Tiistain sekalaiset (17.4.2018)

Kävin eilen kirjastossa ennen päivän liikunnallista ohjelmaa, tarkoitus lukaista päivän/viikon lehdet. Tuli pari muuttujaa, voinee sanoa. Kirjaston lehtisalissa tehtiin remonttia. Tai ainakin valmisteltiin remppaa, oli nimittäin ilmestynyt suojamuoveja keskelle tilaa/huonetta. No ei siinä mitään, sain kyllä luettua Hesarin.

Pikaisesti poikkesin myös itse kirjaston puolelle. Mukaan tarttui Antto Terraksen Stockmann Yard -teos. Olen joskus aikaisemminkin lukenut kirjan, mukavaa luettavaa. Voin suositella, kannattaa lukea. Haluttaisi lukea Terraksen toinen vastaava kirja, vuonna 2017 ilmestynyt Pilkkuun asti -teoksen. Kuten Stockmann Yard, tämä(kin) kirja kuulunee myös omaelämänkerrallisiin teoksiin. Antto Terrashan on siis työskennellyt niin myymäläetsivänä Stokkalla kuin baarimikkonakin.

Sarjassamme väärinkuultuja mainoksia: "Ohjelma täynnä eettisiä kilpailuja!" Oikeasti mainostettiin sanalla eeppinen. Ei pitäisi keskittyä kahteen asiaan yhdellä kertaa. En ole kovin hyvä nk. multitasking-jutuissa.

Ei iskenyt varsinainen tyhjän paperin syndrooma, se tulee ennen tekstiä kun ei keksi aloitusta. Nyt vain tyhjeni mieli. Tiedättehän tunteen kun mielestä katoaa kaikki? Nimittäin tv on vieressä päällä ja vei hetkeksi huomioni, ja kas, ajatus katosi.

Lämmin ja kaunis ilma. Koko päivän paistanut aurinki. Hikeä pukkaa. Varsinkin kun on pitänyt mehustaa viime vuotisia marjoja...

Mietinkin mitä oli mielessä ennen blackoutia. Selasin nimittäin kännykällä otettuja kuvia, ja tajusin erään asian. En ole tainnut ottaa tänä vuonna yhtään kuvaa "oikealla kameralla". Nykyään otan enemmän kuvia kännykällä kuin pokkarilla. Siirrän kuvia silloin tällöin koneelle, järjestän kuvat laitteen ja vuoden mukaan. Nyt tämän vuoden kännykän kansiossa on reilut 150 kuvaa, kameran kansiossa on vain muutama kuva.

Pari viimeisintä kännykän kuvaa kenties?

Kävin tässä jokin aika sitten kirppiksellä. Löytyi muutama elokuva, jotka päätyi kokoelmiin. Halpoja ja ehjiä (ei naarmuja). Klassikkoelokuvia kuten esim. Kummisetä-trilogia ja Brianin elämä -leffa.

Hiuspompulat? Miksiköhän noista on pitänyt kuva ottaa? Olen joskus kyllä miettinyt tekeväni jonkinlaisen vaatetusmerkinnän, mutta se on jäänyt suunnitteluasteelle. Mappi Ö -kamaa niin sanoakseni. Joskus pyörittelin ajatusta, ja kriisinpoikasta iski: vaatekaapin sisältö on harmaa. Konkreettisesti. Värejä löytyy ainoastaan muutamasta hiuslenksusta...

Tämän päivän Ilttiksessä oli oiva sarjakuva. Helmiä sioille -sarjiksessa käsittellään erästä asiaa, jota itsekin olen pohtinut. Nykynuoriso ei tunnista puhelinluetteloa, ikäkriisiä pukkaa. Hei muuten! Kirjastossa näytti olevan vielä muutama puhelinluettelo jäljellä.