Hammasharja puuttuu!

Perjantaina tuli käytyä poliisiasemalla. Ei mitään vakavaa, kävin vain hankkimassa muutaman dokumentin. Hammasharjoja ei siellä ollut, mutta passin sen sijaan kävin tilaamassa. Ja henkilökortin. Viikon päästä passin ja henkilökortin pitäis olla asemalla noudettavissa. Olikohan 2-5 (arki)päivää, jonka lupasivat valmistusaikaa. Ja pitää noutaa laitokselta, koska ajokortti ei kelpaa tunnistautumiseen. Normaalisti(?) passin saisi R-kioskilta, mutta noutopiste voi olla myös poliisilaitoksella sijaitseva lupapalvelupiste.

Virallisesti vuoden alusta alkaen (2019) virallisia henkilöllisyystodistuksia ovat vain passi ja henkilökortti. Eli esimerkiksi ajokortti ei käy enää henkilöllisyyden todistamisesta. Sen vuoksi tuli alkujaan piipahdettua poliisin lupapalvelussa.

Missäköhän mun edellinen passi on? Edellisen passin hankin lukiossa ollessa abiristeilyä varten. Laiva piipahti Tallinnassa, jonka vuoksi piti olla passi. Kymmenen vuoden passi vanheni, ööö, lähes 10 vuotta sitten. Tallessa pitäisi olla, mutta en tiedä missä tallessa...

Kuka muuten muistaa 1990-luvun Passi ja hammasharja -ohjelman? En muista ollenkaan sisältöä, vaikka varmasti katsoin itse(kin) ohjelmaa useinkin. Ainoastaan tuo ohjelman nimi on jäänyt mieleen kliseisenä lausahduksena ja kulahtaneena vitsinä. Johon näköjään olen itsekin sortunut.

Ja seuraavaksi median pariin. Tarkemmin ottaen television, draaman ja hiukan myös sanomalehtien pariin.

Katselin tässä eräs päivä Yle Areenasta suomalaista draamaa. Katselin neliosaista Ilman kavaluutta -sarjaa, kun eräs hahmo herätti voimakkaan "missä olen nähnyt" -tunteen. Kristiina Elstelän esittämä hahmo toi mieleen erään toisessa sarjassa esiintyvän hahmon. Myös Ylellä näkyvässä Handmaid's tale -sarjassa esiintyy Aunt Lydia (suom. Lydia-täti?), jota esittää Ann Dowd.

Kumpi on kumpi?

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmestyy Kuin kaksi marjaa -osio, jossa esitellään ulkonäöltään (lähes) identtisiä julkisuuden henkilöitä. Onkohan ollut vielä siellä? Sopis varmaan....

Loppuun pieni kevennys. Pohdintaa... Kuinka suuri maailmankaikkeus on? Ja mihin avaruus loppuu?

Still alive!

Eli pitkästä aikaa blogimerkintää. Meinasin jo käyttää klassista Frankenstein-teoksesta tuttua It's alive -hokemaa, mutta päädyinpä hieman eri variaatioon. Toisaalta olisi voinut käyttää Still standing -sanomaa, mutta ehkä sisällöltään ja sanomaltaan hieman väärä... Taisin muuten törmätä tuohon hokemaan YouTuben videoita selatessani. Ilmeisesti eräässä animaatioelokuvassa musiikkikohtauksena. Taitaa olla Elton Johnin kipale.

Harhauduin ehkä aiheesta. Tapana ollut silloin tällöin. Tosiaan, olen viettänyt hiljaiseloa blogin suhteen. Vai voiko/pitäisikö sanoa blogi on viettänyt hiljaiseloa? Edellisestä merkinnästä on pari viikkoa aikaa. Reilu pari viikkoa? Edellinen merkintä on tehty 11.6. ja tätä tekstiä kirjoittaessa on 26. päivä, eli 15 päivää edellisestä merkinnästä. Aikaa on kulunut siis...

Mistä biisistä muuten? Alkoi häiritsemään!

Eppu Normaali ja Vuonna 85. Tosin kertsi menee "On vuosi '85, kauan on aikaa siis siitä kun viimeksi[...]"

Emmätiiämistäkirjoittaisin. Iski taas tyhjyys, siis aiheiden suhteen. Paljon ois kerrottavaa, mutta samalla ei ole oikein mitään maininnan arvoista. Mistäköhän aloittais?

Hiljaiseloa työrintamalla. Olen nyt kesäkuun ollut virallisesti työtön. Sen verto tiedän tulevasta (varma), että syksyllä alkaa eräs digiopetusprojekti, johon olen lupautunut. Pari tuntia viikossa digiopastusta. Sitä odotellessa.

Elokuvajuhlat oli ja meni. Katsojamääriltään 30 tuhannen luokkaa, tänä kesänä tais mennä ennätysmäärät rikki. Asiasta voi lukea vaikkapa Ylen uutisesta. Yhden elokuvan kävin katsomassa, Hammastikku-John -nimisen italialaiselokuvan (1991, Roberto Benigni). No juu, en sano puolesta enkä vastaan, koska oli pe/la-yö klo 3:15 kun elokuva alkoi. Mulla tuli teltassa kylmä! Ois pitänyt ottaa takki völjyyn... Ja kävellen kotiin, taksia en edes lähtenyt metsästämään (kokemuksesta tiedän, että festareilla joka taksi ajossa ja varattuna hamaan tulevaan asti).

Juhannus oli ja meni. En tehnyt mitään erikoista. Kotona olin ja tylsistyin katsomalla töllöä.

Olikohan muuta? Ei mitään erikoista. Kirjakokoelmat ovat karttuneet parilla teoksella. Arto Paasilinnan teoksia olen löytänyt pari kappaletta kirppikseltä nyt kuukauden parin sisällä. Ja pari Juha Vuorisen teostakin olen ostanut.

Ostoksista mieleen. Kyllästyin tässä yks päivä irtonaisiin valokuviin, jotka ovat pitäneet ripustaa seinälle jo aikaa sitten. Kauppaan siis! Eipä ollut kovin yksinkertaista. Olen siis tällä viikolla metsästänyt valokuvakehyksiä. Tai siis mistään ei ole löytynyt sopivan kokoista tai väristä. Joko liian isoja tai liian pieniä, ja väri muu kuin valkoinen. Ei siinä, nappasin kaupasta pari eri kokoa olevia kehyksiä, joihin oletin kuvan sopivan. Koko oli kyllä sopiva, mutta väri ei. Musta ei oikein soinnu, jos muut ovat valkoisia. Ei muuta kuin valkoista spraymaalia, niin väri on oikea.

Sävystä en osaa sanoa, koska valkoisesta väristä löytyy eri valkoistakin.

Eiköhän tässä nyt ollut kaikki tällä kertaa. Ei muuta ko seuraavaan kertaan!

Merkintöjä viikoilta 23 ja 24/2019

Kesäkuun eka täys viikko on takana. Loppuviikosta tuli todettua, että huh hellettä. Pikkuhiljaa lämpötila nousi vajaasta 20 asteesta lähes 30 asteeseen. Kuuma! Tällä viikolla sää olikin ihan päinvastainen mitä viime viikolla. Lämpötilat painuivat paikoin pakkasen puolelle, välillä taisi tulla luntakin. Ylen uutisen mukaan pakkasta oli Käsivarressa peräti 3 astetta ja sade oli lunta.

Perinteinen festariviikon avaus sään suhteen siis. Ei ole tietoa helteistä, mutta toivotaan tunnelman olevan sitäkin lämpimämpi elokuvajuhlilla. Tällä viikolla tosiaan alkaa elokuvajuhlat keskiviikkona (12.6.2019). Mitä festariviikolla tapahuukaan?

Viikonloppuna Sodankylässä vieraili Sirkus Finlandia pitkästä aikaa. Aikaisempina kesinä oli hieman hankaluuksia löytää paikkaa missä sirkus olisi voinut pitää telttaansa. Tänä kesänä sopiva paikka löytyi keskustan läheisyydestä erään puretun rivitalon tyhjältä tontilta. Ans kattoo miten tulevaisuudessa, sillä tälle tyhjälle tontille on etsitty ja suunniteltu jos jonkinlaista käyttötarkoitusta aina hotellista muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin (urheilupuisto yms).

Maanantaina ja tiistaina torilla on markkinat. Voisi kuvailla tynkämarkkinat, sillä eipä siellä ollut juuri muita myyjiä kuin pari kukkakauppiasta ja karkkikauppias. Taisi siellä muutama leipä- ja tekstiilikauppiaskin olla, mutta aika hiljaista siellä kyllä oli... Kuihtuva juttu?

Mitäs vielä? Viime viikolla sain kompostin käännettyä ja siirrettyä. Paikka ehkä hieman väärä... Talven jäljiltä kompostorit olivat, no säpäleinä. Koiran vieressä ehkä ei ole paras paikka kompostorille. No nyt on kompostori takas koossa ja uudessa paikassa, ei pitäis olla kovin äkkiä hajalla.

Tällä viikolla pitäis muuten ruohokin ajaa. Ehtinyt kasvaa pitkäksi nyt muutaman viikon aikana.

Tankavaara ke 5.6.2019

Pitkästä aikaa tuli käytyä Tankavaarassa. Pitäähän se ainakin kerran kesässä tehdä jonkinlainen kotipaikkakunnan "turistikäynti". Muisti teki kyllä tepposet. Muistelin käyneeni Tankavaarassa viime kesänä. Mutta blogimerkintöjen perusteella kävinkin heinäkuussa 2017 eli pari vuotta sitten. No ei siinä mitään...

Mitään uutta ja mullistavaa ei kait ole, sama vanha tuttu paikka. Paitsi muutama pieni seikka. Ovat alkaneet rakentamaan uutta mökkirakennusta. Lisää majoitustilaa matkailijoille. Ja pari uutta veistosta pihalle. Ei sen kummempaa...

Ainoa johon toivoisin hieman parannusta on 4-tien "tienviitat". Tankavaaraan on kaksi risteystä päätieltä. Etelästä tultaessa ekassa risteyksessä on suht hyvä eli näkyvä opastus (pitkä rivi pylväitä jne). Ehkä hieman voisi panostaa jollain aiheeseen sopivalla reksiviitalla, muuten hommansa ajava. Mutta toisessa risteyksessä viitat... No ne on taidettu jättää oman onnensa nojaan aikaa sitten. Vois uusia reikäiset kyltit ja oikaista hakut ja lapiot?

Niin, juu... Yleensä ajan aiemmasta risteyksestä, mutta tällä kertaa vaihtelun vuoksi päätin ajaa toista kautta. En tiennytkään, että toisen risteyksen yhteydessä on muistomerkki. Toisen maailmansodan tapahtumiin liittyvä muistomerkki. Tähänkin voisi myös panostaa... Mainontaa? Kohotusta ja korostusta? Ei oikein erotu ympäristöstään.

Kultamuseo taidettiin perustaa joskus 1970-luvulla. Aktiivisena taisi olla juurikin alueen kullankaivajat. Kultakylän alueella on kerätty kullanhuuhdontaan liittyvää esineistöä ja muuta reksiviittaa. Itse museon alueelta löytyy esimerkiksi autenttisia kullanhuuhtojien asumuksia ja työvälineitä. Museo aloitti nk. Mutterikämpäksi kutsutussa rakennuksessa, joka oli alkujaan rakennettu 1940-luvulla kullankaivajan asumus.

Itse museorakennus, tai ainakin osa siitä on rakennettu vaskoolin muotoon. Näyttely on kahdessa osassa, Suomen kultahistoria on ensin ja sen jälkeen koko maailman kultahistoriaan keskittyvä osio. Detaljina voinee mainita, että näyttelyyn astutaan Ivalojoen Kultalan porstuan näköisovesta (tai ainakin kuvan).

Tiedättekö millä nimillä kultahippuja kutsutaan? Kokoon perustuvat nimitykset ovat: hengetön, saivare, täi, lutikka, russakka, isomus [lähde: GTK].

Jee! Lunta kesäkuussa!

Eri maiden kultahistoriaa esittelevissä osastoissa Pohjois-Amerikan kohdalla muistui television kullankaivuuohjelmat. Mitä näitä nyt on? Kullan sukeltajat, Kultakuume, Yukonin kultamaat...

Tällainen reissu tällä kertaa. Seuraavaan kertaan siis!