Still alive!

Eli pitkästä aikaa blogimerkintää. Meinasin jo käyttää klassista Frankenstein-teoksesta tuttua It's alive -hokemaa, mutta päädyinpä hieman eri variaatioon. Toisaalta olisi voinut käyttää Still standing -sanomaa, mutta ehkä sisällöltään ja sanomaltaan hieman väärä... Taisin muuten törmätä tuohon hokemaan YouTuben videoita selatessani. Ilmeisesti eräässä animaatioelokuvassa musiikkikohtauksena. Taitaa olla Elton Johnin kipale.

Harhauduin ehkä aiheesta. Tapana ollut silloin tällöin. Tosiaan, olen viettänyt hiljaiseloa blogin suhteen. Vai voiko/pitäisikö sanoa blogi on viettänyt hiljaiseloa? Edellisestä merkinnästä on pari viikkoa aikaa. Reilu pari viikkoa? Edellinen merkintä on tehty 11.6. ja tätä tekstiä kirjoittaessa on 26. päivä, eli 15 päivää edellisestä merkinnästä. Aikaa on kulunut siis...

Mistä biisistä muuten? Alkoi häiritsemään!

Eppu Normaali ja Vuonna 85. Tosin kertsi menee "On vuosi '85, kauan on aikaa siis siitä kun viimeksi[...]"

Emmätiiämistäkirjoittaisin. Iski taas tyhjyys, siis aiheiden suhteen. Paljon ois kerrottavaa, mutta samalla ei ole oikein mitään maininnan arvoista. Mistäköhän aloittais?

Hiljaiseloa työrintamalla. Olen nyt kesäkuun ollut virallisesti työtön. Sen verto tiedän tulevasta (varma), että syksyllä alkaa eräs digiopetusprojekti, johon olen lupautunut. Pari tuntia viikossa digiopastusta. Sitä odotellessa.

Elokuvajuhlat oli ja meni. Katsojamääriltään 30 tuhannen luokkaa, tänä kesänä tais mennä ennätysmäärät rikki. Asiasta voi lukea vaikkapa Ylen uutisesta. Yhden elokuvan kävin katsomassa, Hammastikku-John -nimisen italialaiselokuvan (1991, Roberto Benigni). No juu, en sano puolesta enkä vastaan, koska oli pe/la-yö klo 3:15 kun elokuva alkoi. Mulla tuli teltassa kylmä! Ois pitänyt ottaa takki völjyyn... Ja kävellen kotiin, taksia en edes lähtenyt metsästämään (kokemuksesta tiedän, että festareilla joka taksi ajossa ja varattuna hamaan tulevaan asti).

Juhannus oli ja meni. En tehnyt mitään erikoista. Kotona olin ja tylsistyin katsomalla töllöä.

Olikohan muuta? Ei mitään erikoista. Kirjakokoelmat ovat karttuneet parilla teoksella. Arto Paasilinnan teoksia olen löytänyt pari kappaletta kirppikseltä nyt kuukauden parin sisällä. Ja pari Juha Vuorisen teostakin olen ostanut.

Ostoksista mieleen. Kyllästyin tässä yks päivä irtonaisiin valokuviin, jotka ovat pitäneet ripustaa seinälle jo aikaa sitten. Kauppaan siis! Eipä ollut kovin yksinkertaista. Olen siis tällä viikolla metsästänyt valokuvakehyksiä. Tai siis mistään ei ole löytynyt sopivan kokoista tai väristä. Joko liian isoja tai liian pieniä, ja väri muu kuin valkoinen. Ei siinä, nappasin kaupasta pari eri kokoa olevia kehyksiä, joihin oletin kuvan sopivan. Koko oli kyllä sopiva, mutta väri ei. Musta ei oikein soinnu, jos muut ovat valkoisia. Ei muuta kuin valkoista spraymaalia, niin väri on oikea.

Sävystä en osaa sanoa, koska valkoisesta väristä löytyy eri valkoistakin.

Eiköhän tässä nyt ollut kaikki tällä kertaa. Ei muuta ko seuraavaan kertaan!