UULAN UUDET KOTISIVUT

Minulla on kotisivut, jotka ovat tähän asti löytynyt osoitteesta www.elisanet.fi/uula.makitalo eli Elisan palvelusta. Koska kyseinen palvelu loppuu (yksityisille), olen nyt avannut uudet kotisivut.

Uuden kotisivun osoite on uula-makitalo.webnode.fi

Tervetuloa!

Luontoa, rahaa, keräilyä, kaikenlaista...

Pahoittelen kuvanlaatua

On tiaista, tinttiä, löytyy varpusta, tikkaa... Löytyy valkoista, ruskeaa, keltaista, punaista, mustaa, harmaata... Kaikenlaisia lintuja löytyy lintulaudalta, on talitinttiä, hömötiaista, tikkaa ja varpusta. On lintulaudalla käyny varikset ja harakat myös, mutta niitä olen hieman hätistellyt pois. Ja oravatkin ovat saaneet eräänlaisen porttikiellon. Rikkovat paikat ja syövät kaiken kerralla.

Etteikö nuo pikkulinnutkin sais lintulautaa tyhjäksi hetkessä. Täydentänyt jyvälaarin sunnuntai-iltana ja maanantai-iltaan mennessä hyvä jos pohjan enää peittää. Ja onkohan tuo syöttölaite n. puolen litran pönttö? Ja keskiviikkoon mennessä neljästä talipallosta on "raadot" jäljellä...

Mitäs mun pitikään kirjailla tänne? Niin, sitähän mun piti tulla kertomaan!

Päivittelin Keräilijän kertomaa -blogiin parista kolikosta, jotka olen saanut nyt lähiaikoina. Tai no lähiaikoina ja lähiaikoina. Kaksi kolikkoa sain eilen ja kolmannen saanut jo aikaa sitten. Käykääs lukasemassa blogista millaisista kolikoista kyse.

Muistin virkistämiseksi, niin itselle kuin muillekin. Kotisivut (elisanet.fi/uula.makitalo) siirtyvät vuodenvaihteessa ajasta ikuisuuteen, eli lopettavat olemassaolonsa. Ainakin Elisan palvelussa. Pitäis varmaan etsiä jokin muu palvelu/palvelin, johon lykätä kotisivujen sisältö. Pari vaihtoehtoa mielessä, mutta pitää miettiä vielä. Blogi(t) säilyvät vielä niin kauan kun jaksan päivitellä niitä. Tai niin kauan kunnes Google keksii sulkea palvelut?

No oli miten oli... Pakko lähteä nyt töihin, joten seuraavaan kertaan!

Edit 1.12. ja 2.12.2022: Kuvien lisäys

Hieman parempilaatuisempia "lähikuvia"

Tilastojen aika?

Tervehdys! Ajattelinpa iskeä tähän väliin nk. tynkä-merkinnän, eli pituudeltaan (ja asialtaan vähäisen?) lyhyen merkinnän.

Tilastoja ajattelin esitellä pikaisesti. Lähes 1050 merkintää eli postausta, osa tosin on luonnoksia tai julkaisemattomia. Mutta ei anneta sen häiritä, yli tuhat merkintää edellisen 12 vuoden aikana. Ei paha? Lukijoita 4 kpl (henkilöt, jotka tilanneet/merkinneet lukevansa blogiani), kommentteja 113 (kommentteja varmaan enemmänkin jos en olisi poistanut roskaposteja). Sivulla käyntejä tähän mennessä lähes 80.800 kipaletta. Tais olla kaikki oleellisimmat tiedot ja tilastot...

Olikohan muuta? Ehkä voisin purnata hieman pankista. Tai ennemminkin pankin laskutaidoista. Tai ennemminkin summien oikea-aikaisesta ilmoittamisesta...

Opiskelujen johdosta on kertynyt opintolainaa, jota olen maksanut pois, öööö... Edellisen 10 vuoden ajan XX summan verran? Kaksi erää vuodessa, puolen vuoden välein tietty summa parin euron heitolla. Maksettava summa on ilmestynyt/ilmoitettu tarpeeksi ajoissa (sanamuoto huono). Eli olen tiennyt maksettavan erän suuruuden ennakkoon, jotta olen voinut varata kyseisen summan (ettei eräpäivänä sitten puutu summaa YY maksusta). Joten!

Miksiköhän pankki ei nyt parin viimeisen erän aikana ole osannut ilmaista maksettavaa summaa aiemmin kuin kyseisen maksukuukautena? Pari viikkoa ennen maksupäivää...

Anyway! Jatketaan kohti seuraavaa merkintää...

Insert Ruoka- ja uutisaiheinen otsikko here

En millään keksi mitään kunnollista otsikkoa. Otsikon pitäisi olla jotenkin osuva ja kuvaava, mielenkiintoinen. Mutta iski jonkinlainen... Voiko puhua blokista, esteestä? Ehkäpä. Mutta jätetäänpä aihe, tai siis otsikko hautumaan vielä hetkeksi ja käydäänpä itse tekstin kimppuun. Kenties keksin itse tekstiä kirjoittaessa jonkinlaisen otsakkeen.

Taisin edellisessä merkinnässä kirjoitella jotain ruuasta. Ei ihan puurot ja vellit sekaisin, mutta asiaa mannasta kuitenkin. Joten jatketaanpa ruoka-aiheilla tässäkin merkinnässä. Uutinen tai pari aiheeseen liittyen ja sitä rataa. Itse asiassa, uutiseen liittyen olenkin jotain kirjoittanut jo aiemminkin aiheesta...

Mutta asiaan!

Kuun vaihteessa uutisoitiin Kylmänen Food -yrityksen konkurssista. Joskus 1900-luvun alussa perustettu lihanjalostamo-alan yritys hakeutui konkurssiin mm. koronan ja nousseiden kustannuksien vuoksi (raaka-aineiden ja polttoaineiden ja sähkön hinnat nousseet jne). Aiheesta voi lukea vaikkapa Ylen uutisesta (31.10.22).

Kylmäsellä on tehtaat parilla paikkakunnalla, Sodankylässä(kin) on yksi tuotantolaitos. Ja tehtaanmyymälä. Taitaa olla kovakin isku, ainakin työmarkkinoita ajatellen. Kylmäsellä tais olla kolmisenkymmentä henkeä palkkalistoilla, joten aika monen työpaikka menee... Ja kerrannaisvaikutukset/välilliset vaikutukset vielä päälle, eli vaikuttaa myös niihin joilta Kylmänen ostanut lihat ja muut raaka-aineet.

Aiemmin olen kirjoittanut jotain lemmikkien ruoka-aineista. Tai siis kaupoissa myytävistä lemmikkienruuista, tässä tapauksessa kyseessä koiranruoka. Aiemmin taisin kertoa yrityksestä, joka mainosti olevansa Suomen ainoa koiranruokamerkki (kuiva-aineksien osalta). Ei ihan pidä paikkansa, sillä Kylmäsen Haukku-tuotemerkin alta löytyy myös koiranruokaa. Mutta nyt konkurssin myötä merkki poistunee markkinoilta, joten tämä toinen merkki voinee alkaa taas mainostamaan olevansa ainoa kotimainen koiranruokamerkki.

Seurasin Maikkarin mainoksia, kertoivat tulevista ohjelmista. Olet mitä syöt -ohjelma alkaa joulukuun alussa. Sopivasti osuu juhlakauteen, joka tunnetaan parhaiten... Kas, ruokailusta ja ylenpalttisista antimistaan.

Olikohan muita asioita, joista vois kertoilla? Eletään marraskuun puoltaväliä, joulu lähenee siis vauhdilla. Ensimmäiset, tai siis eka lahja jo hankittu. Pitänee pistäytyä parissa paikassa vielä, niin lahjat ovat kasassa. Tai siis! Enhän minä niitä lahjoja, vaan Joulupukki...

Joulusta mieleen... Olen kansalaisopistossa ATK-opena, eli opetan ja opastan digiasioita kansalaisille. Opistossa alkaa joululomat pyörimään tuossa itsenäisyyspäivän tietämillä, eli pari-kolme viikkoa vielä töitä tänä vuonna. (Seuraavan kerran töissä sitten tammikuun 2023 puolessavälin.)

Sarjakuvia, ruokaa ja muisteloita

Kävin eilen kaupassa. Sorruin. Ostin pari heräteostosta. Tex Willer -sarjiksen ja mannapuuroainekset. Hitti vai huti?

Kävin tosiaan kaupassa, jauho-osastolla pysähdyin hetkeksi mannasuurimoiden kohdalla. Jäin pohtimaan ja miettimään. Pitäisikö ostaa? Milloinkas viimeksi olen kyseistä ruokaa syönytkään? Pakkohan se oli ostaa... Paketti völjyyn ja maitokaapille! Ohjeen mukaan tarvitaan mannasuurimoiden lisäksi litra maitoa ja ripaus suolaa. Suolaa on kotona, joten ei tarvi muuta ko maitopurkki. Ja tietysti kylmäkaapista myös mustikkakeittoa. Ei mannapuuro ole mitään ilman mustikkakeittoa!

Muistot vie kauas lapsuuteen, peruskouluaikoihin. Ollessani peruskoulussa 1990-luvulla kouluissa oli perinteisesti kerran viikossa nk. puuropäivä. Yleensä se oli perjantai. Muistaakseni. Kun tavallaan "päätti viikon", kun viikon viimeisenä arki/koulupäivänä puuroa. Ei taida nykyään olla kouluissa tarjolla puuroa. Tai no mistä tiedän, kun koulussa en varsinaisesti ole ollut... No, peruskoulusta pääsin jo 22 vuotta sitten (eli vuosisadan vaihteessa).

Joskus koulussa on ollut tarjolla mannapuuroa. Jostain syystä tykästyin kyseiseen puuroon, varsinkin mustikkakeiton kanssa. Toinen ruoka on makaronivelli, jota olen jäänyt kaipaamaan ja jota en ole saanut lie milloin viimeksi. Olenkohan kerran jompaa kumpaa tällä vuosituhannella syönyt? Tänään pitää keittää se mannapuuro ja katsoa millaista tulee.

Periaatteessa molemmat samanlaisella ohjeella keitetään molemmat ruuat. Eli litra maitoa keitetään ja lisätään joko 1½ desiä mannasuurimoita tai makaronia 100 grammia (suurustetaan tarvittaessa). Vaikuttaa simppeliltä tehdä. Toivottavasti yhtä simppeliä kuin joulu/riisipuuron keitto (tosin riisipuuron keitossa menee vartin sijaan tunti).

Mitäs vielä minä ostinkaan kaupasta? Niin juu, Tex Willerin! Kyseessä nk. maxi-tex eli taskarin eli Aku Ankka taskukirjan kokoinen opus. Olen ostellut silloin tällöin Willereitä, pääasiassa Maxi-Texejä. Ajankuluksi ostin, josko pitkästä aikaa lukaisis sarjiksia.

Voiko puhua keräilystä? Onko se keräilyä, jos ostaa silloin tällöin kirjan tai pari? Hajajulkaisuja, eli opuksen silloin tai tällöin? Ilman järjestelmällisyyttä, ei osta jokaista sarjan julkaisua? Keräilen, mutta en keräile systemaattisesti. Puuttuu niin sanottu punainen lanka? En minä tiedä, sanokaa te...

Tais olla tässä kaikki tällä kertaa, joten seuraavaan kertaan!

Tapahtumia, knoppitietoa ja päivityksiä, vko 40/2022

Pitkästä aikaa merkintää... Pitäähän se vähintään kerran kuukaudessa jonkinlainen merkintä kirjoitella. Niin, että hengissä ollaan!

Josko mainitsisi muutaman tapahtuman näin alkuun? Eilen tiistaina (4.10.) oli korvapuustipäivä, tänään keskiviikkona (5.10.) on taas kansainvälinen opettajien päivä. Ja tällä viikolla vietetään ilmeisesti myös vanhustenviikkoa.

Kanelipulla eli korvapuusti on kait kaikille tuttu leivonnainen, pullan maustettu nimensä mukaan kanelilla. Harvemmin kuiten törmää kanelipullapäivään. Kyseistä päivää vietetään näin lokakuun alussa, ja alkujaan päivä on tullut ilmeisesti länsinaapuristamme Ruotsista. Ensimmäistä kertaa korvapuustipäivää vietettiin hieman ennen vuosituhannen vaihdetta vuonna 1999. Lisää korvapuustipäivästä ja siihen liittyvistä faktoista voi lukea vaikkapa Ylen artikkelista (4.10.2016).

Tänään Googlen sivuilla vieraillessani huomasin opettajia juhlistavan päivän. Vuodesta 1994 lähtien järjestetty tapahtuma... Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa Wikipediasta (englanniksi), OAJ:n sivuilta (blogimerkintä vuodelta 2019) tai YK:n sivuilta.

Olikohan muita tapahtumia mainittavana? Tällä viikolla ilmeisesti vanhusten viikko. Kirjastossa järjestetään infotilaisuuksia ja opastuksia kirjaston palveluihin. Niinkään iän puolesta en tapahtumaa huomioinut (enhän ole vielä vanha?), vaan puhtaasti ammatillisista lähtökohdista. Olen vuosia ollut kansalaisopistolla vetämässä digiopastuksia, joten sitä kautta mielenkiintoa aiheeseen. Ja opinpahan tänään itsekin jotain uuttakin kirjaston palveluista. Olen tiennyt kirjaston tarjoamista sähköisistä palveluista eli e- ja äänikirjoista (esim. tabletilla luettavat tai kuunneltavat kirjat ja muut teokset). Mutta uutena on elokuvat. Ilmeisesti nykyään myös elokuvia pystyy kirjastokortilla lainaamaan. Kait? Pitää tutustua jossain vaiheessa tarkemmin miten toimii...

Olikohan muuta? Kun tapahtumat käyty läpi, niin vois laittaa hieman kuulumisia myös itseltäkin. Minulla on ollut kotisivut jonkin aikaa monien eri vaiheiden ja mutkien kautta Elisan palvelussa (Jippii-sähköpostin siirtyminen Elisalle jne). Nyt Elisalta ilmoitettiin, ettei yritys enää tarjoa kyseistä palvelua (ainakaan yksityisille, ainakaan samassa palvelussa kuin nyt) ja kotisivut sulkeutuvat vuodenvaihteessa. Eli tammikuussa 2023 ei enää ole Uulalla kotisivuja. Nyyh... Pari kuukautta aikaa ennen ko "katoaa bittitaivaaseen". Pitänee selvitellä löytyykö mistään halpaa tai ilmaista kotisivupalvelua. WordPress? WebNode? Mene ja tiedä, pitää selvitellä ja tutustua aiheeseen.

Sekalaisia merkintöjä, syyskuu 2022

Elokuu vaihtui syyskuuksi... Onpa äkkiä kulunut aika, tuntuu kuin vasta vaihtui kuukausi vaikka kohta pari viikkoa onkin jo kulunut syyskuuta.

Mitäpä on tapahtunut lähiaikoina? Lyhyesti ja ytimekkäästi: kaikenlaista. Työt alkoi nyt syyskuussa, kansalaisopiston tietotekniikan opetus on lähtenyt liikenteeseen aika hektisesti. Olen tehnyt kansalaisopistossa digiopastuksen hommia jo pari vuotta. Tai no, nyt alkoi neljäs vuosi... Eli opastan henkilöitä digiasioissa, mm. älylaitteiden (kännykät, tabletit) ja tietokoneiden käytössä. Miten eri ohjelmia käytetään, taulukkolaskenta-ohjelman käyttöä, netin käyttöä, tiedonsiirtoa (kuvat yms)... Kaikkea maan ja taivaan välillä.

Työt tosiaan alkoi nyt syyskuussa, vaikka kursseille ilmottautuminen alkoi jo elokuun puolella. Virallisesti omat työt eli opastus alkaa 12.9. alkavalla viikolla, mutta nyt olen parina päivänä ollut lähestulkoon koko ajan luurissa kiinni. Olen soitellut ja sopinut oppilaiden kanssa milloin ja missä opastus olisi. Ja ensimmäinen asiakas olikin jo opastuksessa viime torstaina.

Seuraavat pari viikkoa on aika kiireistä. Varauskalenteri taitaa olla sen verto täys tällä hetkellä, että seuraava vapaa aika taitaa olla syyskuun viimeisellä viikolla. Joten jos haluaa ajan, niin parempi varautua venymään jopa lokakuun alkuun.

Mitä vielä? Sainpa nyt päivällä kuulla, että kotikylä on yhtä paikkaa kuivempi keidas. Eli Rooperante, paikallinen pubi, oli eilen lauantainan tietojeni mukaan viimeistä kertaa auki. Tiedä sitten mitä tuleva tuo tullessaan, tuleeko Sodankylään toista pikkupubia... Oli kyllä erittäin tunnelmallinen paikka, tarpeeksi pieni ja "kotoisa" paikka käydä.

Ja sitten muihin poistumisiin. En edellisessä merkinnässä tainnut mainitakkaan Vesa-Matti Loirista mitään. Asia muistui mieleen, kun selasin YouTuben videoita ja törmäsin erääseen Vesku Show -videoon (jos kaikki toimii, niin video myös upotettu merkinnän loppuun). Veskuhan kuoli nyt elokuussa 2022, hautajaiset järjestetään nyt syyskuussa (läheisten kesken).

Törmäsin tosiaan Vesku Shown erääseen sketsiin, joka herätteli omalla tavallaan ja monella eri tavalla mieltä, positiivisessa mielessä. Sketsissä etsitään uusia esiintyjiä, ja esiintymisvuorossa Jope Ruonansuu, joka sketsin loppuosassa vetää Loiri-imitaation. Ruonansuuhan poistui joukostamme vuonna 2020 (kirjoitusvirhe korjattu)...

PS ja EDIT (12.9.22): Muistin juuri, että Sodankylästä lähtöisin oleva räppäri Stepa on tehnyt Rooperante-nimisen biisin.

Loppukesän 2022 turinoita: Kansalaisopiston alkaminen

Kas, vierähtänyt aikaa taas jonkin aikaa edellisestä merkinnästä. En kait koskaan opi kirjoittamaan säännöllisesti. Jostain syystä siirtynyt kirjaaminen... Joko inspiraatio, aiheet tai aika ei ole optimaalinen kirjoittamiselle. Tai jotain.

Mutta nytpä päätin kirjailla merkinnän pitkästä aikaa. Ihan aiheestakin. Ainakin asiaa on, sen lupaan...

Se on taas se aika vuodesta. Vuodesta toiseen tulee ja alkaa varmasti näihin samoihin aikoihin. Alkavan ruskan lisäksi siis. Kyseessähän on opiskelun alkaminen. Suurin osa koululaisista aloitti opiskelunsa jo viikko sitten, päivän pari paikkakuntaisilla eroilla. Mutta nyt syyskuussa alkaa kansalaisopiston toiminta.

Revontuli-opistolla opetus alkaa virallisesti 12.9.2022 ja ilmoittautumiset alkoivat tänään. Itse opetan kansalaisopistolla ATK:ta eli tietotekniikkaa, tarkemmin sanottuna digiopastus kyseessä (neuvon ja opastan laitteiden käytössä). Tosiaan, jos on ongelmia laitteiden kanssa ja haluaa opiskella niiden käyttöä, niin aikaa varaamaan vaan!

Mainostauko! Blogiin päivityksiä!

Väliaika, kahvia ja pullaa! Ei sentäs, mutta mainostauko tähän väliin silti. Vintiöistä ja kesäteatteri-sketsistä tuttu lausahdus muuten...

Olen kerännyt vuosien varrella jos jonkinlaista tavaraa ja tilpehööriä. Esimerkiksi postimerkit, tietyt postikortit, eräät kirjailijat ja kirjasarjat, kaikkea ja kaikenlaista. Olen jossain vaiheessa eriyttänyt keräilyjutut omaksi blogikseen. Tämä kyseinen blogi kantaa nimeä Keräilijän kertomaa.

Vaikka nykyään harvemmin päivittelen kyseistä blogia, niin silloin tällöin tulee kirjoitettua merkintää myös sinnekin. Joskus tuntuu, että liian harvoin tulee merkintää tehtyä, hyvä jos edes tätä pääblogia päivittelen edes jotenkin säännöllisesti. Mutta nyt on asia korjattu, niin tämän kuin sen toisenkin blogin kohdalta...

Tähän väliin sopii muuten päivän poiminta uutisvirrasta. Etsin ja tutkailin nimittäin blogimerkintää varten netin syövereitä, minkälaisia sarjakuvia löytyy postimerkkien suhteen. Törmäsin erääseen iltapäivälehden uutiseen vuodelta 2017.

Iltalehti uutisoi lokakuussa 2017 eräästä miehestä, joka oli eräänlaisena kokeena lähettänyt itselleen kirjeen. Postimerkkinä mies ei käyttänyt virallisia merkkejä, vaan hän oli leikannut ja liimannut sopivan kokoisen kuvan mainoslehtisestä. Halusi tietää toimitetaanko puutteellinen kirje perille. Kirje oli toimitettu perille asti, eli koe oli onnistunut. Virallisestihan tämä on rikos, mutta tuskinpa kukaan yhdestä merkittömästä kirjeestä lähtee ketään vankilaan laittamaan.

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 5

Jatketaas Helsingin matkaa! Tai siis kesken jäänyttä matkakertomusta. Edellisessä tekstissä elettiin torstaita ja käyntikohteena oli Kaisaniemen puisto ja kasvitieteellinen puutarha. Taisin tosin unohtaa mainita kahvilat, joissa poikkesin...

Kävin tosiaan kasvitieteellisessä puutarhassa ihailemassa eri maanosien "viidakoita" eli miltä eri alueilla kasvisto näyttää. Oli Afrikkaa, Aasiaa, Etelä-Amerikkaa... Hyötykasveja ja harvinaisuuksia, oli kaakaopuuta ja bambua, oli lumpeita ja oli kaktuksia. Kierroksen päätteeksi käväsin puiston yhteydessä/vieressä olevassa kahvilassa (Cafe Viola) virvokkeita nauttimassa. Kuuman ja hiostavan päivän johdosta nestetasapainoa täytyy pitää yllä. Erittäin idyllinen paikka kävässä kahvilla. Hitsi, kun en enää löydä lisäinfoa talon/talojen taustoista...

Kahvilla käydessäni selasin karttaa ja huomasin erään lähistöllä olevan kaupan, missä pitikin kävässä ostoksilla. Teleskooppimallin selänraaputtimia kävin ostamassa läheisestä pilailupuodista. Kun välillä iskee kutina paikkoihin, joihin ei käsin yllä, niin pitää olla jotain jolla raapia... Mutta asiaan! Ostoksien jälkeen päätin täydentää juomapulloani (mukanani kuljettamani vissyvesi uhkaavasti vähenemässä). Puiston nurkilla sijaitsee nk. lippakioski (taisi olla Piirakkaleipomo Räty). Mukava pikku kiska, josta nappasin limonadia juotavaksi... Helsingin lippakioskeista voi lukea lisää vaikkapa MyHelsinki-sivustolta.

Mutta itse asiaan eli perjantain ohjelmistoon ja käyntikohteisiin!

Sattumalta olin samaan aikaan Helsingissä, kun erään pankin taidekokoelmia ja pankki-interiööriä (museoitu pankkisali/kalusto/ympäristö) esiteltiin avoimet ovet -periaatteella suuremmalle yleisölle. Normaalisti Nordean pankkimuseo (WP) ja taidesäätiön kokoelmat ovat käsittääkseni esillä vain tilauksesta. Pari kertaa vuodessa(?) järjestävät avoimet ovet, jossa kansalaiset voivat tutustua kokoelmiin.

Helsingissä Aleksanterinkadulla sijaitseva Nordean Pankkimuseo on perustettu 1800-luvun lopulla suunniteltuun ja rakennettuun pankkirakennukseen. Joskus aikoinaan jokin Nordean edeltäjistä piti konttoriaan kyseisessä rakennuksessa. Vuosien vieriessä, ja sitä rataa, pankkitoiminta lakkasi kyseisessä paikassa (asiakaspalvelu siirtyi toiseen osoitteeseen) ja rakennukseen päätettiin pystyttää museo.

Erittäin mielenkiintoinen paikka käydä. Ainakin taidepuoli yllätti positiivisesti. En tiennytkään esimerkiksi Gallen-Kallelan teoksia olevan Nordean kokoelmissa, esimerkiksi Kalevala-aiheinen Purren valitus jostain syystä yllätti. Ehkä olen mieltänyt kyseisen taiteilijan teoksia löytyvän jostain Kansallisgallerian/Ateneumin kokoelmista. Mene ja tiedä sitten...

Taideteokset olivat kahdessa eri salissa, taisi olla karkeasti aikakausien mukaan jaoteltu (toisessa vanhemmat teokset ja toisessa uudemmat, modernit teokset). Astuessani toisen salin ovesta sisään, yllätyin kun tunnistin erään taulun taiteilijan alta aikayksikön. Harvemmin osaan suorilta käsin sanoa taiteilijaa, mutta nyt teoksen tyyli ja aihe oli sen verto tuttu... Tunnistin Reidar Särestöniemen teoksen heti huoneeseen astuessani. Jeee! Taidetta kotiseudultani, Lappilaista taidetta! Kittiläläinen Reidar Särestöniemi (1925-1981) maalaa erittäin tunnistettavia teoksia, aiheina yleensä tavalla tai toisella (lappilainen) luonto. Tai ainakin itse tunnistan luontoaiheista ja värikkäästä värienkäytöstä kyseisen herran teokset. En olis heti ekana osanut sanoa taidekokoelmista löytyvän lappilaista taidetta.

Taidekierroksen jälkeen kävin tutustumassa alakerran pankkimuseoon. Eräänlainen pankki-interiööri eli sisustettu vanhan pankin sisustuksen mukaan. Tai siis pankkia mukaillen, pienehköön kellarin holviin ei täysmittaista pankin palvelutiskiä tuskin saa. Mutta ihan mielenkiintoinen kierros tutustua pankin historiaan...

Pankkimuseon jälkeen käväsin ruokailemassa ja kävin samalla ostamassa junaliput kotimatkaa varten.

Iltapäivästä kävin myös Sinebrychoffin museossa. Siis taidemuseossa, ei olutmuseossa, vaikka saman suvun historiassa löytyykin panimotuotteita...  Sinebrychoffin taidemuseo esittelee vanhempaa taidetta eli käsittääkseni pääasiassa aina 1300-luvulta 1800-luvulle asti sijoittuvalla aikajanalla (kts. Wikipedian artikkeli). Nyt esillä vaihtuvassa näyttelyssä "punaisena lankana" oli puutarha ja luonto, Linné ja pieni pala paratiisia -näyttely on nyt tämän kesän näyttelynä. Esittelee teoksia vuosien varrelta, jossa on luonto jonkinlaisena osana. Esimerkiksi ja muunmuassa nousevan tieteellisen mielenkiinnon pohjalta yksityiskohtaiset kasvistot ja kasvioppaat sekä puutarhan maalaaminen ja teokset kukka- ja hedelmäasetelmineen keskeisessä osassa näyttelyssä.

Toisen kerroksen "kotimuseo" oli erittäin mielenkiintoinen paikka kiertää. Eri huoneet oli sisustettu eri aikakausien ja teemojen mukaan. Mielenkiintoinen tutkailla millainen sisustustyyli oli yli 100- tai 150-vuotta sitten.

Sinebrychoff, 2. kerroksen sisustusta.

Sinebrychoff, otoksia näyttelyn teoksista

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 4

Edellisessä Helsingin reissua käsittelevässä merkinnässä taisin käsitellä keskiviikon tapahtumia. Kävin tapaamassa kaveria ja käyntikohteina oli 1700-luvun Bembölen kahvitupa sekä SPR:n Kontti-kirppis. Seuraavaksi isken kiinni loppuviikon tapahtumiin eli torstain ja perjantain tapahtumiin, luonnollisesti... Perjantain tapahtumat saatan kylläkin jättää toiseen merkintään.

Mitään varsinaista suunnitelmaa lomareissulle ei ollut, mitään "lukkoonlyötyä" agendaa ei ollut. Ennen lomaa mietin mahdollisia käyntikohteita, joissa vois käydä. Torstaille en suunnitellut mitään kummempaa. Katselin illan ja aamun aikana Helsingin karttaa ja päätin, että "Tuonne!" sopivan kohteen bongattuani.

Torstain (30.6.22) käyntikohteeksi valikoitui Kaisaniemen alueella sijaitseva puisto ja siellä sijaitseva Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. Olin jo edellisellä Helsingin-reissullani kävellyt puiston ohi, ja miettinyt käyntiä puistossa. Mutta silloin aikataulullisista syistä en ehtinyt siellä käydä. Mutta tällä reissulla päätinkin käydä tutustumassa puistoon...

Kasvitieteellinen puisto on aidatulla alueella, jonne pääsee pääportin kautta. Hieman piti suunnitella miten ja mitä reittiä pääsisi helpoiten alueelle. Kun polvi on vihoitellut keväästä asti (mikä lie revähdys), joten reitti piti valita mahdollisimman helpoksi. Etsiskelin aluksi sisäänkäyntiä väärästä paikasta, väärältä puolen puistoa. Valitettavasti kartalla portiksi merkitty väylä ei ollutkaan yleisölle avoin reitti/portti. Onneksi ja sattumalta henkilökuntaan kuuluva henkilö oli samaan aikaan kulkemassa samaan suuntaan, niin pääsin samalla "ovenavauksella" sisälle. Pikaisesti keskustelun perusteella tiedossa ongelma (toisella reunuksella ei sisäänkäyntiä), ja toiveissa olisi jonkinlainen virallinen vierassisäänkäynti myös toisellekin puolen.

Asiaan! Sisälle puistoon päästyäni kukkien tuoksu alkoi voimistua mitä pitemmälle pääsin. Ja naurahdin hieman... Tunnistin pari metriä kuljettuani erittäin tutut hajut! Kumma kun en heti portilla kiinnittänyt huomiota kyseisiin kasveihin. Nimittäin heti tuoksui kotipuutarhasta tutut angervot sekä torniojokilaaksonruusu.

Koska Helsinkiä, ja imeisesti koko Suomeakin, vaivasi hellelukemat ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, päätin keskittyä itse kasvihuoneiden tarjontaan. Kasvihuoneet ja niiden sisältö oli jaoteltu kasvivyöhykkeiden perusteella, esimerkiksi kuivalle ympäristölle eri kasvihuoneympäristö ja kostealle omansa. Viidakolta koko homma minulle näytti, kun ei pahemmin asiantuntemusta eri kasvi- ja ilmastovyöhykkeistä... Muutama mielenkiintoinen kohde kenties oli nk. elävät fossiilit. Eli eliöt ja tässä tapauksessa kasvit ovat säilyneet samanlaisina jopa miljoonia vuosia, ja niitä löytyy niin elävinä yksilöinä kuin fossiileinakin. Eräs näistä elävistä fossiilikasveista on ikilehti. Muistan hämärästi lukeneeni jo aiemmin kyseisestä kasvista. Ikilehti on ilmeisesti erittäin ranttu itämään ja kasvamaan puutarhaoloissa, ainakin Helsingin kasvitieteellisellä puutarhalla oli vaikeuksia saada kasvi itämään. Tällä hetkellä puutarhassa taitaa olla pari kasvia saatu itämään ja kasvamaan... Lisää voi lukea vaikkapa STT:n artikkelista (5.11.2019).

Palmusali

Lummehuone

Ikilehti

Päivä Sodankylässä eli museoita ja taidetta (13.7.2022)

Väliaika! Kahvia ja pullaa! Eli välillä jotain muutakin kuin minun reissustani Helsinkiin.

Hyvä ystäväni Etelä-Suomesta perheineen tuli viikon lomalle Lappiin. Majoittuvat Luostolla, josta käsin tutustuvat ja käyvät Lappiin. Tänään keskiviikkona vierailukohteena oli Sodankylä. Siis kuntakeskus. Siis nimensä mukaisesti Sodankylä. Kirkonkylä. Keskustaajama. Millä nimellä sitä nyt kutsuukaan?

Mitä tähän päivään kuuluikaan? Paikalliset nähtävyydet, totta kai. Kohteet, jossa itse olen useaan kertaan käynyt (tosin en pitkään aikaan, koronarajoitukset ja kaikki). Eli käyntikohteina pari museota ja muutama kauppa ja jokunen muukin paikka.

Ensimmäisenä käyntikohteena oli kirppis. Sodankylän keskustassa taitaa olla kolme kirppistä, joista säännöllisimmin auki taitaa olla Ekoaitta (FB-sivu). Onkohan se auki tiistaista lauantaihin klo 10-17? Itse en löytänyt kirppikseltä mitään erikoisempaa, pari leffaa tarttui mukaan. Tais olla euron kipale. Kaveri tais tehdä useammankin löydöt, vaatteita jne. Erittäin halpaa, ainakin omasta mielestä. Seuraavaksi olisimme käyneet Sodankylän Päiväkeskuksen ylläpitämällä kirppiksellä, mutta näemmä heinäkuun kiinni. Yritin aiemmin katsoa netistä aukioloaikoja, mutta sivut päivitetty vappuna 2021. Eli tässä kohtaa vois antaa palautetta... Päivityksiä kehiin!

Minnes me seuraavaksi suuntasimmekaan? Taisimmi kävässä Sodankylän sotilaskodissa (FB-sivut) eli tuttavallisemmin sotkussa. Munkkikahvit ja nuoremmalle väelle toki slushit (ikinä maistanutkaan, taitaa olla jotain jäähilejuomaa). Halvalla lähtee, kovin montaa pennosta ei mennyt kyseisiin tuotteisiin.

Seuraavaksi suuntasimme Alariesto-galleriaan. Paikallisen taiteilijan, Andreas Alarieston (1900-1989) teoksista ja töistä koottu näyttely, joka on esillä Sodankylän kunnantalona toimineessa rakennuksessa. Museo-galleria siirtyi jokin vuosi sitten Sodankylän kunnalta (ja Alariesto-säätiöltä) Kauko Sorjosen säätiön alaisuuteen. En olekkaan käynyt sinä aikana museossa, joten "jännä" nähdä millaiseksi museo muuttunut. Hieman museon järjestys muuttunut ja tullut kahvinurkkaus, mutta muuten tuttua ja turvallista Alariestoa esillä. Alariestohan oli syntyjään alueelta, joka jäi tekoaltaiden alle (kts. Lokan tekojärvi Wikipediassa). Itseoppinut maalari, taiteilijana Alariesto edustaa naivista tyylisuuntaa. Suuremman yleisön tietoisuuteen käsittääkseni 1970-luvulla ensimmäisten näyttelyiden myötä. Eli ei mikään nuori mies enää siinä vaiheessa. Maalausten lisäksi tuotantoon kuuluu mm. korut/mitalit ja tekipä hän myös pienoismalleja.

Kun samassa pihapiirissä oltiin, niin piipahdettiin myös Sodankylän vanhassa kirkossa. Puinen, 1680-luvulla rakennettu kirkko on säästynyt näihin päiviin asti erittäin hyvin. Säästyi 2. maailmansodan tiimellyksistäkin (saksalaisethan polttivat vetäytyessään lähes koko kirkonkylän maan tasalle). Restauroitu pari kertaa, viimeksi 1990-luvulla. Ajan tapaan kirkon lattian alle on 1700-luvulla haudattu sen ajan merkkihenkilöitä (kirkkoherra jne). Käsittääkseni ainakin yksi on säilynyt muumioituneena lattialaudotuksen alla.

Päivän viimeiseksi kohteeksi valikoitui kotiseutumuseo. Pihapiiri, josta löytyy päärakennuksen lisäksi niin navettaa, aittaa, saunaa ja sepänpajaa... Seikkailee pihapiirissä myös pari lammastakin. Päärakennus taitaa olla 1900-luvun pirtti. Siirretty museon alueelle 1960-luvulla, kas kummaa, tekoaltaan edestä. Museo on toiminut myös parissa kotimaisessa leffassa "näyttämönä". Ainakin Lapin kullan kimallus -elokuvassa museo esiintyi kruununvouti Plantingin (virka)asuntona. Ja Visit Sodankylä -sivuston mukaan on ollut myös Mosku-elokuvassakin.

Mitäs vielä? Tämän jälkeen kotia kohti. Tai siis minä läksin kotia kohti, ruokakaupan kautta. Vieraat läks kaupan kautta majapaikkaansa Luostolle. Tais kävässä ilmeisesti grillin kautta... Nimittäin Torigrillillä tarjolla mm. porokebabia ja porokäristystä, jota suosittelin pikaiseen ja "roskaruuan" nälkään. Ei taida monessa paikassa olla tarjolla paikallisista aineksista ruokaa pikaruokapaikoissa...

Kotiseutumuseo, päärakennus

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 3

Jatketaas matkakertomusta... Vakaaseen ja tuttuun tapaan, eli parin päivän viiveellä 😁

Mihinkäs minä jäinkään viime postauksessa? Tiistain kohteesta taisin viimeksi kirjoitella, eli Helsingin kaupunginmuseosta. Nyt on vuorossa siis keskiviikon kertomuksia.

Keskiviikkona matkasuunnitelmissa oli käynti kahvilla erään hyvän ystäväni luona/kanssa. Oli mukana kaverin poikakin. Lie kuinka kauan olemme tunteneet, ja aina Helsingissä käydessä tavataan (eli tähän mennessä pari kertaa, pitkät välimatkat). Koska ystävä asuu Helsingin naapurikunnassa, piti matkaa taittaa vähän pitemmälle ja muulla kuin ratikalla tai jalan. Piti selvitellä mikä bussi ja linja olisi sopivin... Kun se löytyi, niin tapaamisaika lukkoon.

Muuta aktiviteettia en suunnitellut aamupäivälle, että ehtisin varmasti oikeaan bussiin ja oikeaan aikaan. (Sen verto "hermoheikko", että parempi tarpeeksi ajoissa että ehtii varmasti oikeaan bussiin.) Bussia odotellessa käväsin kahvilla päärautatieaseman uudessa (tai ainakin itselle uudessa) kahvilassa. Tais olla Cafe Eliel... Samalla hoksasin aulassa erään valokuvanäyttelyn. Helsingin päärautatieaseman Postihallissa kesäkuussa järjestetyssä Vapauden hinta -valokuvanäyttelyssä teemana oli Ukraina. Koskettavia kuvia, ennen ja jälkeen Venäjän aloittaman sotatoimien. Lisää näyttelystä voi lukea aseman sivuilta tai Helsinkipäivä-sivuilta.

Vapauden hinta -näyttely asemalla.

Matkaan! Ehdin bussiin ja matka taittui ihan mukavasti. Piti kytätä menomatka koko ajan pysäkkien nimiä, että oikealla pysäkillä osaisin jäädä pois. Oikea pysäkki löytyikin ja kaveri olikin vastassa.

Missäs kävimmekään kahvilla? Kohteena oli 1700-luvulla rakennetussa talossa sijaitseva Bembölen kahvitupa. Talon ja tilan historia ulottuu tosin Wikipedian artikkelin mukaan jo 1600-luvulle. Iäkäs paikka, erittäin kotoisa paikka.

Kahvittelun ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen suuntasimme SPR:n Konttiin. Kirppiskiertelyä siis tiedossa. Enpä ois uskonut, että olis niinkin isosta paikasta kyse. Iso hallillinen kirppistavaraa... Löysin pari kirjaa ja muutaman paidan. Eli ihan onnistunut kirppiskäynti.

Bembölen kahvitupa.

Kontti-kierroksen jälkeen oli tiedossa enää paluu Helsinkiin ja takaisin majoituspaikkaan. Paluumatkaa ei tarvinnut hermoilla sen kummemmin, ei tarvinnut miettiä millä pysäkillä jää pois kun pääteasema oli rautatieaseman vieressä Elielinaukiolla.

Kaikenkaikkiaan antoisa ja mukava reissu ja mukava päivä. Pitänee joskus ottaa uusiksi...

Lisää matkasta seuraavassa merkinnässä.

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 2

Matkan aloitus oli hieman epäonninen, jumitinhan Tampereelle. Toisaalta, jossain vaiheessa mietin onko paikoissa kovin paljon eroa. Katselin torin laidalla Stockmannin tavaratalon kylttiä, ratikka kolkutteli säännöllisesti ohi ja paljon ihmisiä... Hetken jo naurahdin, olenko jo Helsingissä.

Mutta asiaan eli Helsingin matkaan!

Saavuin majapaikkaani, jotakuinkin aikaraameissa. Ilmoitin myöhästymisestä jo etukäteen, mutta sisäänkirjautumisen osalta ei aikataulut paukkunut niin paljoa kuin otaksuin. Virallisesti kait alkoi klo 14 ja taisin astua hostellin ovista sisään vartin yli kaksi. Eli siinä mielessä ei myöhästymistä, vaikka juna olikin yli 6 tuntia myöhässä.

En maanantaille enää jaksanut lähteä kiertelemään nähtävyyksiä, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin voinut käydä kohteessa tai parissa. Jos nimittäin olisin ollut Helsingissä pari tuntia aikaisemmin. Matkustaminen vie aina veronsa. Lepäilin siis maanantain, mitä nyt kävin syömässä ja kaupassa täydentämässä juomavarastoja. Lähes 30 asteen helteillä menee yllättävän paljon vissyvettä...

Mitäs minä tiistaina teinkään? Muisti pätkii, kaikkia yksityiskohtia muista, ainakaan kellonaikoja muista. No, ruokailemassa ainakin kävin. Olen ehkä liikaa kaavoihini kangistunut, että ruokailu yleensä samoihin aikoihin päivästä, vaikka millaiset muuten olis nuo aikataulut... Mutta en taida sen kummemmin ruokailuista kirjoitella (jos ei ole erikoisen erityistä mainittavaa).

Kaupunginmuseo sinisessä talossa.
Kuvan lähde: www.helsinkikuvia.fi

Ruokailun jälkeen läksin museossa käymään. Tarkoitus oli käydä jo viime reissulla kolme vuotta sitten kyseisessä museossa, mutta silloin ei aikatauluihin mahtunut. Jätin suosiolla seuraavaan kertaan siis. Kyseessähän on siis Helsingin kaupunginmuseo, joka sijaitsee Senaatintorin laidalla/nurkilla. Rakennus tunnetaan Sederholmin talona, ja se on rakennettu 1750-luvulla (Helsingin keskustan vanhimpia taloja).

Museossa esitellään tosiaan Helsingin (kaupungin) historiaa. Tiloista löytyy mm. panoraamakuva/-kuvia, josta voi nähdä miltä Helsinki näytti esim. 1900-luvun alussa ja miltä sama paikka näyttää nykyään. Itse aloitin ylimmän kerroksen Rikki - kun mieli särkyy -näyttelystä, johon on koottu mielenterveydenhoidon historiasta ja nykytilasta (käsittääkseni Helsingin alueella toimineen "hullujenhuoneen" asukkaiden kautta ja esimerkkinä). Mitä asukkaat ovat tehneet ja miten "hulluutta" on hoidettu vuosien ja vuosisatojen kuluessa.

Seuraavaksi tutustuin museossa Helsingin valitut palat -osioon. Punaisena lankana taisi olla suurimmassa osassa 1900-luvun Helsinki, eli miltä eri (elämän)alueet näytti vuosisata sitten. Olikohan 1950-luvulle asti kattava ajanjakso? Miltä näytti (ja kuulosti) korttelikahvila 1950-luvulla, mitä kuului talkkarin varustukseen ja toimeen jne. Mielenkiintoinen näyttely. Mielenkiintoisin osio (tai esine?) kenties oli 1870-luvun Helsinkiä esittävä pienoismalli sekä 1900-luvun alun panoraamakuvista koostettu "näkymä". Hauska hieman verrata miten neljässä vuosikymmenessä maisema muuttunut ja mitkä rakennuksista nykyään(kin) pystyssä, mitkä osat tunnistaa jne.

Päivän kulttuuririennot olikin sitten siinä. Museokäynnin päätteeksi käväsin kahvilla museon yhteydessä olevassa kahvilassa, jonka jälkeen suunnistin... Ööö, jonnekkin? En muista oikeastaan mitä muuta teinkään iltapäivällä kuin palaaminen majoituspaikkaan ja ruokailemassa käynti. Ei mitään mainittavaa siis, heh.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona oli tiedossa hyvän ystäväni luona käynti. Mutta siitä sitten seuraavassa tekstissä ja merkinnässä. Ei jaksa kaikkia yhdellä kertaa. Niin,juu! Ja kuvia lisään kunhan olen saanut ladattua ne ensin koneelle ja muokattua/rajattua niitä tarpeeksi.

Ensi kertaan siis!

Helsingin-matka 26.6.-3.7.2022, vol. 1

Lomailin viime viikolla, kohteena rakas pääkaupunki Helsinki. Päätin jakaa postaukset useampaan eri merkintään, että helpompi useammassa osassa niin kirjoittaa kuin lukeakin.

Pitkästä aikaa "harrastin" matkailua. Nyt juhannuksen jälkeen läksin käymään Helsingissä. Onkohan siitä nyt kolme vuotta, kun viimeksi kävin viimeksi Helsingissä? Tai missään muuallakaan pitemmällä reissulla... Tuo koronaepidemia vaikutti aika moneen seikkaan, ja matkustus oli yksi niistä.

Lähde: KuvatON

Päätin loppukeväästä lähteä lomailemaan, kun aikataulullisesti sattui sopiva aika lomailuun. Olisin tehnyt matkan jo kesäkuun alussa, mutta silloin oli pari muuta juttua hoidettavana tai muuten "pakollisia". Elokuvafestarit kuun puolessavälin ja juhannus, niitten aikaan ei kannattanut matkustaa sattuneesta syystä... =D

Varasin majoituksen juhannuksen jälkeiselle viikolle. Ja hankin junaliput sunnuntai-maanantai-väliseen yöjunaan. Sain kyydin Rovaniemelle, tosin pari tuntia ennen lähtöä. En halua "hermoilla" lähdön kanssa. Ja samalla tapasin hyvää ystävääni, joka oli just muuttamassa Rovaniemelle. Sattumalta kuului radion uutisia, jossa mainittiin jostain raideliikenneongelmista. Mutta siinä vaiheessa ei vika ollut vielä mikään suuri.

Juna läks ajallaan, ja konnarikaan ei osannut sanoa muuta ko ajallaan ollaan Helsingissä. No mukavahan se oli sitten herätä vähän ennen kuutta Tampereella konnarin kuulutukseen. Rata poikki jne. PRKL!! Vaihtoehtona joko jää odottamaan radan valmistumista tai siirtokuljetuksena seuraavalle asemalle vian toisella puolen. Päätinpä sitten hypätä siirtokuljetuksella eli bussilla vikapaikan toiselle puolen eli Toijalaan. Ei siinä mitään, mutta kun busseja ei ollut lähellekkään tarpeeksi. Kolme tai maksimissaan neljä bussia, ja ei niihin mitään mahdu. Ja aikataulut venyy ja paukkuu minkä ehtii. Ihmisiä tulee lisää ja lisää sitä mukaa kun asemalle tulee lisää junia. Tai ihmisiä, joiden pitäisi lähteä Tampereelta. Kaaos! Bussi ehdi edes kunnolla pysähtymään, kun se on jo käytännössä täysi. Ihmiset sulloutuvat ovelle, että ehtisivät niille harvoille paikoille joita on tarjolla.

Itse tosiaan tulin Tampereelle (tai siis juna) siinä vähän ennen kuutta. Busseja tuli ja meni. Yhdeksän jälkeen soitin majoituspaikkaan, että en tiedä milloin pääsen jatkamaan matkaa. Onneksi myöhempi sisäänkirjautuminen onnistui... Puhelun jälkeen ja muutaman epäonnisen bussiinyrittämisen jälkeen hermot meni totaalisesti. Siispä automaatin kautta seuraavaan vapaaseen taksiin! Minä ala odottamaan ikuisuutta olemattomia busseja. Tampereelta Toijalaan alle puoli tuntia ilmastoidussa taksissa. Onni ja autuus neljän tunnin paahteessa odottelun jälkeen! Hyppäsin seuraavaan Helsinkiin menevään junaan, perillä nelisen tuntia alkuperäisestä saapumisaikaa myöhemmin. Ilmeisesti saivat Tampereen ja Toijalan välillä olleen sillan korjattua vasta puolenpäivän jälkeen, joten sitä junaa odottamalla olisin varmaan vieläkin matkalla. (Siis jos oisin jäänyt siihen yöjunaan, jolla tulin Tampereelle.)

Maanantain suunnitelmat meni uusiksi junahäslingin vuoksi. Missään en ehtinyt käydä, hyvä jos ehdin kunnolla majoittumaan jne. Seuraavana päivänä alkoikin kiertelemään eri käyntikohteissa... Kävin muutamassa museossa, pääasiassa taidetta ja historiaa. Nordean taidekokoelmaa ihailin yks päivä. Helsingin kaupunginmuseossa käväsin. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puistossa tuli käytyä myös. Sinebrychoffin kokoelmiin tutustuin perjantaina. Siis siihen taidekokoelmaan, en olutvalikoimaan! Mutta käyntikohteista sitten seuraavissa merkinnöissä.


Linkit ja uutiset
Yöjuna Helsingistä Kemijärvelle saapui Ouluun noin 16 tuntia myöhässä, matka jatkui vielä busseilla – "Onhan tämä aika surkuhupaisaa", Yle 26.6./27.6.2022
Risto kökötti makuuvaunussa yli 12 tuntia ilman tietoa – tästä johtui juhannuksen junajumi, IL 27.6.2022

Helsinginreissu 26.6.-3.7.2022

Terveisiä Helsingistä! Pikapäivitys tämänhetkisestä ja -viikkoisesta aktiviteetista... Olen tämän viikon siis Helsingissä lomailemassa. Pitkästä aikaa reissaamassa ja maailmaa katsastamassa.

Olen viikon reissussa. Sinä aikana sattuu ja tapahtuu monenlaista, junien myöhästelystä alkaen (lue vaikkapa Ylen juttu). Kirjoitan reissusta tarkemman ja pitemmän merkinnän, kuhan pääsen tietokoneen äärelle. Se on niin hidasta ja vaikeaa kirjoittaa kännykällä... Sillä aikaa voitte seurata muita some-kanavieni syötteitä, mikäli haluatte tutustua reissun tunnelmiin.

Tynkä kirjoitus, mutta ei haittaa :) 

Kesäkuun 2022 kuulumisia

Pitkästä aikaa, parin vuoden tauon jälkeen Sodankylässä alkaa elokuvajuhlat. Elokuvia neljässä eri esityspaikassa viiden päivän ajan 24/7-periaatteella. Paljon on siis toimintaa... Käväsin pyörähtämässä tuossa kylillä kauppareissun yhteydessä, hieman virittäytymässä festaritunnelmaan ja vähän "vakoilemassa" keskustan menoa. Onhan siellä vilskettä ja hälinää, Lapinsuun edessä pitkästä aikaa jonoa mutkaksi asti.

En tiedä vielä aionko itse sen kummemmin käydä festareilla. Jalka hieman vihotellut, ja uskaltaako sitä väenpaljouteen enää muutaman vuoden tauon jälkeen. Ehkä vois pyörähtää pikaisesti? Pubiteltat ainakin kiertämässä? =D

Mitä vielä? Kesä-heinäkuun vaihteessa lähden matkoille. Eli kesäkuun viimeisellä viikolla olen käymässä Helsingissä. Lähtö juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina. Viimeksi kävin.... Ööö, kesällä 2019? Pitkästä aikaa siis reissuun, jippii! Hieman vaihtelua arkeen.

Merkintä jää näemmä lyhyeksi, tynkä-merkinnäksi. Mutta eipä tässä enempää asiaa ollutkaan... Joten seuraavaan kertaan!

EDIT / LISÄYS:
Unohdus! Blogitilastot meinasivat jäädä pois kokonaan! Eli blogimerkintöjä yli 1000 kpl ja lukijoita/käyntejä lähes 76 500 kpl. Ei valittamista...

Blogin tilastoa, ke 15.6.2022

Erinäisiä huomioita ja sekalaisia pohdintoja

Aloittelin tämän postauksen kirjoittamista vajaa kaksi viikkoa sitten, ennen kuin tiistain ja perjantain ennätyssuurten voittojen lottoarvonnat oli suoritettu. Pahoitteluni mikäli tekstisä löytyy ajallisia tai vastaavia epäjohdonmukaisuuksia. Pyrin kyllä poistamaan ja "ajantasaistamaan" mahdolliset epäloogisuudet, mutta 100-prosenttista onnistumista en lupaa.

Tiistaina 17.5. Eurojackpot-pelissä oli jaossa 92 miljoonaa euroa. Aika mukava summa jaossa, se kun osuisi omalle kohdalle... Tai oikeastaan. "Eurojaskassa" maksimivoitto voi olla 120 miljoonaa, se olis vielä riemukkaampi voitto kuin 92 miljoonaa. Noilla summilla elelisi ihan mukavasti loppuelämänsä ajan. Tiistaina ei löytynyt osumia, joten perjantain arvontaan ja pottiin summa nousi reilulla 10 miljoonalla eurolla ollen siis n. 106 miljoonaa. Ainakin ennakkotietojen- ja mainosten mukaan. Perjantaina nimittäin selvisi arvonnan jälkeen päävoiton olleen 110 miljoonaa. Kyseinen voitto meni ilmeisesti jonnekin päin Saksaa.

Lisää suurten summien voitoista voi lukea vaikkapa Ilta-sanomien artikkelista (21.5.22).

Laskeskelin ja pyörittelin ajankuluksi tuota 92 miljoonan summaa.

Suomessa elinajanodote on n. 80 vuotta. Parin vuoden tarkkuudella ja pyöristäen elinaikaa itsellä olisi jäljellä jotain 45 vuotta. Päiviä tuossa 45 vuodessa on 16 425. Mikäli itsekkäästi haluaisin tuhlata itsekkäästi lähes koko summan itse, pitäisi minun käyttää ja tuhlata 5 600 euroa päivässä. Ja tuosta 92 miljoonan summasta jäisi vielä 20 tonnia vielä perillisille jaettavaksi (poislukien "juoksevat kulut"). Sama homma muissakin teoreettisten jäljellä olevien elinaikojen kanssa... Eli jos elinaikaa olisi 40 vuotta (6 300 €/d) tai 50 vuotta (5 000 €/d), jäisi jäljelle muutama tonni.

Kuinka paljon pitää kuluttaa päivässä,
että lottovoitto olisi kulutettu elinaikanaan?

Olen muuten naureskellut muutaman kerran erästä lottovoittoa. Jokin vuosi sitten eläkeikäinen voitti lotosta 62 miljoonaa euroa. Missä ihmeen välissä ehtii kuluttaa voittojaan? Tai siis miten ajatteli voittonsa käyttää? Ei taida ehtiä kuiten kaikkea käyttää elinaikanaan. No ainakin jälkeläiset ja muut perilliset saavat olla hyvillään mahdollisesta perinnöstään.

Piti kaivella netin syövereitä, etten puhu ihan höpöjä voiton suhteen (piti tarkistaa ajankohta). Ilta-sanomat listasi elokuussa 2021 ilmestyneessä artikkelissa parisenkymmentä siihen mennessä Eurojackpot-lotossa voittanutta suomalaista.

Asiasta muihin sfääreihin. Ei ihan statosfääriin, vaikka sää seuraavaksi onkin puheenaiheena. Tai ainakin osana puheenaihetta.

Viime viikolla oli ohjelmassa renkaiden vaihto. Tai siis kesärenkaiden vaihto alle. Varasin alkuviikosta ajan renkaidenvaihtoon. Ajan sain parin päivän päähän eli keskiviikoksi. Hieman kuitenkin epäröin, tai ainakin hieman kahden vaiheilla. Nimittäin viime viikolla parina päivänä on satanut lunta ja/tai räntää. Mietitytti... Onkohan keli sopiva kesärenkaille? Mene ja tiedä, pakko ne oli kuitenkin vaihtaa. Tuo sää nyt on ollut ailahteleva, ettei oikein tiennyt onko seuraavan päivän sää kesäisen helteinen vai arktisen kylmä lumikuurolla.

Tällä viikolla sää sitten on hellinyt, alkuviikosta parinkymmenen asteen helteitä. Lähes pilvettömältä taivaalta aurinko paistanut, niin kyllä se mukavasti lämmittää (vaikka ei kovin korkealle lämmöt nousiskaan).

Asiasta muihin, eli pankki- ja talousasioihin.

Liityin viikolla Arinan asiakkaaksi. Vihdoin ja viimein? Vuosia miettinyt ja venyttänyt päätöksen tekoa, ja nyt tällä viikolla päätin sitten liittyä osuuskaupan asiakkaaksi. Saa sieltäkin kaiken hyödyn irti, vaikka en kovin usein käytäkkään kyseisen kaupan palveluita. Mutta sen verto kuiten, että kannatti liittyä... Ainakin lomaillessa ja reissatessa tulee useammin tulee käytettyä S-ryhmän palveluita. Josko se siitä sitten kartuttaa bonuksia.

Hieman kummastelin ja vieläkin ihmettelen erästä asiaa. Liittyessä asiakkaalle... anteeksi, (asiakas)omistajalle avataan myös pankkitili S-pankkiin. Miksiköhän? Esimerkiksi kilpailijalla Keskolla ei vastaavaa ole. K-ryhmän plussat ja muut edut hoidettu ilman pankkia. Itsellä ollut viitisen vuotta Plussa-kortti, ja ite olen saanut vitosen "plussasetelit" muutenkin. No, kaikilla oma tapansa...

No nyt pitää jatkaa kirjanpitohommia. Porotalouteen liittyviä kuitteja pitää naputella koneella verotusjuttuja varten. Itellä ei kyllä ole poron poroa, mutta muille pitänyt tehdä iät ajat... =D

Sekalaisia merkintöjä ja pohdintoja, vko 14/2022

Vihdoin ja viimein sain päivitettyä kotisivujen opetus-osion. Piti jo viikko-pari sitten päivittää, mutta ikuinen muut hommat häiritsi -(teko)syy siirsi ja siirsi päivitystä. Ei siinä, asia on vielä ajankohtainen. Ainakin ens syksyyn asti. Päivitin nimittäin kevään ja kesän opetuksesta. Tai siis... Opetusta ei kesällä, ja sen jotenkin muotoilin sivuille. Kevään kurssit alkaa olemaan taputeltu ja seuraavan kerran ATK:ta voi opiskella sitten syksyllä.

Selailin tuossa kalenteria, tutkailin ja päivittelin niin menneitä kuin tuleviakin tapahtumia ja tapauksia. Totesin kalenterin sivujen olevan aika ohkasia, näkyy seuraavan aukeaman teksti läpi. Eikä oikein uskalla käyttää nk. huomio- eli yliviivaustusseja. Olen käyttänyt toistuvissa merkinnöissä värikoodausta, selkeyttää ja näkee mitä asioita on milloinkin. Mutta kun sivut tosiaan ovat hieman ohuempia kuin tavallinen tulostuspaperi, ei oikein uskalla käyttää mitä tahansa väriä/kynää.

Millä nimellä sitä kalenterin tuunausta nyt oikein kutsuttiinkaan? Tee se itse -periaatteella (englanniksi do it yourself) taidetaan tehdä lähes mitä tahansa. Päiväkirjoja taidetaan tehdä bullet journal -nimityksen alla... Mutta onko journal, diary ja calender samoja asioita? Siis jos lontoonmurteella puhutaan... Eli onko päiväkirja ja kalenteri sama asia? Termien määrä on suuri ja vivahde-eroja on, ainakin muunkielisessä termistössä. Kaikille taitaa olla yhteistä se, että kirjataan ylös päivän (tai tietyn ajanjakson) tapahtumia ja tarvittaessa tuunataan/koristellaan sivut asiaan kuuluvalla reksiviitalla.

Minkälainen on oma suhteeni kalenteriin tai päiväkirjaan? Kalenteria olen käyttänyt lie kuinka kauan. Ensimmäiset kalenterit taisin hankkia lukioaikana, kun kokeet, kurssiaikataulut ja muut menot (mm. ajo/autokoulu) piti merkitä jonnekin muistiin. Tosin nuo kalenterit ovat joutuneet jonnekin jo aikaa sitten... Päiväkirjaa olen pitänyt pitempään kuin kalenteria, tosin en yhtä aktiivisesti. Käsin paperille kirjoittaen aluksi, myöhemmin kuvioihin tuli mukaan sähköinen versio eli blogi. Päiväkirjan koristeluun en ole kyllä ikinä hurahtanut, vaikka mahdollisuuksia siihen on ollut.

Lisää kirjojen ja kalentereiden tuunaamisesta voi lukea vaikkapa Ylen artikkelista.

Mitäs minun pitikään muuta kirjoittaa?

Tänään on perjantai. Ainakin kirjoitushetkellä, lukuhetkellähän päivä saattaa olla jokin toinen.

Viikonlopun tapahtumista piti kirjoittaa... Luostolla järjestetään pitkästä aikaa parin päivän mittainen Martin pilkki, lisää voi lukea vaikkapa Luosto.fi-sivustolta. Ilmeisesti alkaa nyt tänään (pe 8.4.) ja jatkuu huomenna lauantaina. Tänään taitaa olla reilun tunnin mittainen iltapilkki klo 18 alkaen, ja lauantaina itse päätapahtumat ja -pilkit. En ole itse tainnut kertaakaan käydä pilkillä kyseisessä tapahtumassa... Tuskin käyn tänäkään vuonna. Ainakaan tänään perjantaina.

Kevään tekemisiä ja pohtimisia

Kevät etenee... Öööö... En osaa valita sanamuotoa: omalla painollaa, omalla vauhdilla, vauhdilla, hitaasti, tavanomaisesti? Valitse luettelosta paras ja mieleisesi vaihtoehto. Sanavalinnasta huolimatta, vuodenaika on muuttunut talvesta kevääksi. Päivä päivältä aurinko paistaa korkeammalta ja pitempään, (päivä)lämpötilatkin alkavat olemaan plussan puolella yhä useammin ja pitempään. Jopa täällä Lapissa Napapiirin tuntumassa. Hankikelit kestää silti pitkälle kevääseen. Jos luontoon haluaa mennä, niin saa vielä kahlata polviaan myöten lumessa. Mutta ennustan, että parin viikon päästä saa kaivaa kumikengät esille ja käyttöön, ettei villasukat kastu. Yleensä pääsiäisen aikaan on jo sen verto loskakeli, että saa harkita vakavasti kumisaappaiden käyttöä.

Kun puhetta tuli pyhistä... Pääsiäinen on tänä vuonna (2022) maaliskuun puolessavälin, eli käytännössä jo parin viikon päästä. Pääsiäisviikon aloittava palmusunnuntai on tänä vuonna 10.4. eli juurikin parin viikon päästä. Pitkäperjantai taas on nimensä mukaan seuraavana perjantaina eli tänä vuonna päiväys on 15.4.

Viikolla puhuimmekin juuri erään asiakaan kanssa pääsiäisestä. Oikeastaan aiheena oli mihin asti vielä on digiopastusta. Olen siis opettamassa tietotekniikkaa (eli opastan digilaitteiden kuten tietokoneiden ja älypuhelimien käytössä) kansalaisopistossa, ja tänä keväänä digiopastusta on pääsiäiseen asti. Pitääkin muuten päivittää kotisivuja kevään opetuksen osalta. Kotisivuilla on osio, johon olen kerännyt opetuksen tueksi materiaalia ja päivämääriä ym. Ja pitäisi vielä täydentää muutamalla hakusanalla ja koodipätkällä sivujen html-koodia...

Lähde:
hotellin FB-julkaisu

Niin, vielä pääsiäisestä muutama sananen. Taidan jo tietää mitä teen pitkänäperjantaina. Sattasessa on järjestetty perinteisesti pitkäperjantain porokisat. Siellä vois käyä pyörähtämässä. Ja illalla järjestetäänkin pitkästä aikaa standup-tapahtuma hotelli Sodankylässä. Koronajutun takia edellisen parin vuoden ajan tapahtumat ovat olleet peruttuja, joten nyt olis aikakin käydä jossain "tuulettumassa"!

Jos ei tosiaan mitään kummempaa tapahdu seuraavan parin viikon aikana, niin pitänee lähtä katselemaan pääsiäisviikolla tapahtumia. Toivottavasti sää on kaunis ja terveys hyvä...

Linkit ja lisämateriaali
Milloin on palmusunnuntai, miksi silloin virvotaan? Lue tärkeimmät tiedot palmusunnuntaista, Kotiliesi 19.3.2018 (päivittyvä artikkeli)
Pääsiäinen, virvonta, palmusunnuntai ja pitkäperjantai Wikipediassa

Wikipedia ja sanakirjat

Törmäsin tässä eräs päivä Ylen artikkeliin Wikipedian historiasta. Vuosituhannen vaihteessa perustettu Wikipedia on internetissä toimiva monikielinen tietosanakirja. Sivuston periaate nojautuu vahvasti vapaaseen tiedonvälittämiseen ja -muokattavuuteen: artikkelit ovat kaikkien luettavissa ja muokattavissa olevia artikkeleita.

Tosiaan... 20 vuotta sitten, helmikuussa 2002 avautui suomenkielinen Wikipedia. Ensimmäinen, englanninkielinen Wikipedia perustettiin/avattiin tammikuussa 2001. Wikipediaa kirjoitetaan lähes 300 kielellä, ja artikkeleita kaikissa Wikipedian kieliversioissa on yli 57 miljoonaa (tilanne 12/2021). Eniten artikkeleita luonnollisesti englanninkielisessä versiossa, suomalaisessa versiossa artikkeleita on yli puoli miljoonaa.

Kuis kauan olen itse sitten Wikipediaa muokannut? Tarkistelin omaa muokkaushistoriaa, ensimmäiset muokkaukset tein maalliskuussa 2006. Eli yli 15 vuotta olen artikkeleita muokkaillut. Harvemmin olen uusia artikkeleita aloittanut, painopiste on ollut pääsasiassa muokkauksissa eli esimerkiksi kieliopillisten (kirjoitusvirheet) korjaus ja päivämäärien lisäys tai muokkaus. Lisäksi lisäinfon lisääminen tai muokkaaminen esim. lehtijuttujen perusteella (päivittämistä lähinnä).

Olikhan mulla muuta kerrottavaa Wikipediasta? Kenties lopuksi vois heittää knoppitietonWikipediasta: erään väittämän mukaan kaikki artikkelit linkittyy tavalla tai toisella filosofiaan. Kyseessä siis linkkiketju, jossa lähtöartikkelista linkkejä seuraamalla pääsee filosofia-artikkeliin. Eli klikkaamalla artikkelin ensimmäistä varsinaista linkkiä ja niin eespäin pääsee filosofian artikkeliin. Asiasta voi lukea vaikkapa Tekniikan maailman artikkelista.

Linkit
Wikipedia Wikipediassa
Tietoa Wikipediasta

Tavallisena torstaiyönä 20 vuotta sitten avattiin uusi väylä tiedon valtatielle – suomenkielinen Wikipedia täyttää pyöreitä vuosia, YLE 21.2.2022
Suomen Wikipedia perustettiin 20 vuotta sitten, YLE Areena 22.2.2022

Verkon suosittu tietopankki on pian 20-vuotias – 10 faktaa Wikipediasta, MikroBitti 28.12.2020 ja Tekniikka ja talous 9.1.2021
Wikipedia täyttää 20 vuotta – tiesitkö nämä faktat internetin vapaasta tietosanakirjasta, itewiki 14.1.2021
Verkon tiedonhaun ykkösväline täytti 20 vuotta – yksi suomalainen on muokannut 70 000 artikkelia: "Paljon on vielä tehtävää", Helsingin Uutiset 25.1.2021

Salaliittoteoriat ja väärät ilmastoväitteet rehottavat – BBC kävi läpi eri kielillä tehtyjä Wikipedia-artikkeleita, YLE 19.11.2021
Wikipedia tieteen lähteenä – Ei kai nyt sentään? Onko se edes sopivaa?, YLE 9.2.2018

Uutisvirrasta poimittua (vko 8/2022, eli helmikuu 2022)

Selailin ajankuluksi uutissivustoja, silmäilin otsikoita, josko jotain mielenkiintoista olisi tapahtunut. Paljon mahtuu uutista maailmaan... Pari otsikkoa ja uutista päätin jakaa täällä(kin).

Tämän viikon tiistain päivämäärä on 22. helmikuuta eli 22.02.2022 (ja jos lisää seuraksi kellonajan 20:22), joka muodostaa nk. erikoispäivämäärän eli palindromipäivän. Päivämäärä on kenties eniten suosiossa naimisiin menevien keskuudessa, onhan päivämäärä erittäin helppo muistaa. Asiasta voi lukea lisää vaikkapa Ilta-sanomien tai Nurmijärven uutisten sivuilta.

Lähde: YLE

Neuvost... Siis Venäjän toiminta Itä-Euroopassa on pitempään herättänyt huolenaiheita länsimaissa. Krimin niemimaan valtaus, miehittääkö Ukrainan jne... En taida sen kummemmin tässä perehtyä asiaan. Ajattelin pitäytyä kotimaan uutisissa.

Sodankylässä kunnanjohtajana vuosina 1968-93 toiminut Lasse Näsi on kuollut. Asiasta kertoi Yle.

Nyt eletään loma-aikaa, eli hiihtolomat ovat alkaneet pyöriä. Lomat ovat porrastettu kolmelle viikolle, eli viikolla 8 Etelä-Suomi, viikolla 10 pohjoinen Suomi, väliin jäävä Suomi siinä välissä.

Saariselällä ei tosin pahemmin voisi lomakausi startata. Nimittäin alueella toimiva ruokakauppa Kuukkeli paloi nyt alkuviikosta täysin. Tai pitäisikö puhua jo kauppakeskuksesta? Rakennuksessa ruokakaupan lisäksi Postin ja Alkon palveluita sekä muutakin toimintaa. Ilmeisesti lähimmät ruokakaupat ovat sitten yli 30 km päässä Ivalossa/Inarissa ja Sodankylässä. Sodankylän puolella Vuotsossa taitaa olla K-kauppa? Aiheesta voi lukea esimerkiksi Ylen artikkeleista (uutinen 1 ja uutinen 2).

Olikohan muuta? Lopuksi vois mainita eräästä Lappiin ja historiaan liittyvästä uutisesta. Ylen uutisista voi lukea vaikka Sturmbock-linjan kartoittamiseen liittyvästä uutisesta. Artikkeli kertoo toisen maailmansodan aikaisia sotapaikkoja kartoittaneen nuorukaisten löydöistä. Kannattaa tutustua myös Vaietut arktiset sodat -dokkarisarjaan, jossa on käsitelty kyseistä puolustuslinjaa (löytyy Yle Areenasta). Lisää voi lukea vaikkapa Wikipediasta tai Forgotten Fronts -sivustolta. Ilta-sanomien sivuilta löytyy artikkeli, jossa mm. mielenkiintoinen video linnoituksesta/juoksuhaudasta.


EDIT JA LISÄYS:
Sattui unohdus, ehdin julkaista blogimerkinnän ennen kuin muistin erään uutisen. Yle kertoi erään netissä toimivan sivuston synnystä. Wikipedia täyttää vuosia. Netissä toimiva tietosanakirja toimii monella eri kielellä, ja suomalainen Wikipedia-sivusto avautui helmikuussa 2002. Mutta asiasta (eli wikistä ja sanakirjoista) lisää sitten joskus myöhemmin...

Päivityksiä blogeihin

Jee! Vuoden toinen merkintä! Tai oikeastaan viides, mikäli otetaan huomioon myös muut blogini.

Mistä päästäänkin itse asiaan, eli muissakin blogeissa päivityksiä. Muutaman lauseen päivityksiä, mutta päivityksiä kuitenkin. Käykääs lukemassa RePost- ja Sanasta kiinni -blogien merkintöjä. En taida kovin usein kyseisiä blogeja päivitellä, mutta silloin tällöin iskee "inspis" päivitellä blogeja...


Jäi merkintä hieman tyngäksi, mutta jääkööt! Tämä olikin ennemminkin mainostusta kuin varsinaista sisällöllistä blogin luontia.

Nyt sitä blogimerkintää kirjoittamaan!

Äääää! Nyt on lykätty jo tarpeeksi merkinnän kirjoittamista! Aika tarttua kynään (siis näppäimistöä naputtelemaan) ja sitä merkintää kirjoittamaan!

Edellisestä merkinnästä on kait puolitoista kuukautta. Aika siis kirjoittaa uutta merkintää. En ole jostain syystä ehtinyt tai jaksanut aloittaa kirjoittamista, vaikka olisikin ollut kirjoittamiseen muutama mehevä ajatus ja aihe. Mutta varmaankin ajankohtaisuuden vuoksi en ole sitten alkanut kirjailemaan niitä. Siis aihe menettänyt ajankohtaisuutensa (liian?) nopeaa, jotta siitä olisi voinut alkaa kirjoittamaan vaikkapa päivän päätteeksi.

Milloinkas minä muuten viimeksi merkintää kirjoitinkaan? Joulukuun 2021 alussa? Paljon on tapahtunut, vaikkakin itselle ei tuntuis tapahtuneen mitään erikoisempaa.

Joulu oli ja meni. Perinteiseen tapaan toisen sisaren luona jouluruoka, lahjojen jako ja sitä rataa. Samoten vuodenvaihde. Ei mitään uutta vanhaan tuttuun kaavaan. Koronarajoituksia ja -karanteeneja tosin sai kirota.

Joulun jälkeen olin pari viikkoa töissä kirjastolla. Kirjastolla järjestettiin jouluaiheinen pakopeli. Ihan mukavasti kävi porukkaa. Kaikki pelaajat tuntuivat olevan kaikenkaikkiaan tyytyväisiä peliin, vaikka pientä hiomista aina löytyy. Varsinkin kun ekaa kertaa kyseistä peliä Sodankylän kirjastossa pelattu.

Lähde: Sompio-lehti

Parit juhlat juhlittu nyt tammikuussa. Kolmella oli syntymäpäivät ja yhdellä oli rippijuhla. Menoa ja melskettä voisi sanoa. Porukkaa mukavasti liikenteessä (vaikkakin koronarajoituksia olikin). Juhlista kun puhe ja tarjoilu siinä ohessa, tulikin mieleen eräs termiin tai murresanaan liittyvä juttu mieleen. Onko se leipäjuusto vai juustoleipä? Siis se kiekkomainen, maidosta tehty tarjoiltava tuote...

Olikohan muuta? Loppuun voinee heittää kirppislöytöjä... Käväsin pitkästä aikaa kirppiksellä. Törmäsin muutamaan postimerkkipussukkaan, jotka piti ostaa. Kymmenkunta kotimaista ja samanverran ulkolaisia merkkejä. Lisäksi löysin pari nappia, joita olen etsiskellyt jo lie kuinka kauan erästä projektia varten. Eli omistan nk. kapteeninlakin, johon olen suunnitellut jotain lisäkoristelua. Koriste ehkä huono sana, mutta kuvaavin... Kun samoja lakkeja useampia, niin jotain jolla tekisi lakista hieman uniikimman, tunnistettavamman.