Sosiaalista mediaa selatessani olen huomannut näin vuodenvaihteessa muistelumerkintöjen lisääntyneen määrän. Muisteluiden kasvanut määrä somessa kenties parempi muotoilu asialle? Aloinkin pohtimaan... Pitäisi varmaan itsekin tehdä jonkinlaista vuoden 2018 omien tapahtumien yhteenvetoa. Juuri sopiva merkintä vuoden ensimmäiseksi merkinnäksi?
Pitää hieman luntata omista some-kanavista mitä vuoden aikana onkaan tapahtunut. Ei kaikkea voi muistaa...
Tammikuussa 2018 järjestettiin presidentinvaalit, Niinistö jatkoi toiselle kaudelle. Tammikuussa oli myynnissä runebergintorttuja ja laskiaispullia (kuva IG:ssa), reilu kuukausi ennen varsinaisia tapahtumia.
Vuonna 2018 työvoimapolitiikka muuttui, astui voimaan nk. aktiivimalli (TE-palvelut). Tarkastelujaksolla (n. 3kk) pitää olla töissä tai täyttää tietyt kriteerit, että saa (työttömyys)tukea. Alkuvuodesta aloitin omaishoitajana, muuten olin työttömänä. Omaishoitajana täytin (ja täytän edelleenkin) tuon aktiivisuuspuolen, ainakin Kelalle päin.
Kevät eteni omalla painollaan. Kevään ajan (puoli vuotta) taisin olla jossain työkkärin ulkoistamassa työvoimapalveluita tarjoamassa jutussa. Tunnustan, en edes tiedä mikä palvelu se loppujen lopuksi oli. Samaa tarjosi kuin työkkäri, mutta ulkoistettu juttu? Kaksi tai kolme puhelua minulle, ja se oli siinä. Oliskihan pitänyt olla aktiivisempi ja soitella sinnepäin? Emmätiiä. Huonosti järjestetty siinä mielessä, että mitään konkreettista ei syntynyt.
Kesäkuussa 2018 järjestettiin perinteiset elokuvajuhlat. Samaan aikaan järjestettiin myös Erkki "Aate" Alajärven (muisto)näyttely, jossa piipahdin. Heinäkuussa piipahdin piruuttanin Tauskin keikalla. Pitihän se käydä katsomassa minkälainen mies se oikein on... Kulttuurin ja kirjallisuuden saralta voinee tässä välin mainita syyskuussa järjestetty "Huuhaa" Innasen näyttely (kuva IG:ssa) Alariesto-galleriassa, sekä kulttimaineeseen yltänyt Noidan käsikirja, jonka tilasin elo-syyskuun vaihteessa.
Kesällä 2018 rikottiin jonkinlaisia helle-ennätyksiä. Mittaushistoriassa (Sodankylässä) ei ole ollut yhtä pitkää tai yhtä lämmintä lie milloin viimeksi, jos koskaan. Asiasta voi lukea vaikkapa Lapin Kansasta, Uudesta Suomesta tai Ylen sivuilta.
Elokuussa järjestettiin työkkärin koulutustilaisuus. Työvoimapoliittinen koulutus, parin viikon juttu. Käytännössä kuinka kirjoitan CV:n -juttu. Tämän jälkeen alkoi parin kuukauden pituinen työvalmennus, johon hakeuduin. Pari viikkoa luentoja, kuukauden työharjoittelu, viikon loppuluennot. Harjoittelupaikan hakeminen tuotti hieman vaivaa, sillä pari ensimmäistä paikkaa vetosi resurssipulaa (IT-firma, lehti, kirjasto). Mutta ei siinä mitään, pääsin kansalaisopistolle töihin. Sisällöntuotantoa (tiedotteet yms) ja tiedonhakua/-prosessointia. Tämän työvalmennus/harjoittelun ansiosta olen (vieläkin) opistolla työskentelemässä. En töissä töissä, työkokeilussa, mutta voittaa tämä joutenolon.
Lokakuussa lyheni tukka ja parta läks. Viimeksi yhtä lyhyt tukka... Öööö, en edes muista milloin ois ollu näin lyhyt kuontalo. Lie kuinka kauan ollut tukka pitkä ja parta saanut rehottaa ikuisuuksia.
Mitäs vielä? Syksy toi hieman huonompia uutisia. Äidin kuolema lokakuussa hieman synkisti mieliä. Mutta pikkuhiljaa etiäpäin...
Tällainen oli minun viime vuosi. Ei muuta kuin kohti uutta vuotta!
PS.
Sain jonkinlaisen inspiraatiopurskahduksen eilen illalla. Tavallisesta poiketen koostin vuoden 2018 pääasiassa somessa julkaistuista aiheista ja kuvista vajaan parin minuutin videon. Miten päädyin tekemään videon? Uteliaisuutta tutkailin minkälaisia ilmaisia videoeditointiohjelmia löytyy, ja päätin testata erään softan. Luonteva aihe videolle näin vuodenvaihteessa tietysti oli vuoden aikana kuvatut kuvat. Pitänee tutkailla softaa tarkemmin ja kokeilla seuraavaksi liikkuvaa kuvaa.
Video julkaistu YouTubessa.
 |
| Kuvien lähteet: pixabay (1 ja 2) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti