan kulkemassa samaan suuntaan, niin pääsin samalla "ovenavauksella" sisälle. Pikaisesti keskustelun perusteella tiedossa ongelma (toisella reunuksella ei sisäänkäyntiä), ja toiveissa olisi jonkinlainen virallinen vierassisäänkäynti myös toisellekin puolen.

Asiaan! Sisälle puistoon päästyäni kukkien tuoksu alkoi voimistua mitä pitemmälle pääsin. Ja naurahdin hieman... Tunnistin pari metriä kuljettuani erittäin tutut hajut! Kumma kun en heti portilla kiinnittänyt huomiota kyseisiin kasveihin. Nimittäin heti tuoksui kotipuutarhasta tutut angervot sekä torniojokilaaksonruusu.

Koska Helsinkiä, ja imeisesti koko Suomeakin, vaivasi hellelukemat ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, päätin keskittyä itse kasvihuoneiden tarjontaan. Kasvihuoneet ja niiden sisältö oli jaoteltu kasvivyöhykkeiden perusteella, esimerkiksi kuivalle ympäristölle eri kasvihuoneympäristö ja kostealle omansa. Viidakolta koko homma minulle näytti, kun ei pahemmin asiantuntemusta eri kasvi- ja ilmastovyöhykkeistä... Muutama mielenkiintoinen kohde kenties oli nk. elävät fossiilit. Eli eliöt ja tässä tapauksessa kasvit ovat säilyneet samanlaisina jopa miljoonia vuosia, ja niitä löytyy niin elävinä yksilöinä kuin fossiileinakin. Eräs näistä elävistä fossiilikasveista on ikilehti. Muistan hämärästi lukeneeni jo aiemmin kyseisestä kasvista. Ikilehti on ilmeisesti erittäin ranttu itämään ja kasvamaan puutarhaoloissa, ainakin Helsingin kasvitieteellisellä puutarhalla oli vaikeuksia saada kasvi itämään. Tällä hetkellä puutarhassa taitaa olla pari kasvia saatu itämään ja kasvamaan... Lisää voi lukea vaikkapa STT:n artikkelista (5.11.2019).

Palmusali

Lummehuone

Ikilehti

Päivä Sodankylässä eli museoita ja taidetta (13.7.2022)

Väliaika! Kahvia ja pullaa! Eli välillä jotain muutakin kuin minun reissustani Helsinkiin.

Hyvä ystäväni Etelä-Suomesta perheineen tuli viikon lomalle Lappiin. Majoittuvat Luostolla, josta käsin tutustuvat ja käyvät Lappiin. Tänään keskiviikkona vierailukohteena oli Sodankylä. Siis kuntakeskus. Siis nimensä mukaisesti Sodankylä. Kirkonkylä. Keskustaajama. Millä nimellä sitä nyt kutsuukaan?

Mitä tähän päivään kuuluikaan? Paikalliset nähtävyydet, totta kai. Kohteet, jossa itse olen useaan kertaan käynyt (tosin en pitkään aikaan, koronarajoitukset ja kaikki). Eli käyntikohteina pari museota ja muutama kauppa ja jokunen muukin paikka.

Ensimmäisenä käyntikohteena oli kirppis. Sodankylän keskustassa taitaa olla kolme kirppistä, joista säännöllisimmin auki taitaa olla Ekoaitta (FB-sivu). Onkohan se auki tiistaista lauantaihin klo 10-17? Itse en löytänyt kirppikseltä mitään erikoisempaa, pari leffaa tarttui mukaan. Tais olla euron kipale. Kaveri tais tehdä useammankin löydöt, vaatteita jne. Erittäin halpaa, ainakin omasta mielestä. Seuraavaksi olisimme käyneet Sodankylän Päiväkeskuksen ylläpitämällä kirppiksellä, mutta näemmä heinäkuun kiinni. Yritin aiemmin katsoa netistä aukioloaikoja, mutta sivut päivitetty vappuna 2021. Eli tässä kohtaa vois antaa palautetta... Päivityksiä kehiin!

Minnes me seuraavaksi suuntasimmekaan? Taisimmi kävässä Sodankylän sotilaskodissa (FB-sivut) eli tuttavallisemmin sotkussa. Munkkikahvit ja nuoremmalle väelle toki slushit (ikinä maistanutkaan, taitaa olla jotain jäähilejuomaa). Halvalla lähtee, kovin montaa pennosta ei mennyt kyseisiin tuotteisiin.

Seuraavaksi suuntasimme Alariesto-galleriaan. Paikallisen taiteilijan, Andreas Alarieston (1900-1989) teoksista ja töistä koottu näyttely, joka on esillä Sodankylän kunnantalona toimineessa rakennuksessa. Museo-galleria siirtyi jokin vuosi sitten Sodankylän kunnalta (ja Alariesto-säätiöltä) Kauko Sorjosen säätiön alaisuuteen. En olekkaan käynyt sinä aikana museossa, joten "jännä" nähdä millaiseksi museo muuttunut. Hieman museon järjestys muuttunut ja tullut kahvinurkkaus, mutta muuten tuttua ja turvallista Alariestoa esillä. Alariestohan oli syntyjään alueelta, joka jäi tekoaltaiden alle (kts. Lokan tekojärvi Wikipediassa). Itseoppinut maalari, taiteilijana Alariesto edustaa naivista tyylisuuntaa. Suuremman yleisön tietoisuuteen käsittääkseni 1970-luvulla ensimmäisten näyttelyiden myötä. Eli ei mikään nuori mies enää siinä vaiheessa. Maalausten lisäksi tuotantoon kuuluu mm. korut/mitalit ja tekipä hän myös pienoismalleja.

Kun samassa pihapiirissä oltiin, niin piipahdettiin myös Sodankylän vanhassa kirkossa. Puinen, 1680-luvulla rakennettu kirkko on säästynyt näihin päiviin asti erittäin hyvin. Säästyi 2. maailmansodan tiimellyksistäkin (saksalaisethan polttivat vetäytyessään lähes koko kirkonkylän maan tasalle). Restauroitu pari kertaa, viimeksi 1990-luvulla. Ajan tapaan kirkon lattian alle on 1700-luvulla haudattu sen ajan merkkihenkilöitä (kirkkoherra jne). Käsittääkseni ainakin yksi on säilynyt muumioituneena lattialaudotuksen alla.

Päivän viimeiseksi kohteeksi valikoitui kotiseutumuseo. Pihapiiri, josta löytyy päärakennuksen lisäksi niin navettaa, aittaa, saunaa ja sepänpajaa... Seikkailee pihapiirissä myös pari lammastakin. Päärakennus taitaa olla 1900-luvun pirtti. Siirretty museon alueelle 1960-luvulla, kas kummaa, tekoaltaan edestä. Museo on toiminut myös parissa kotimaisessa leffassa "näyttämönä". Ainakin Lapin kullan kimallus -elokuvassa museo esiintyi kruununvouti Plantingin (virka)asuntona. Ja Visit Sodankylä -sivuston mukaan on ollut myös Mosku-elokuvassakin.

Mitäs vielä? Tämän jälkeen kotia kohti. Tai siis minä läksin kotia kohti, ruokakaupan kautta. Vieraat läks kaupan kautta majapaikkaansa Luostolle. Tais kävässä ilmeisesti grillin kautta... Nimittäin Torigrillillä tarjolla mm. porokebabia ja porokäristystä, jota suosittelin pikaiseen ja "roskaruuan" nälkään. Ei taida monessa paikassa olla tarjolla paikallisista aineksista ruokaa pikaruokapaikoissa...

Kotiseutumuseo, päärakennus

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 3

Jatketaas matkakertomusta... Vakaaseen ja tuttuun tapaan, eli parin päivän viiveellä 😁

Mihinkäs minä jäinkään viime postauksessa? Tiistain kohteesta taisin viimeksi kirjoitella, eli Helsingin kaupunginmuseosta. Nyt on vuorossa siis keskiviikon kertomuksia.

Keskiviikkona matkasuunnitelmissa oli käynti kahvilla erään hyvän ystäväni luona/kanssa. Oli mukana kaverin poikakin. Lie kuinka kauan olemme tunteneet, ja aina Helsingissä käydessä tavataan (eli tähän mennessä pari kertaa, pitkät välimatkat). Koska ystävä asuu Helsingin naapurikunnassa, piti matkaa taittaa vähän pitemmälle ja muulla kuin ratikalla tai jalan. Piti selvitellä mikä bussi ja linja olisi sopivin... Kun se löytyi, niin tapaamisaika lukkoon.

Muuta aktiviteettia en suunnitellut aamupäivälle, että ehtisin varmasti oikeaan bussiin ja oikeaan aikaan. (Sen verto "hermoheikko", että parempi tarpeeksi ajoissa että ehtii varmasti oikeaan bussiin.) Bussia odotellessa käväsin kahvilla päärautatieaseman uudessa (tai ainakin itselle uudessa) kahvilassa. Tais olla Cafe Eliel... Samalla hoksasin aulassa erään valokuvanäyttelyn. Helsingin päärautatieaseman Postihallissa kesäkuussa järjestetyssä Vapauden hinta -valokuvanäyttelyssä teemana oli Ukraina. Koskettavia kuvia, ennen ja jälkeen Venäjän aloittaman sotatoimien. Lisää näyttelystä voi lukea aseman sivuilta tai Helsinkipäivä-sivuilta.

Vapauden hinta -näyttely asemalla.

Matkaan! Ehdin bussiin ja matka taittui ihan mukavasti. Piti kytätä menomatka koko ajan pysäkkien nimiä, että oikealla pysäkillä osaisin jäädä pois. Oikea pysäkki löytyikin ja kaveri olikin vastassa.

Missäs kävimmekään kahvilla? Kohteena oli 1700-luvulla rakennetussa talossa sijaitseva Bembölen kahvitupa. Talon ja tilan historia ulottuu tosin Wikipedian artikkelin mukaan jo 1600-luvulle. Iäkäs paikka, erittäin kotoisa paikka.

Kahvittelun ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen suuntasimme SPR:n Konttiin. Kirppiskiertelyä siis tiedossa. Enpä ois uskonut, että olis niinkin isosta paikasta kyse. Iso hallillinen kirppistavaraa... Löysin pari kirjaa ja muutaman paidan. Eli ihan onnistunut kirppiskäynti.

Bembölen kahvitupa.

Kontti-kierroksen jälkeen oli tiedossa enää paluu Helsinkiin ja takaisin majoituspaikkaan. Paluumatkaa ei tarvinnut hermoilla sen kummemmin, ei tarvinnut miettiä millä pysäkillä jää pois kun pääteasema oli rautatieaseman vieressä Elielinaukiolla.

Kaikenkaikkiaan antoisa ja mukava reissu ja mukava päivä. Pitänee joskus ottaa uusiksi...

Lisää matkasta seuraavassa merkinnässä.

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 2

Matkan aloitus oli hieman epäonninen, jumitinhan Tampereelle. Toisaalta, jossain vaiheessa mietin onko paikoissa kovin paljon eroa. Katselin torin laidalla Stockmannin tavaratalon kylttiä, ratikka kolkutteli säännöllisesti ohi ja paljon ihmisiä... Hetken jo naurahdin, olenko jo Helsingissä.

Mutta asiaan eli Helsingin matkaan!

Saavuin majapaikkaani, jotakuinkin aikaraameissa. Ilmoitin myöhästymisestä jo etukäteen, mutta sisäänkirjautumisen osalta ei aikataulut paukkunut niin paljoa kuin otaksuin. Virallisesti kait alkoi klo 14 ja taisin astua hostellin ovista sisään vartin yli kaksi. Eli siinä mielessä ei myöhästymistä, vaikka juna olikin yli 6 tuntia myöhässä.

En maanantaille enää jaksanut lähteä kiertelemään nähtävyyksiä, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin voinut käydä kohteessa tai parissa. Jos nimittäin olisin ollut Helsingissä pari tuntia aikaisemmin. Matkustaminen vie aina veronsa. Lepäilin siis maanantain, mitä nyt kävin syömässä ja kaupassa täydentämässä juomavarastoja. Lähes 30 asteen helteillä menee yllättävän paljon vissyvettä...

Mitäs minä tiistaina teinkään? Muisti pätkii, kaikkia yksityiskohtia muista, ainakaan kellonaikoja muista. No, ruokailemassa ainakin kävin. Olen ehkä liikaa kaavoihini kangistunut, että ruokailu yleensä samoihin aikoihin päivästä, vaikka millaiset muuten olis nuo aikataulut... Mutta en taida sen kummemmin ruokailuista kirjoitella (jos ei ole erikoisen erityistä mainittavaa).

Kaupunginmuseo sinisessä talossa.
Kuvan lähde: www.helsinkikuvia.fi

Ruokailun jälkeen läksin museossa käymään. Tarkoitus oli käydä jo viime reissulla kolme vuotta sitten kyseisessä museossa, mutta silloin ei aikatauluihin mahtunut. Jätin suosiolla seuraavaan kertaan siis. Kyseessähän on siis Helsingin kaupunginmuseo, joka sijaitsee Senaatintorin laidalla/nurkilla. Rakennus tunnetaan Sederholmin talona, ja se on rakennettu 1750-luvulla (Helsingin keskustan vanhimpia taloja).

Museossa esitellään tosiaan Helsingin (kaupungin) historiaa. Tiloista löytyy mm. panoraamakuva/-kuvia, josta voi nähdä miltä Helsinki näytti esim. 1900-luvun alussa ja miltä sama paikka näyttää nykyään. Itse aloitin ylimmän kerroksen Rikki - kun mieli särkyy -näyttelystä, johon on koottu mielenterveydenhoidon historiasta ja nykytilasta (käsittääkseni Helsingin alueella toimineen "hullujenhuoneen" asukkaiden kautta ja esimerkkinä). Mitä asukkaat ovat tehneet ja miten "hulluutta" on hoidettu vuosien ja vuosisatojen kuluessa.

Seuraavaksi tutustuin museossa Helsingin valitut palat -osioon. Punaisena lankana taisi olla suurimmassa osassa 1900-luvun Helsinki, eli miltä eri (elämän)alueet näytti vuosisata sitten. Olikohan 1950-luvulle asti kattava ajanjakso? Miltä näytti (ja kuulosti) korttelikahvila 1950-luvulla, mitä kuului talkkarin varustukseen ja toimeen jne. Mielenkiintoinen näyttely. Mielenkiintoisin osio (tai esine?) kenties oli 1870-luvun Helsinkiä esittävä pienoismalli sekä 1900-luvun alun panoraamakuvista koostettu "näkymä". Hauska hieman verrata miten neljässä vuosikymmenessä maisema muuttunut ja mitkä rakennuksista nykyään(kin) pystyssä, mitkä osat tunnistaa jne.

Päivän kulttuuririennot olikin sitten siinä. Museokäynnin päätteeksi käväsin kahvilla museon yhteydessä olevassa kahvilassa, jonka jälkeen suunnistin... Ööö, jonnekkin? En muista oikeastaan mitä muuta teinkään iltapäivällä kuin palaaminen majoituspaikkaan ja ruokailemassa käynti. Ei mitään mainittavaa siis, heh.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona oli tiedossa hyvän ystäväni luona käynti. Mutta siitä sitten seuraavassa tekstissä ja merkinnässä. Ei jaksa kaikkia yhdellä kertaa. Niin,juu! Ja kuvia lisään kunhan olen saanut ladattua ne ensin koneelle ja muokattua/rajattua niitä tarpeeksi.

Ensi kertaan siis!

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 1

Lomailin viime viikolla, kohteena rakas pääkaupunki Helsinki. Päätin jakaa postaukset useampaan eri merkintään, että helpompi useammassa osassa niin kirjoittaa kuin lukeakin.

Pitkästä aikaa "harrastin" matkailua. Nyt juhannuksen jälkeen läksin käymään Helsingissä. Onkohan siitä nyt kolme vuotta, kun viimeksi kävin viimeksi Helsingissä? Tai missään muuallakaan pitemmällä reissulla... Tuo koronaepidemia vaikutti aika moneen seikkaan, ja matkustus oli yksi niistä.

Lähde: KuvatON

Päätin loppukeväästä lähteä lomailemaan, kun aikataulullisesti sattui sopiva aika lomailuun. Olisin tehnyt matkan jo kesäkuun alussa, mutta silloin oli pari muuta juttua hoidettavana tai muuten "pakollisia". Elokuvafestarit kuun puolessavälin ja juhannus, niitten aikaan ei kannattanut matkustaa sattuneesta syystä... =D

Varasin majoituksen juhannuksen jälkeiselle viikolle. Ja hankin junaliput sunnuntai-maanantai-väliseen yöjunaan. Sain kyydin Rovaniemelle, tosin pari tuntia ennen lähtöä. En halua "hermoilla" lähdön kanssa. Ja samalla tapasin hyvää ystävääni, joka oli just muuttamassa Rovaniemelle. Sattumalta kuului radion uutisia, jossa mainittiin jostain raideliikenneongelmista. Mutta siinä vaiheessa ei vika ollut vielä mikään suuri.

Juna läks ajallaan, ja konnarikaan ei osannut sanoa muuta ko ajallaan ollaan Helsingissä. No mukavahan se oli sitten herätä vähän ennen kuutta Tampereella konnarin kuulutukseen. Rata poikki jne. PRKL!! Vaihtoehtona joko jää odottamaan radan valmistumista tai siirtokuljetuksena seuraavalle asemalle vian toisella puolen. Päätinpä sitten hypätä siirtokuljetuksella eli bussilla vikapaikan toiselle puolen eli Toijalaan. Ei siinä mitään, mutta kun busseja ei ollut lähellekkään tarpeeksi. Kolme tai maksimissaan neljä bussia, ja ei niihin mitään mahdu. Ja aikataulut venyy ja paukkuu minkä ehtii. Ihmisiä tulee lisää ja lisää sitä mukaa kun asemalle tulee lisää junia. Tai ihmisiä, joiden pitäisi lähteä Tampereelta. Kaaos! Bussi ehdi edes kunnolla pysähtymään, kun se on jo käytännössä täysi. Ihmiset sulloutuvat ovelle, että ehtisivät niille harvoille paikoille joita on tarjolla.

Itse tosiaan tulin Tampereelle (tai siis juna) siinä vähän ennen kuutta. Busseja tuli ja meni. Yhdeksän jälkeen soitin majoituspaikkaan, että en tiedä milloin pääsen jatkamaan matkaa. Onneksi myöhempi sisäänkirjautuminen onnistui... Puhelun jälkeen ja muutaman epäonnisen bussiinyrittämisen jälkeen hermot meni totaalisesti. Siispä automaatin kautta seuraavaan vapaaseen taksiin! Minä ala odottamaan ikuisuutta olemattomia busseja. Tampereelta Toijalaan alle puoli tuntia ilmastoidussa taksissa. Onni ja autuus neljän tunnin paahteessa odottelun jälkeen! Hyppäsin seuraavaan Helsinkiin menevään junaan, perillä nelisen tuntia alkuperäisestä saapumisaikaa myöhemmin. Ilmeisesti saivat Tampereen ja Toijalan välillä olleen sillan korjattua vasta puolenpäivän jälkeen, joten sitä junaa odottamalla olisin varmaan vieläkin matkalla. (Siis jos oisin jäänyt siihen yöjunaan, jolla tulin Tampereelle.)

Maanantain suunnitelmat meni uusiksi junahäslingin vuoksi. Missään en ehtinyt käydä, hyvä jos ehdin kunnolla majoittumaan jne. Seuraavana päivänä alkoikin kiertelemään eri käyntikohteissa... Kävin muutamassa museossa, pääasiassa taidetta ja historiaa. Nordean taidekokoelmaa ihailin yks päivä. Helsingin kaupunginmuseossa käväsin. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puistossa tuli käytyä myös. Sinebrychoffin kokoelmiin tutustuin perjantaina. Siis siihen taidekokoelmaan, en olutvalikoimaan! Mutta käyntikohteista sitten seuraavissa merkinnöissä.


Linkit ja uutiset
Yöjuna Helsingistä Kemijärvelle saapui Ouluun noin 16 tuntia myöhässä, matka jatkui vielä busseilla – "Onhan tämä aika surkuhupaisaa", Yle 26.6./27.6.2022
Risto kökötti makuuvaunussa yli 12 tuntia ilman tietoa – tästä johtui juhannuksen junajumi, IL 27.6.2022