Edellisessä Helsingin reissua käsittelevässä merkinnässä taisin käsitellä keskiviikon tapahtumia. Kävin tapaamassa kaveria ja käyntikohteina oli 1700-luvun Bembölen kahvitupa sekä SPR:n Kontti-kirppis. Seuraavaksi isken kiinni loppuviikon tapahtumiin eli torstain ja perjantain tapahtumiin, luonnollisesti... Perjantain tapahtumat saatan kylläkin jättää toiseen merkintään.
Mitään varsinaista suunnitelmaa lomareissulle ei ollut, mitään "lukkoonlyötyä" agendaa ei ollut. Ennen lomaa mietin mahdollisia käyntikohteita, joissa vois käydä. Torstaille en suunnitellut mitään kummempaa. Katselin illan ja aamun aikana Helsingin karttaa ja päätin, että "Tuonne!" sopivan kohteen bongattuani.
Kasvitieteellinen puisto on aidatulla alueella, jonne pääsee pääportin kautta. Hieman piti suunnitella miten ja mitä reittiä pääsisi helpoiten alueelle. Kun polvi on vihoitellut keväästä asti (mikä lie revähdys), joten reitti piti valita mahdollisimman helpoksi. Etsiskelin aluksi sisäänkäyntiä väärästä paikasta, väärältä puolen puistoa. Valitettavasti kartalla portiksi merkitty väylä ei ollutkaan yleisölle avoin reitti/portti. Onneksi ja sattumalta henkilökuntaan kuuluva henkilö oli samaan aikaan kulkemassa samaan suuntaan, niin pääsin samalla "ovenavauksella" sisälle. Pikaisesti keskustelun perusteella tiedossa ongelma (toisella reunuksella ei sisäänkäyntiä), ja toiveissa olisi jonkinlainen virallinen vierassisäänkäynti myös toisellekin puolen.
Asiaan! Sisälle puistoon päästyäni kukkien tuoksu alkoi voimistua mitä pitemmälle pääsin. Ja naurahdin hieman... Tunnistin pari metriä kuljettuani erittäin tutut hajut! Kumma kun en heti portilla kiinnittänyt huomiota kyseisiin kasveihin. Nimittäin heti tuoksui kotipuutarhasta tutut angervot sekä torniojokilaaksonruusu.
Koska Helsinkiä, ja imeisesti koko Suomeakin, vaivasi hellelukemat ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, päätin keskittyä itse kasvihuoneiden tarjontaan. Kasvihuoneet ja niiden sisältö oli jaoteltu kasvivyöhykkeiden perusteella, esimerkiksi kuivalle ympäristölle eri kasvihuoneympäristö ja kostealle omansa. Viidakolta koko homma minulle näytti, kun ei pahemmin asiantuntemusta eri kasvi- ja ilmastovyöhykkeistä... Muutama mielenkiintoinen kohde kenties oli nk. elävät fossiilit. Eli eliöt ja tässä tapauksessa kasvit ovat säilyneet samanlaisina jopa miljoonia vuosia, ja niitä löytyy niin elävinä yksilöinä kuin fossiileinakin. Eräs näistä elävistä fossiilikasveista on ikilehti. Muistan hämärästi lukeneeni jo aiemmin kyseisestä kasvista. Ikilehti on ilmeisesti erittäin ranttu itämään ja kasvamaan puutarhaoloissa, ainakin Helsingin kasvitieteellisellä puutarhalla oli vaikeuksia saada kasvi itämään. Tällä hetkellä puutarhassa taitaa olla pari kasvia saatu itämään ja kasvamaan... Lisää voi lukea vaikkapa STT:n artikkelista (5.11.2019).
 |
| Palmusali |
 |
| Lummehuone |
 |
| Ikilehti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti