torstai 6. kesäkuuta 2019

Tankavaara ke 5.6.2019

Pitkästä aikaa tuli käytyä Tankavaarassa. Pitäähän se ainakin kerran kesässä tehdä jonkinlainen kotipaikkakunnan "turistikäynti". Muisti teki kyllä tepposet. Muistelin käyneeni Tankavaarassa viime kesänä. Mutta blogimerkintöjen perusteella kävinkin heinäkuussa 2017 eli pari vuotta sitten. No ei siinä mitään...

Mitään uutta ja mullistavaa ei kait ole, sama vanha tuttu paikka. Paitsi muutama pieni seikka. Ovat alkaneet rakentamaan uutta mökkirakennusta. Lisää majoitustilaa matkailijoille. Ja pari uutta veistosta pihalle. Ei sen kummempaa...

Ainoa johon toivoisin hieman parannusta on 4-tien "tienviitat". Tankavaaraan on kaksi risteystä päätieltä. Etelästä tultaessa ekassa risteyksessä on suht hyvä eli näkyvä opastus (pitkä rivi pylväitä jne). Ehkä hieman voisi panostaa jollain aiheeseen sopivalla reksiviitalla, muuten hommansa ajava. Mutta toisessa risteyksessä viitat... No ne on taidettu jättää oman onnensa nojaan aikaa sitten. Vois uusia reikäiset kyltit ja oikaista hakut ja lapiot?

Niin, juu... Yleensä ajan aiemmasta risteyksestä, mutta tällä kertaa vaihtelun vuoksi päätin ajaa toista kautta. En tiennytkään, että toisen risteyksen yhteydessä on muistomerkki. Toisen maailmansodan tapahtumiin liittyvä muistomerkki. Tähänkin voisi myös panostaa... Mainontaa? Kohotusta ja korostusta? Ei oikein erotu ympäristöstään.












Kultamuseo taidettiin perustaa joskus 1970-luvulla. Aktiivisena taisi olla juurikin alueen kullankaivajat. Kultakylän alueella on kerätty kullanhuuhdontaan liittyvää esineistöä ja muuta reksiviittaa. Itse museon alueelta löytyy esimerkiksi autenttisia kullanhuuhtojien asumuksia ja työvälineitä. Museo aloitti nk. Mutterikämpäksi kutsutussa rakennuksessa, joka oli alkujaan rakennettu 1940-luvulla kullankaivajan asumus.







Itse museorakennus, tai ainakin osa siitä on rakennettu vaskoolin muotoon. Näyttely on kahdessa osassa, Suomen kultahistoria on ensin ja sen jälkeen koko maailman kultahistoriaan keskittyvä osio. Detaljina voinee mainita, että näyttelyyn astutaan Ivalojoen Kultalan porstuan näköisovesta (tai ainakin kuvan).



Tiedättekö millä nimillä kultahippuja kutsutaan? Kokoon perustuvat nimitykset ovat: hengetön, saivare, täi, lutikka, russakka, isomus [lähde: GTK].










Jee! Lunta kesäkuussa!
Eri maiden kultahistoriaa esittelevissä osastoissa Pohjois-Amerikan kohdalla muistui television kullankaivuuohjelmat. Mitä näitä nyt on? Kullan sukeltajat, Kultakuume, Yukonin kultamaat...

Tällainen reissu tällä kertaa. Seuraavaan kertaan siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti