maanantai 22. heinäkuuta 2013

Harrastuksena keräily (filatelia), vol 1.


Tämän postauksen aiheena on postimerkit. Tarkemmin postimerkkien keräily ja kuinka se alkoi. Tarkoituksen olisi hieman valottaa harrastusta ja sen taustoja, hieman historiaa kertoa. Taustamateriaalina käytän niin omia kuin muidenkin kokemuksia.

Ans kattoo millanen tekstistä syntyy... En ole nimittäin mikään maailman paras kirjoittaja, koulussakaan en ollut mikään aineidenkirjoittaja. Sainkohan yhdestäkään äidinkielen aineesta/esseestä seiskaa parempaa?

Milloinkakohan omalla kohdalla alkoi keräily? Alku on hämärän peitossa, olen kait iät ajat keräillyt merkkejä. Sen tiedän varmasti, että alku sijoittuu lapsuuteen. Ilmeisesti tietoinen keräily alkoi samoihin aikoihin koulun alkamisen kanssa.

Aloin miettimään milloin olisin aktiivisesti aloittanut keräilyn. Ennemminkin tietoisesti. Olen ollut nimittäin aika passiivinen loppujen lopuksi: olen ottanut talteen postimerkkejä silloin kun on tullut vastaan (eli harvemmin). Joulun ja ystävänpäivän aikoihin, kun "massapostia" liikkuu enemmän (talteen merkit, joita ei jo ollut).

Olisinkohan ollut kolmannella tai neljännellä luokalla, kun hankin itse ekan oman postimerkkikansion? Tiimarista parin markan arvoisen kansion tjsp. Aiemmin olin hypistellyt äidin merkkikokoelmaa, joka oli jäänyt nurkkiin lojumaan. Mietin kait, että pitäisikö itsekin alkaa keräämään.


Tiedustelin aiemmin keväällä eräältä postimerkkejä harrastavalta tuttavalta miten hän aloitti keräilyn. Vanhempien keräily oli (myös) hänellä taustalla, taustavaikuttimena. Vanhempien toimesta liittyi mm. postikerhoon. Hän mainitsi vanhempien vaikutuksen lisäksi kirjeenvaihdon, peruskouluaika aktiivisinta kirjeenvaihtoaikaa.

Muistin tästä oman kirjeenvaihdon. Voiko kirjeenvaihtoa sanoa harrastukseksi? Kirjeenvaihto alkoi omalla kohdalla varmaan peruskoulun puolessa välin. Muistan kuinka luokalla oli muistaakseni jossain Etelä-Suomessa nk. ystävyyskoulu, jonka oppilaiden kanssa vaihdettiin kirjeitä. Myöhemmin löysin kirjekavereita mm. jostain nuortenlehtien palstoilta (ja netin yleistyessä sitä kautta).

Kirjeenvaihdon ansiosta kokoelma karttui hieman. Esimerkiksi eräs ulkomainen kirjekaveri harrastaa myös postimerkkejä, vaihdettiin merkkejä ja tätä kautta laajensin kokoelmaa kotimaisista merkeistä myös ulkomaisiin merkkeihin.


Taidan jatkaa tarinaa merkeistä ja keräilyharrastuksesta myöhemmissä merkinnöissä. Ei kaikkia yhdellä kertaa...

2 kommenttia:

  1. Haa, toki kirjeenvaihtoa voi pitää harrastuksena! Itselläni vierähti tänään useampi tunti kun rustasin yhden kirjeen Puolaan :) Aikaa vievä harrastus...

    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa kyllä saa kulumaan ihan kiitettävästi. Mukavaa toimintaahan se on :)

      Poista