Reissu Helsinkiin 7/2024, merkintä 1/3

Kesä ja lomat, kesälomat ja lomareissut... Eli perinteinen Helsinki-reissun blogimerkinnän aika!

Kesäkuu alkoi lähestymään loppuaan ja heinäkuun eka viikko lähestyi kohinalla. Reissujännitys kasvaa. Nimittäin heinäkuun eka viikko pyhitetty lomailuun ja reissaamiseen, tarkemmin sanottuna heinäkuun eka viikko sisältää matkan Helsinkiin.

Onkohan tästä alkanut muodostumaan jonkinlainen tapa? Perinne? Olen käynyt nyt... ööö, neljättä kertaa Helsingissä kesä-heinäkuun vaihteessa. Ensimmäisen kerran kävin juuri ennen korona-epidemian puhkeamista, parin kesän jälkeen olen tainnut käydä joka kesä Helsingissä.

Mitäpä tämän vuoden reissu piti sisällään? Suhteellisen samanlaisena pysynyt kuin aiemminkin. Museoita, nähtävyyksiä, ystäväperheen näkeminen, ratikalla kaupunkia kiertäminen... Tämä kesä taisi olla eka kesä ettei matkustamisen aikana tapahtunut mitään kummempaa möhläystä, siis VR:n taholta. Yksi kesä jämähdin Tampereelle, koska ratatyöt (taksilla seuraavalle asemalle), toisena kertana möivät sänkypaikan istumapaikalle... Onneksi ei tällä kertaa mitään kummempaa, ainoastaan muutaman minuutin myöhästymisiä, mutta ne annettaneen anteeksi.

Matkalle läksin kesäkuun viimeinen päivä, eli juna läksi sunnuntaina n. klo 21 Rovaniemeltä. Juna oli päämäärässään klo 9:15 parin minuutin tarkkuudella. Seuraavaksi piti suunnistaa lähimmälle ratikkapysäkille, suunnistin siis majapaikkaani Katajanokalla. Majapaikkana on tänä(kin) vuonna Eurohostel, johon olen joka reissulla majoittunut. Halpa ja siisti, vaikka patjat saisivat olla hieman paksummat. Viikon majoituksen (eli 6 yötä) hinnalla ei taida "normi" hotellista saada huonetta edes yhdeksi yöksi?

Majapaikkaan on suhteellisen helppo matkata ratikalla, kun ratikoista linjat 4 ja 5 kulkevat Katajanokalle, vitonen lähinnä laivojen aikataulujen mukaan (koska päätepysäkki laivaterminaali). Vitonen lähtee heti juna-aseman vierestä, mutta päätepysäkki on hieman kauempana majapaikasta. Nelosen pysäkki on kauempana juna-asemalta, mutta käytännössä "päätepysäkki" on majapaikan vieressä.

Taisin päästä majapaikkaan siinä 10 maissa. Sisäänkirjautuminen virallisesti on vasta iltapäivällä, tavarat saa jättää hostellille säilytykseen mikäli ei ole huone vielä valmiina/vapaana. Olin jo varautunut ettei huonetta vielä ollut vapaana, mutta onneksi oli vapaa huone ja pääsin heti viemään tavarat huoneeseen. Tällä kertaa sain huoneen viidennestä, aiempina vuosina olin asustellut kuudennessa kerroksessa.

Saatuani kamat huoneeseeni, suuntasin takaisin keskustaan. Kohteena Luonnontieteellinen museo (Luomus), johon olin sopinut tapaavani hyvän ystäväni. Ratikkapysäkki muuten olikin sopivasti museon kohdalla, joten sopivasti ovelta ovelle pääsi julkisilla...

Tosiaan, Luomus oli maanantain ja reissun eka kohde. Mielenkiintoinen ja antoisa paikka vierailla. Paljon ja monta eri asiaa tutkia ja tutkailla. Ainakin lapset tuntuivat tykkäävän museosta ja museon tehtävistä. Museossahan on eri osioissa eri (pulma)tehtäviä pohdittavaksi, miten eri asiat toimivat ja mitkä luut kuuluvat mihinkin osioon jne.

Tänä kesänä sain vihdoin ja viimein bongattua erään kohteen, jota olen jo aiemmin yrittänyt "saada tähtäimeen".Kyseessä on merieläin, joka on saanut medianäkyvyyttä aika mukavasti. Kyseessä on Haminan mursu -niminen eläin. Ylen uutisen (18.9.2023) mukaan mursu oli yksi vuoden 2022 googletetuimmista ilmiöistä. Mursuhan oli löytänyt tiensä luontaisilta asuinalueiltaan jostain Norjan rannikolta Suomeen kesällä 2022. Valitettavasti eläin nälkiintymisen ja huonon kunnon takia menehtyi. Mursu päätettiin liittää Luomuksen kokoelmiin sen saaman mediahuomion ja harvinaisuutensa vuoksi. Kyseisiä eläimiä harvemmin näkee Suomessa, ja edellisestä isomman eläimen kokoelmaan saamisesta taitaa olla useampi vuosi (yli sata vuotta taidettiin jossain mainita).

Mursun lisäksi pääsimme tutustumaan myös erääseen työhuoneeseen/työpajaan, joka normaalisti ei ole isomman yleisön käytössä/esillä. Esillä oli tutkimusesineistöä ja eri näytteitä, kiviä ja täytettyjä eläimiä, joita pääsi tutkimaan esim. suurennuslaseilla. Kivettyneet fossiilit, simpukat ja kivinäytteet olivat erittäin mielenkiintoisia tutkia mikroskoopilla, nähdä millainen pinta eri asioilla on.

Luontomuseon jälkeen suuntasimme toiseen museoon. Kohteena oli Amos Rex, Lasipalatsissa sijaitseva modernia taidetta esittelevä taidemuseo. Museon päänäyttely on Musta tuntuu, toistaiseksi -niminen museon kokoelmia esittelevä näyttely. Museolla oli pari näyttelyä, joihin tutustuttiin. Josefina Nelimarkan The Cloud of Un/knowing -näyttelyssä oli eräänlainen interaktiivinen näyttely, jossa mm. seinälle heijastettiin säähän reagoivia kuvioita (eli sateella pisarakuvioita ja tuulella viivakuvioita jne). "...tutkii pilviä ja niiden olemusta osana veden kiertokulkua. Mittaukset säästä ja arktisilta alueilta muuttuvat kokonaisuudeksi, jossa valot, äänet ja digitaaliset vesipisarat ovat jatkuvassa liikkeessä."

Kovin monta kuvaa en räpsinyt taiteesta. Yhden kuvan taisin ottaa eräästä teoksesta, Tommi Toijan Muukalaiset-teossarjan ukkeleista. Jossain olen nähnyt kyseisiä ukkeleita aiemminkin, isompina vain. Näyttelyssä olleet ukkelit olivat alle puolen metrin korkuisia, kun taas aiemmin näkemäni muistaakseni/käsittääkseni oli parimetrinen (ainakin).

Reissun ekasta päivästä kerrottu merkinnän verran. Taidan jatkaa reissusta kertomista seuraavassa merkinnässä. Stay tuned!

Edit 25.8.2024:
Tommi Toijan kotisivut
https://tommitoija.com/

Tommi Toijan teos tunnetaan pissaavana poikana, ilmeisesti virallinen nimi on Bad Bad Boy.