Tekemisiä ja niin eespäin

Pitkästä aikaa tännekin jotain merkintää. Jälleen kerran klassinen aloitus. Eli parin viikon välein tehtävä merkintä, jonka aloituksessa voivotellaan harvakseltaan syntyviä merkintöjä.

Mutta asiaan!

Mitä olen tehnyt? Mitä on kuulunut arkeeni? No ei mitään kummempaa. Kotona olen viihtynyt pääasiassa. Rovaniemen reissusta taisinkin viime merkinnässä kertoakin. Muualla en olekaan käynyt. Tylsä minä, harvoin tulee matkusteltua...

Luontoaiheisiin seuraavaksi. Eletään toukokuuta eli kevätaikaa. Valonmäärä on lisääntynyt, lumet sulaneet (tai sulamassa), luonto alkaa heräilemään talven jäljiltä. Inspiroidun tässä vähän aikaa sitten kukkamultien vaihtamisesta. Nyt kevättalven aikana katselin aikani paria kasvia, mietiskelin pitäisikö vaihtaa mullat. Oikeastaan kasvien ruukut alkoivat olemaan liian pienet kasvien kokoon nähden.

Viimeksi vaihdoin kasvien mullat pari vuotta sitten, jolloin vaihdoin myös ruukut pariin kukkaan. Olisi ehkä voinut hankkia ruukuista kokoa isommat versiot? No, sama kait tuo... Edelliset ruukut taisivat olla halkaisijaltaan 18 cm ja nyt nämä uudet taisivat olla 20 sentin ruukkuja. Korkeusero taisi olla samaa luokkaa. Ans katsoa sitten parin vuoden päästä onko kasvit kuinka paljon kasvaneet, jos ovat parissa vuodessa kasvaneet, no paljon.

Kolmen kasvin mullat ja ruukut ovat vaihdettu. Vielä olisi sama operaatio parin kasvin kanssa. En vain vielä uskalla koskea kasveihin, sillä ovat tällä hetkellä kukassa. Varsinkin kun yksi kasveista sen verto ranttu, ettei joka vuosi kuki. Toisaalta, edelliskerralla pukkas kukkaa pari kertaa tyyliin parin kuukauden välein. Pitänee sitten kukkimisen jälkeen tehdä vaihto-operaatio. Ja samalla jakaa kasvi useampaan ruukkuun. Lähtenyt pari "ryöstökästä" kasvamaan varsinaisen kasvin rinnalle.

Käväsin pitkästä aikaa alkuviikosta eli maanantaina verikokeissa. Psoriasislääkitykseen kuuluvia (turva)verikokeita... Jälleen kerran käsi mustelmilla, vaikka verinäytteet saatiinkin otettua suht helposti. Minulla passaa olemaan nuo verisuonet välillä hakusassa, joten välillä niitä on jouduttu etsimään pitempään ja useamman hoitsun toimesta. Ja välillä ei tarvi kauaa istua labranpenkillä, kun koeputket on jo valutettu täyteen melkeinpä silmänräpäyksessä.

Aloinkin miettimään... Kuinkakohan paljon hoitohenkilökunnan tietotaito yms vaikuttaa verikokeenottotilanteeseen. Itse olen aina inhonnut neulanpistoja (ja sairaalaan puhdistusaineiden hajuja), joten varmaankin se on suht vakio. Matemaattiset termit, prkl! Muuttuja ja vakio... No kuiten. Välillä on hoitajia, joiden ei tarvitse ees etsiä suonta ja saa koeputkeen tarvittavat aineet. Toisilla taas menee jo pitempään. Onkohan hoitsuissa vampyyreja tai sääskiä?

Mitäs vielä olen hommaillut? Olen tietsikalla naputellut tekstityksiä. Koneella on pari leffaa, jossa ei ole ollut suomi-tekstejä. Niihin on pitänyt sitten naputella tekstit.

Olenkohan joskus kertonut tekstityksistä? Hämärä mieli- ja muistikuva asiasta... No, kertaus on opintojen setä. Eli yksinkertaisimmillaan tarvitaan vain tekstinkäsittelyohjelma, jolla tekstitys ja aikakoodit naputellaan talteen. Eli millä kohtaa mitäkin sanotaan. Tämä tiedosto sitten tallennetaan samaan kansioon .srt-päätteellä, ja videosoitin tunnistaa tekstityksen ja näyttää sen. Toivottavasti. Eilettäin sain valmiiksi Ihmeellinen on elämä -leffan tekstityksen (esimerkkinä kuvakaappaus).