Käväsin eilen tiistaina pikaisesti kirjastossa. Mukaan tarttui pari sarjakuvaa, avaruusagentti Valerian tarkemmin sanottuna. Tarkoituksena oli lainata Luupäät-sarjis. Mutta etsimääni osaa 9-osaisesta sarjasta ei ollut paikalla, joten lainasin toisen lukemani sarjissarjan kirjoja. Taisin tutustua kyseisiin sarjakuviin ensimmäisen kerran ollessani peruskoulussa 1990-luvun loppupuolella. Eli aika kauan aikaa sitten...
Juolahti mieleen, että voisin kirjoittaa jonkinlaisen merkinnän kirjoista ja sarjakuvista, joita yleensä luen.
Tyyli ja aiheet ovat kenties klassisia/kliseisiä maskuliinisia genrejä: scifiä, fantasiaa, seikkailua... Kotipaikkakunnan kirja- ja varsinkin sarjistarjonta on yhtä suuri kuin paikkakunnankin koko eli suht pieni, mutta kyllä täälläkin on pystynyt uppoutumaan kirjallisuuden eri osa-alueisiin siinä missä muuallakin.
Luupäät ja Valerianin mainitsin jo merkinnän alussa. Ulkomaisista sarjakuvista/sarjoista voinee mainita Mustanaamion ja Tex Willerin. Ajattomia klassikoita... Willeriä tai Mustanaamiota ei pahemmin Sodankylän kirjastosta löydy, joten näitten sarjiksien suhteen on pitänyt turvautua kaupan lehtihyllyn tarjontaan. Rovaniemen kirjastolle tässä kohtaa kiitos, sillä siellä Tex Willereitä on löytynyt ruhtinaallisesti (ainakin mun mielestäni).
Kotimaisista teoksista vois mainita Tarmo Koiviston Mämmilä-teokset. Lisäksi (lähes) päivittäin luen Helsingin Sanomissa ilmestyvät kotimaiset sarjakuvat, eli Viivi ja Wagner sekä Fingerpori.
Lasketaako pilapiirrokset sarjakuviin? Siinä tapauksessa vois lyhyesti mainita Hesarissa ilmestyvät pilapiirtäjä Karlssonin tuotokset sekä Ilta-sanomissa ilmestyvän Heikki Paakkasen tuotokset. Kari Suomalaista unohtamatta...
Muutama sana kirjoista... Arto Paasilinnan tuotanto on ainoa kirjailija, jonka tuotantoa olen kerännyt. Siis sarjakuvien lisäksi. On minulla toki muitakin kirjoja hyllyssä, mutta Paasilinnan teoksia olen kerännyt vuosien ajan.
Mikä viehättää mainitsemissani teoksissa ja tekijöissä? Tyyli ja taito ilmaista tarina on keskeisessä asemassa. Sarjakuvissa piirrosjälki luonnollisesti on myös tärkeässä osassa. Mielestäni selkeä ja vahva piirrosjälki on tehnyt vaikutuksen minuun.
Hieman ristiriitaa sarjiksien ja kirjallisuuden välillä. Sarjakuvissa pidän enemmän uudemmista teoksista, kun taas Paasilinnan teoksissa alkupään tuotokset mielestäni parempia. Mistäköhän johtuu? Tex Willerillä ja Mustanaamiolla on useita piirtäjiä, mutta selkeästi havaittavissa eroa alku- ja loppupään piirrosjäljessä (selvää kehittymistä)... Paasilinnan teoksissa kerronta mielestäni vahvempaa alkupään kirjallisuudessa. Mene ja tiedä sitten...
Lukijakysymys
Mitä kuuluu sinun lukemistoosi?
Linkit
Wikipedia: Valerian ja Laureline, Luupäät, Tex Willer, Mustanaamio, Mämmilä, Fingerpori, Viivi ja Wagner
HS: Fingerpori, Viivi ja Wagner, Karlsson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti