Mutta asiaan! Käväsin maanantaina Rovaniemellä. LKS:n reissu, ihopolilla kontrollikäynti. Ei mitään kummempaa, lääkitys on toiminut hyvin ja psoriasis lähes oireeton. Mitä nyt vielä vähän jaloissa runsaammin. Lääkitys pysyy samana, mutta harvennetaan hieman. Humira-lääkettä on mennyt kerran viikossa, nyt katsotaan miten reagoi 10 päivän jaksoissa.
Kotimatkalla poikkesin Napapiirillä. Tarkemmin sanottuna Pajakylässä ja Joulupukin pääpostissa. Useasti olen ohi ajanut ja monesti olen pohtinut käyväni kyseisessä paikassa. Useasti olen poikennut tien toisella puolen sijaitsevalla Napapiirin Shellillä, mutta koskaan en ole Pajakylässä käynyt. No nyt on sekin tehty. Pikainen piipahdus tosin, mutta käyty silti.
Pajakylän historia alkaa 1950-luvulta, kun silloinen Yhdysvaltain presidentin rouva piipahti Rovaniemellä. Vierailijoille piti järjestää ohjelmaa ja käyntikohteita. No, Napapiirille nousi sittemmin Rooseveltin majana tunnettu rakennus.
Pienen pieni rakennelma nykymittapuulla, verraten nykyajan rakennuksiin ja massahypetykseen (ynnä muut massa-alkuiset jutut joulusta ja napapiiristä). Paha kun en päässyt käymään sisällä, olisi voinut ehkä tarkemmin tutkia millainen rakennus on. Mutta oli kiinni, ei päässyt sisälle.
 |
| Rooseveltin majan infokyltti. Pahoitteluni, kännykkälaatua... |
Unelmien täyttymys? En osaa sanoa onko oikea termi tai ilmaisu. Tuo se ainakin jonkinlaisen syvällisemmän kokemuksen. Jotain enemmän kuin pelkkä "kasvoton" joulukorttien läjästä löydetty merkki.
Mutta asiaan! Kävin pikaisesti postissa. Korttien määrä hämmensi! Ei tainnut muuta olla kuin jouluun (ja Lappiin) liittyviä kortteja ja pikkutavaraa koko paikka täynnä. Vaikea valinta... Päädyin sitten kirjekuorelliseen postikorttiin. Ja Napapiiri ja Joulupukki -aiheiseen postimerkkiin, tottakai.
Joulupukin pääpostissa on ilmeisesti mahdollisuus jättää kirjeet niin, että ne toimitetaan perille seuraavana jouluna. Eli jätät kortit ja kirjeet nyt, niin ne jaetaan joulupostin mukana. (Tällä hetkellä jako tapahtuu reilun kuukauden päästä.)
